Hyvää Tapaninpäivää rakkaat lukijani

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi täällä kirjoittelin. On ollut kaikenlaista...

Mutta nyt on sellanen fiilis, että vois vähän jakaa asioita taas.
Talvinen iltapäivä on rauhallinen ja hienoinen hämärä on jo laskeutunut lumisen maiseman ylle täällä Tevaniemessä. Aamulla olikin taas oikeita lumitöitä, kun yöllä oli satanut pehmeän mutta paksun kerroksen tuota "vitiä", joka saa mielen aika virkeäksi, vaikka kylmää kamaa onkin. Äsken juuri kävi Tuuliniemikin auraamassa traktorilla tuon tienpätkän pihasta maantielle ja parkkipaikkani. Kaikki pikkupolut yms oon tehnyt ite jo aamulla.


Lunta on siis tulvillaan ja mökkini on nyt kuin se seisoisi postikortissa taas hetken aikaa...
Ja paljon olenkin viimeaikoina tätä mökkeröistä ja sen entisiä asukkeja taas muistellut ja ajatellut. On se vaan niin jännä juttu, että kun tulee jokin asia mieleen, jota alkaa pohtia ja miettiä että miten siitä saisi enemmän tietoa, niin ennenkuin teet mitään kummempaa sen tiedon hankkimisen eteen, sitä alkaakin tupsahdella sieltä ja täältä. Aivan odottamattomaltakin suunnalta.

Nyt kerron teille yhden konkreettisen esimerkin. Tämän menneen syksyn kuluessa aloin yhä enemmän olla kiinnostunut siitä, milloin tämä talo on oikeesti alunperin rakennettu ja juttelinkin asiasta puhelimessa ohimennen ystäväni Tainan kanssa, joka on ollut maanmittauslaitoksella töissä. Sain häneltä joitakin neuvojakin, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle, mutta en vielä ollut tehnyt yhtään mitään sen suhteen, koska se tuntui vähän monimutkaiselta menettelyltä sillä hetkellä näiden muiden "päällepainavien" asioiden
keskellä. Kiinteistörekisteriotteessa on päivämäärä 0.0.1930, mutta en tiedä, mitä se lopultakaan meinaa. Sitäkö, että talo on rakennettu vuonna 1930? No ei kyllä... ehkä tuolloin vasta alettiin pitää rekisteriä. Lisäksi siellä on "valmistumisvuosi" 1945, joka ei mitenkään voi pitää paikkaansa minkään muun suhteen, kuin sen, että toinen pää talosta tosiaan valmistui vasta tuolloin. Alunalkaenhan tämä oli vain yhden huoneen ja keittiön mökki, jonka rakensi Nikodemus Tuominen, äitini vaari, joka ei ollut enää elossakaan vuonna -30, puhumattakaan vuodesta -45, koska hänet murhattiin vuonna 1918. Siis hänen on ollut ihan pakko rakentaa tämä mökki ennen tuota vuotta. Olkoon se sitten ihan missä paikassa hyvänsä sijainnut silloin.  Ja nyt tullaan siihen mielenkiintoiseen asiaan, että mistä näitä tietoja minulle tupsahtelee. Juuri silloin, kun asiat minua askarruttavat. Tämän talon alkuhistoriasta minulle kertoi oma isoäitini Elli - mummu ihan omalla äänellään ja vain muutama viikko sitten! Kyllä, uskokaa vain. Ja se meni näin; sain serkultani joidenkin muiden tavaroiden joukossa vanhan c-kasetin, jonka päällä luki: "Elli-äidin muistelmia suvun vaiheista". Tätini oli joskus 80-luvulla nauhoittanut vanhainkodissa mummun juttuja ja Riina serkku toi kasetin mulle, kun tiesi minun olevan kiinnostunut kaikista vanhoista asioista. Nauha oli tosin poikki ja kasetin sisällä, joten en aluksi uskonut, että sillä tekisi mitään, mutta eräänä tylsänä iltana, kun  minulla ei ollut muutakaan tekemistä, aloin näpräämään tuon kasetin kanssa ja sain kuin sainkin sen nauhan liitettyä jotenkin teipillä ja kasetin pelaamaan. Tuntui ihan uskomattoman hullulta yhtäkkiä kuulla mummun ääni ja ihan kuin se olis ollut juuri eilen, kun sitä livenä kuuntelin, niin tuttu se oli. Kasetti tosin huonolaatuinen ja kauheeta kohinaa taustalla, mutta silti mummun ääni oli niin todellinen ja just semmonen, kuin sen  muistan olleen. Hän kertoili paljonkin  sellaista jota en tiennyt ja myös vahvisti omia tutkimuksiani, joita olen tehnty tuolla  Hiski-historiankirjoissa jne. Välillä mummun ääni oli niin hiljainen, että sitä oli vaikea kuulla sen kohinan takaa ja laitoin korvani melkein kiinni soittimeen ja kuuntelin  monta kertaa, että sain selvää. Mutta todellakin, nyt olen paljon viisaampi taas. Tai en kai ole viisaampi, mutta tietoisempi asioista.
Mummu kertoi mm sen, minkä jo itsekin olin "hokannut", että mummun vanhemmat, Teemu ja Maria olivat pikkuserkkuja keskenään. Omat tutkimukseni olivat tuoneet minut jo viime keväänä sen tosiasian eteen, että sekä Nikodemus Tuomisen, että Maria Lähteenmäen sukujuuret juonsivat molemmilla Nikulaan.
Nikulan perheessä 1800-luvun alkupuolella olivat sisarukset Johan, joka oli syntynyt 1813 ja Sara Brita 1821. Heidän välissään oli vielä monta muutakin sisarusta, mutta ei välitetä nyt heistä...
 Nämä menivät aikanaan naimisiin tahoillaan, ja saivat lapsia myös. Johanin tytär Severina Nikula (Lähteenmäki) s. 1843 oli Maria mummun äiti ja Sara Brita Nikulan (Mattila)  tytär Maria Sofia Mattila, s. 1850 oli Nikodemuksen äiti.
 Severina oli siis Maria Sofian serkku ja näin ollen Nikodemus ja Maria olivat pikkuserkukset.
 Severinahan meni naimisiin Matts Danielsson (Lähteenmäki) kanssa ja he asuivat Höytölässä ja Maria Sofia meni naimisiin Nikodemus Johanssonin kanssa, josta tuli myös  Mattila, kun hän tuli vävyksi Tevaniemeen Mattilaan, jonka olivat perustaneet Sara Brita ja hänen miehensä Matts Mattson. Ilmeisesti siitä sai alkunsa talon nimi ja sukunimi Mattila. En nyt paneudu tässä sen enempää siihen mistä kukin aviopuoliso oli kotoisin jne, se on taas sitten toinen juttu ja liian laaja tähän, mutta palataanpa taas mummun jutusteluun vanhalla kasetilla:
" ... mummuni äiti Saara  (Sara Brita) oli melkein sokea ja huono liikkumaan ja sitä piti aina vetää kädestä, että se pääsi ylös sängystä tai tuolista. Ja olisinko minä ollut toisella tai kolmannella vuodella... semmonen pieni minä olin siinä Mattilan permannolla ja se Saara pyysi minuakin vetämään häntä ja minä pelkäsin sitä, kun sillä oli parta! Se oli silloin, kun Tuomista rakennettiin... tai ei siinä ainakaan vielä kai asuttu... " 
Niin, siinä se tuli: Tuomista rakennettiin. Kuuntelin tuon kohdan monta kertaa ja sitten rupesin laskemaan että mikäs vuosi sen on täytynyt olla. Mummu kertoo olevansa toisella tai kolmannella vuodella. Hän syntyi 1898, joten kolme vuotta tuli hänellä täyteen heinäkuussa 1901 ja Saara mummu kuoli elokuussa samana vuonna, eli se ei ole voinut olla tuon vuoden jälkeen, vaan joko 1900, tai 1901, kun "Tuomista rakennettiin". Eli tämä minun mökkini toinen puolisko. Ja kun mummu puhuu Tuomisesta, niin aloin epäilemään, että sitä rakennettiin nimenomaan tänne, koska tämän tilan nimi on Tuominen, eikä Mattila, niinkuin se mummun lapsuuskoti oli, jonka permannolla hän on vetänyt Saara mummua kädestä.

 Voi ystävät rakkaat, eikö ole aika hassua, että saan todellakin toistuvasti vastauksia kysymyksiini "haudan takaa"? Ja vieläpä ihan ääneen kerrottuina heh heh... on tää vaan niin ihanaa tutkia näitä kaikkia vanhoja juttuja. Ja sitten kirjoitella niistä tässä tuvassa tulen rätistessä tuossa vanhassa alkuperäisessä uunissa. Istua tässä vanhassa tuvassa, jonka Teemupappa on rakentanut ja kuunnella pihakuusten huminaa ja kävellä näitä samoja polkuja, mitä hekin aikanaan kävelivät. Rakentaa tätä maisemaa ja ehostaa ja pitää kunnossa tupaa, jonka he työllään saivat aikaan. Minulle. Että minä voin olla täällä turvassa  nyt ja elää hyvää elämää.

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin on jotain sellaista, mihin paneutua intohimoisesti ja josta nauttia ja tuntea se jatkumo, minkä johonkin kuuluminen tuo.
Minä en ole ennen kuulunut oikein mihinkään. Olen lähinnä kulkenut ja kulkenut paikkakunnalta toiselle ja asunut lähes kuudessakymmenessä eri kämpässä ja nyt asun kodissa.

                         Kivaa tapaninpäivän iltaa kaikille