Kesäkuussa ...

Kovin hitaasti tämä blogi edistyy ja etenee. Työtä on niin paljon, että iltaisin olen lopen uupunut, eikä kirjoittamisesta tai mistään muustakaan tule oikein mitään. Ei vain jaksa istua koneelle, vaan melkeinpä haluaa vain olla "vaakatasossa" sohvalla ja antaa ajatusten virrata, tai katsoa jotakin hömpää telkusta. Oikeastaan olen vähän jäänyt "koukkuun" noihin rikosdokkareihin. Esimerkiksi iltapäivisin näytettävä "kadonneet" on tullut tavaksi katsoa joka päivä (lähes) Se tulee juuri sopivasti 15-16 välillä, jolloin olen jo aivan poikki työn tekemisestä ulkona (ja missä milloinkin) niin on mukava pitää tauko ja oikaista sohvalle. Usein käy kyllä niin, että nukahdan siihen sitten. Mutta kyllä ne päikkäritkin hyvää tekevät. Aika usein sitten menen vielä ulos hommailemaan, kun siitä herään.

Mutta jospa nyt vähän päivittäisin, mitä täällä on tapahtunut sitten viimenäkymien.
Tänään muuten sataa kaatamalla, joten tästä tuli muutenkin sisälläolopäivä, joten on hyvää aikaa kirjoittaa blogia ja ajattelin myös vähän pitkästä aikaa katsastaa noita nukkekotitouhujakin.

Puutarhassa olen ahkeroinut koko kevään ja alkukesän niin, että siellä alkaa olla kasvit istutettuna, mitä nyt vielä jotain pientä laittelen vapaisiin paikkoihin. Oheinen kuva on toukokuun loppupuolelta, jolloin en vielä ollut istuttanut muuta, kuin sipulit. Aika meni lähinnä noiden maiden muokkaukseen. Tein myös lapsenlapsille oman pikku puutarhan ja siinä on ollut myös paljon työtä, kun he eivät itse ole vielä päässeet yhtään auttamaan. Ihmettelen kyllä heidän vanhempiaan, kun eivät yhtään tue heitä tässä uudessa harrastuksessa, jota kumpikin poika haluaisivat tehdä. Eivätkä nuo 10 ja 12 vuotiaat vielä pääse tänne omin neuvoin, kun ei tuota julkistakaan liikennettä täällä ole ollenkaan. Surullista sinänsä.

Käyn edelleen silloin tällöin vuorollani äidin luona ja sain häneltä jokin aika sitten raparperin alkuja. Tai se oli niin, että kaivoin ne vähäiset kuolemassa olevat laihat raparperintaimet äidin puutarhasta ruusupuskan keskeltä pois ja toin tänne, kun ne äidin ruusut oli vallanneet myös sen vanhan raparperipenkin. Heinikkoa siinä oli myös niin tiiviisti, ettei siellä enää mikään raparperi kasvanut. Mutta sinnikäs pirulainen se on kyllä ollut, kun ei ole suostunut kuitenkaan kokonaan kuolemaankaan. Toivottavasti se saa uuden hyvän alun ja elämän täällä minun puutarhassani.

Saunakin saatiin taas pikkuisen valmiimmaksi muutama viikko sitten, kun Sebe oli täällä laudoittamssa sen ulkovuorauksen ja maalaamassa jo yhteen kertaan seinätkin. Minä maalasin myös osaltani ja olivatpa pojatkin hetken aikaa maalaustalkoissa, kun tulivat äitinsä kanssa hakemaan Seben kotiin. Grillattiin ulkona jne. Se taisi olla muuten äitienpäivä silloin. Tämä kuva on kyllä otettu vähän myöhemmin, kun tuo vanha omenapuu oli kukassa. (kuva on 22.5. otettu)
Omenapuista puheenollen, Sebe toi tänne 17.5. , kun juhlimme Leevin 12. syntymäpäivää tekemälläni kakulla täällä, yhden omenapuun taimen. Se jäi minun istutettavakseni ja koitin katsoa sille oikein hyvän paikan tämän vanhan omenapuun läheltä. Kun ajattelin sitä pölytystä... eikä täällä ole ennestään, kuin tuo yksi lähes satavuotias puuvanhus.
Ostin sitten itse myöhemmin kaksi omenapuuta lisää, sekä luumupuun Leeville syntymäpäivälahjaksi ja yhden päärynäpuun itselleni. Toisen ostamistani omenapuista lahjoitan Henrille heinäkuussa, kun hän täyttää 10v. Toki olen jo istuttanut molempien poikien puut tuonne heidän omaan puutarhaansa. Lisäksi molemmille yksi marjapensas.

Äidiltä viime keväänä saamani esikotkin ovat lisääntyneet ja kukkineet aika mukavasti tänä keväänä olohuoneen ikkunan alla olevassa penkissä. Siitä kuoli talven aikana ikävä kyllä viime kesänä istuttamani Elisabeth ruusu.









Etupihan kukkapenkkiin, jota siis viimesyksynä aloin tuohon rakentelemaan, olen kerännyt kaikenlaista. Siinä on kesäkukkia siemenestä istutettuna, sekä monivuotistakin ja nyt viimeksi sain pikkuserkultani Soilelta Kultapallon alun, sekä myös Kulleroa. Syksyllä siirsin tuohon jo muutaman Iiriksen (Aunetädin tänne joskus istuttamia) sekä Akileijoja. Myös tuossa leveämmässä alkupäässä oli jo ennestään Tarha-alpia.


Siinä se nyt on ensimmäinen tänne istuttamani omenapuu. Toukokuun 18 pv. Melba. Isomman puun varjossa on hyvä viettää kesäpäivää suojassa kovimmalta paahteelta. :)

Kuvassa näkyy myös heikosti pari muuta istuttamaani hedelmäpuuta tuolla alempana.

 

Ja tässä sitten on minun varsinainen kasvimaani alkukesästä 2016. Kyllästyin noihin käytäviin sellaisena, että niissä rehotti ruoho ja juolavehnä, jota täällä on pilvin pimein revittäväksi aina, kun vain intoo piisaa... tein sitten semmosen ratkaisun, että levitin vanhoja sanomalehtiä (joita tätinikin on tänne varastoinut tuonne aittaan paljon ja nyt tuli hyvään käyttöön) nurmikon päälle paksun kerroksen, jotta rikkakasvit ei heti ala kasvamaan läpi ja sen päälle sitten kärräsin hiekkaa.

 Kokeilin nikkaroida tuommosen lavakauluksenkin, tai istutuslaatikon, mikä lie... ja niitä pitäis kyl tehä lisääkin. Tuokin on kyllä vielä vähän vaiheessa, tarttis laittaa noita lautoja vielä toinenkin kerros tuohon. Mut ku sitä hommaa on niin pirusti... ja aikaa vain 24 tuntia vuorokaudessa ja voimiakin on aika vähän tällä hetkellä. Mutta pikku hiljaa eteenpäin...

 Sipulit on jo aika mukavan kokoisia tässäkin vaiheessa, kun kuva on otettu noin viikko sitten.

 Leevin ja Henrin puutarha on tässä. Etualalla tosin minun mansikkamaani.

Siellä on Henrin omenapuu ja Leevin luumupuu sekä molemmille oma marjapensas. Karviainen ja Mustaherukka. Penkeissä kasvaa sipulia, porkkanaa, iisoppia, retiisiä yms

 Kellarin kupeella Puna-ailakki ilahduttaa mua  kun menen puutarhahommiin.

Vas. Henrin syysomena "Pekka" ja oik. minun kesäomena "Pirja"

 Seben omppupuu "Melba"

Vuosi sitten istutimme Seben kanssa tuon kirsikkapuun tuohon ja se on kyllä kasvanut huikeesti vuoden aikana. Siinä oli jo kirsikoita viime kesänäkin ja nytkin näyttäis tulevan aika paljon.

 Minun rakas päärynäpuuni "Tohtorin päärynä". Voi, kuinka toivonkaan, että tämä pysyisi hengissä ja alkaisi aikanaan tuottamaan satoakin. Se näkyy makuuhuoneeni ikkunaan heti ensimmäisenä kun aamuisin katson ikkunasta ulos.  Ja tuo pikkuruinen punainen sauna, voi että kuinka sitä rakastanakaan. Poikani sen minulle rakensi (on kyllä vielä vähän vaiheessa sekin)

Lopuksi talon emäntä ja kissa Viiru toivottelevat ihanaa kesäistä sadepäivää täältä metsän keskeltä kaikille lukijoille. Niitähän täällä ei toistaiseksi juurikaan ole käynyt, mutta viis siitäkään...