Pieni yhteenveto ajalta 1910 -20

Kun tullaan vuoteen 1910, Elli on 12 vuotias, isosisko Hilja 16 ja veli Toivo 15 vuotias. Hilja on varmaan käynyt jo rippikoulun ja Toivokin saattaa käydä sitä.
Teemu ja Maria ovat molemmat työväenaatteen ihmisiä ja Teemu osallistuu aktiivisesti kunnallispolitiikkaan, ollen mukana erilaisissa lautakunnissa. 
Eteenpäin yritetään ja oloja koitetaan parantaa parhaan kyvyn mukaan. Lapsetkin opetetaan olemaan mukana kaikissa asioissa ja työtä pitää tehdä pienestä pitäen.
 Miettisten työväenyhdistys oli jo perustettu vuosia aiemmin (en tiedä tarkkaa vuosilukua), mutta  Teemu oli valittu sen puheenjohtajaksi jota hommaa hän hoitikin kuolemaansa saakka (huhtikuussa 1918.)
Kun työväenyhdistys perusti naisosaston 1908, Maria Tuominen valittiin sen puheenjohtajaksi.

Sosiaalidemokraatti  28.4.1908:

"Ikaalisten Miettisten T. Y:n naisosaston perustava kokous pidettiin t. k. 21 p. Jäseniä liittyi osastoon 15, puheenjohtajaksi valittiin Maria Tuominen ja johtokuntaan Tilda Tuomela, Manda Rinne, Aliina Kivinen, Roosa Mäkinen, Agda Lahtinen ja Hilma Ojala. Johtokunta valitsi keskuudestaan kirjuriksi Hilja Tuomisen ja rahastonhoitajaksi Elli Aittomäen. Osaston puolesta valittiin aluetoimikuntaan Maria Tuominen, Tilda Tuomela, Aliina Kivinen, Roosa Mäkinen ja Manda Rinne- Valittiin edustajaksi valitsijayhdistyksen kokoukseen T. Tuominen. Osanotto kokoukseen oli vilkasta ja runsasta. Lopuksi huudettiin kolminkertainen ”eläköön” naisjaostolle."

Aika hauska lukea noita juttuja ja huomata, että sekä äidin, että isän sukulaisia on toiminut yhdessä noissa jutuissa. Maria Tuominen oli siis äitini mummo ja Tilda Tuomela taas isäni mummo. Hilja Tuominen on tässä vaiheessa ollut vasta 14 vuotias, mutta on jo mukana yhdistyksessä kirjurina. Hilma Ojala oli Teemun veljen, Davidin (Taavetti) vaimo.

Sosiaalidemokraatti lehdessä 26.01.1909:

"Miettisten työväenyhdistyksen naisosaston vuosikokous pidettiin 10 p:nä tammik. Tevaniemen Lahtisella.

Luettiin osaston vuosi- ja tilikertomus, joka osoitti, että osasto on toiminut ripeästi tämän 8 kuukauden aikana, siitä kun osasto perustettiin, kun tuloja on ollut 231 mk. 75 p. 

Tilintarkastajain lausunnon perustalla ei myönnetty rahastonhoitajalle tilinvapautta, sillä rahaston tila osoitti 2 mk. 80 p. vaillingin, josta rahastonhoitaja hermostui niin pahasti, että lähti kiroten ja poraten pois ja sanoi, ettei hän ole semmoisten perkeleitten rahojen omistaja. 

Sitten valittiin virkailijat. Puheenjohtajaksi tuli Maria Tuominen, kirjuriksi Hilja Tuominen ja rahastonhoitajaksi Roosa Lindbom. 

Johtokuntaan: Hilma Ojala, Iida Mäkelä, Aliina Kivinen, Manda Rinne ja Agata Lahtinen. Kuukausimaksu päätettiin pitää entisellään. Mieliala oli kokoujksella iloinen, paitsi edelllämainittua henkilöä lukuunottamamatta joka osoitti tietämättömyyden oireita.
 Lopuksi laulettiin työväen marssi."

Sitten Ellikin jo menee rippikouluun ja tässä on hänen rippikouluaikainen kuvansa.  Olen tunnistavinani Ellin tuosta kuvasta ja merkkasinkin hänet siihen. 

Olisi kiva tietää, keitä nuo papit olivat, mutta en nyt jaksa alkaa etsimään sitä tietoa netistä. Jos joku lukijoista tietää tai haluaa etsiä, niin voisi kertoa.  

 Kuva on vuodelta 1914 ja  Ellin isosisko Hilja on jo naimisissa ja hänellä on pieni Aune vauvakin. Hilja itse on 20 vuotias. 

Noina aikoina ei ollut juurikaan autoja, mutta hevospelillä kuljettiin ja höyrylaiva Ikaalinen liikennöi vilkkaasti Kyrösjärvellä kuskaten ihmisiä kauppalaan ja kauppalasta pois. Miettisten laivalaituristakin pääsi monta kertaa viikossa laivalla kauppalaan ja muuallekin. Ohessa Ikaalinen lehdestä "leikattu"  "Höyrywene Ikalisen kulkuwuorot 1916"

Kauppoja oli laiturin lähellä rannan tuntumassa kaksikin. Se, joka minun lapsuudessani oli "Talosen Seijan kauppa", oli tuohon aikaan Eräsen kauppa. Kylillä oli paljon ammattilaisia, oli suutareita, kraatareita, meijeri, seppiä, sahoja jne. Leipomokin oli "Temperin lahdessa", eli Stenbergin talossa, Miettisissä. Talo oli lahdenpohjukassa ihan rannalla. Siellä me kävimme lapsina ongella, kun talo oli jo kauan ollut kylmillään...

Näin mentiin täällä silloin. Maria oli hyvin taitava ja  haluttu kutoja, joka osasi suunnitella hienoja kankaita ja kutoi niitä. Adam Mattila, Teemun veli teki hänelle kangaspuut ja ne ovat tänäkin päivänä minun äidilläni, (tosin varastossa) joka myös kutoi niillä aikanaan paljon räsymattoja.)

Maria kehräsi langat ja teki kaiken alusta loppuun. Minulla on täällä vielä Marian rukkikin, mutta se on hieman rikki, joten se pitäisi korjata ja sitten valokuvata jne. 

 Elli oli seurustellut jo jonkin aikaa Luoman Matin kanssa, joka myöskin toimi aktiivisesti työväenyhdistyksessä. Oli iltamia, näytelmiä näyteltiin ja elämä oli vilkasta, vaikka maailma oli tuolloin levoton ja sotaisa.

 Elli tuli noihin aikoihin raskaaksi ja synnytti helmikuussa 1917 pojan, jolle annettiin nimeksi Jorma Bertel.  Joulukuussa Elli ja Matti kuulutettiin avioliittoon, joka ei sitten sattuneesta syystä ehtinyt toteutua. Ja Ellihän odotti jo tuolloin toista poikaa, joka syntyi  elokuussa 1918 ja sai nimen Veli Matti.

 Teemu yritti ajaa köyhälistön asioita. Hänelle oli hyvin tärkeää oikeudenmukaisuus ja parempi elämä kaikille. Lyhyemmät työpäivät ja se ettei kenenkään enää tarvitsisi olla toisten "orjina" tekemässä raskaita taksvärkkejä, vaan kaikki voisivat lunastaa torppansa halutessaan ja tehdä palkkatyötä oikealla palkalla ja inhimillisiä määriä. 

Onhan se aika mielivaltaista ollut monellakin taholla isojen isäntien toiminta torppareita ja muita palkollisia kohtaan. Ei toki koskaan saa yleistää, aina on ollut puolin ja toisin myös oikeudenmukaisia ja reiluja ihmisiä, niinkuin niitä koijareitakin. 

Ja jos tässä nyt verrataan nykypäivään, niin kyllä aika kehnossa asemassa on jälleen osa kansalaisiamme. 

Mutta tässä nyt vielä pari lehtijuttua vuodelta 1917, jolloin täällä Tevaniemessäkin kuohui ja kauppalanpuolellakin pidettiin "torikokouksia", joihin Teemukin näyttää osallistuneen. Nuo ensimmäisen jutun iltamat ovat olleet samana sunnuntaina tuon torikokouksen kanssa. Hauska tapa ilmaista asioita on ollut tuohon aikaan.

Ikaalinen lehti 20.4.1917:

Ikaalisten Työwäenyhdistyksen iltama oli t. k. 15 p:nä Kauppalan Seurahuoneella.

Terwehdys puheen piti Nestori Karlsson ja runon lausui wauhdikkaasti nti Hilda Jaakkola. Kaksinäytöksinen näytelmakappale  suoritettiin melkoisen hywin.

Seurasi sitten kuplettilaulu, jonka esitti puutarhuri Henriksson. Tämän jälkeen luettiin kertomus ja esitettiin hauska kuwaelma. Senjälkeen alkoi yleinen karkelo kestäen puoleen yöhön saakka. - Yleisöä oli tilaisuuteen kokoontunut paljon ja kaikkien käytös erittäin mallikelpoista niin ettei mitään häiriötä iltaman kuluessa sattunut.

Järjestykseen nähden olisi tästä iltamasta muillakin paljon oppimisen waraa.

Kansalaiskokous Ikaalisten kauppalan torilla

pidettiin viime sunnuntaina täkäläisten työwäenyhdistysten kunnallisjärjestön toimesta

kello 12:ta päivällä alkaen. Saapuwille oli tullut pää-asiallisesti työwäestöä noin 350 henkilön waiheille. Muihin puolueihin lukeutuva yleisö näkyi tulleen katselijoiksi ja kuuntelijoiksi päättäen siitä etteiwät he ennen kun vasta kokouksen loppupuolella ottiwat osaa keskusteluihin.

Kokouksen puheenjohtajaksi walitiiin koneasioitsija Oskari Salonen ja pöytäkirjuriksi walokuwaaja Nestori Karlsson.

- Ensiksi keskusteltiin elintarpeiden hankkimisesta paikkakunnalle, sillä kokoukseen saapuneet tuntuvat olevan tyytymättömiä kunnan elintarvelautakunnan hitauteen, wieläpä sen muihinkin toimenpiteisiin. Päätettiin sen wuoksi ehdottaa kiireellisenä asiana Ikaalisten kunnankokoukselle lisäjäsenien valitseminen tuohon elintarwikelautakuntaan ja hywäksyttiin siihen ne ehdokkaat,

joita työwäestön kunnallisjärjestö oli siihen valinnut. Asia on esitettävä mahdollisimman pian laillisesti kuulutettawassa kunnankokouksessa

Sen johdosta ettei kunnan elintarwelautakunnan pyyntöön saada kunnan alueella toimittaa pakollinen wiljantarkastus, ole kuwernöörinwirastosta saapunut minkäänlaista wastausta, päätti kokous lähettää yhden joukostaan Turkuun kiirehtimään asiaa. Walituksi tuli walokumaaja Nestori Karlsson.

Kuka hänelle palkkion ja matkakustannukset suorittaa jäi kokoukselta päättämättä.

Sen jälkeen esitti puheenjohtaja keskusteltawaksi täkäläisten poliisiwiranomaisten - kruununwoudin, nimismiehen ja poliisein asian, joille oli wiime naalisk. 30 pv täällä pidetyssä ”kansalaiskokouksessa" päätetty antaa kruununwoudille ja kahdelle poliisille wirasta eroamistäsky ja nimismiehelle warotus. Raskaita syytöksiä näitä henkilöitä wastaan lausuttiin ja nyt ei enään tyydyttykään nimismiehelle warotuksen antamiseen, waan päätti kokouksen enemmistö määrätä hänen kohta eroamaan wirastaan.

Kokouksen wähimmistö waati otettawaksi pöytäkirjaan niiden henkilöiden nimet, jotka owat ilmoittaneet näitä wirkamiesten „rikoksia" ja että heitä on „ensin tutkittawa ennenkuin hutkitaan". Salaisia ilmiantoja nyt, niinkuin aina ennenkin on kaikkien kansalaisten halweksittawa ja yhtä ankarasti tuomittawa niinkuin hirmuwallankin aikana.

Kokouksessa huomautettiin, että äsken kuluneena aikana oli santarmeilla ja muilla heidän ta-

paisillaan tapana tehdä ilmiantonsa salaisuudessa ja pysytellä itse piilossa ja kysyttiin tahtooko tämä kansalaiskokous nyt menetellä samalla tawalla, eli toisin sanoen, yksityisten ilmiannot ja syyttäjät pitää salassa ja kansalaiskokouksen päätöksen nimessä tehdä syytökset.

Tähän mielipiteeseen yhtyi suuri joukko m. m. sosialistejakin, mutta enemmistö kuitenkin tahtoi nimet salata, eikä syyttäjien nimiä merkitä kokouksen pöytäkirjaan.

Erottamispäätöksistä tietoa viemään asianomaisille itselleen walittiin wiisimiehiset lähetystöt, jotka kokouksen kestäessä käwivät nämä tiedot ilmoittamassa.

Poliisille annetaan tieto päätöksistä pöytäkirjan otteilla. Kun lähetystöt palasiwat ja ilmoittavat etteiwät kruununwouti ja nimismies suostu eroamaan wiroistaan, päätti enemmistö waatia kuwernöörin toimenpidettä asiassa.

Tätä asiaa ajamaan walittiin walokuwaaja N. Karlsson, asioitsija O. Salonen ja 
nahkuri I. I. Bonsdorff.

Kokouksen wähemmistön puolesta ilmoitettiin etteiwät he yhdy siihen eikä rupea wastaamaan syytöksistä.

Kun asianomaiset ruununwirkamiehet näin päätettiin erottaa ja siltä waralta ettei paikkakunta jäisi ilman järjestyksen walwojitta, jos hallitus wirkamiehet erottaisi, walittiin n. s. kansan miliisi. Siihen walitsiwat nyt ne, jotka asiaa tahtoiwat wirastoissa perille ajaa, poliisi Tuomijoen tilalle Nestori Karlssonin ja Wileniuksen tilalle T. A. Nybergin. Poliisi Iwalo saa jäädä paikalleen kansan miliisimiehenä. Hallituksen asiaksi jäi ruununwoutin ja nimismiehen wirkojen täyttäminen.

Kun wiinanpoltto pitäjässä yhä wain näyttää olewan kiihtymään päin, niin walittiin erityinen järjestö, jonka tulee häwittää salapolttimot ja ottaa wiinat takawarikkoon. Tällä tawalla saadaan salapoltto pitäjästä häwiämään, jos wain tähän järjestöön kuuluwat tarmokkaasti ja rehellisesti tekewät tehtäwänsä. Siihen walittiin N. Karlsson ja W. Lindeman Ikaalisten kylästä, I.Haawisto ja K. Kanko Kilwakkalasta, W. Asell Hangasjärweltä, A. Marjamäki Pukarosta, W. Wilppo Wähästä-Röyhiöstä, E. Jokinen Luhalahdesta, K. Kulmala Watulasta, Teemu Tuominen Tewaniemen ja Riitialan piiriin, opetj, W. Kuusilaakso Juhtimäelle. Tämäkin asia esitetään kunnankokoukselle ja pyydetään kunnan puolesta hankkimaan heille erityinen taskussa kannettawa merkki, jonka he woiwat tarwittaessa näyttää olewansa oikeutettuja wiinoja häwittämään.

Elintarwe asiasta keskusteltaessa päätettiin samalla walita kunnan elintarwelautakunnan jäsenien awuksi kullekin kulmakunnalle eri henkilöt, joiden tulee mennä sellaisten talollisten luokse ja tarkastaa heidän wiljawarastonsa. Jos talolliset eiwät tähän tarkastukseen suostu, niin merkittäköön niiden nimet muistiin wastaisia toimenpiteitä warten. Ilman omistajien suostumusta ei tarkastusta saa toimittaa.

Kokouksessa käytettiin säännöllisiä puheenwuoroja ja kaikkien käytös oli siiwoa waikkapa kiiwaitakin sanoja lausuttiin. Tämä olkoon sanottu kiitokseksi järjestyneille työmiehille,

jotka näkyiwät kyllä kykenewän käyttäytymään rauhallisesti silloinkin kun wäittelyissä tahtoo

mieliala tuohahdella.

Tähän loppuun laitan vielä tämän Nikodemus (Teemu) Tuomisen kuvan, joka on otettu noina aikoina. 

Levottomuudet alkoivat jo 1917 loppupuolella olla sitä luokkaa, että Teemukin tiesi sodan tästä syttyvän. Hän valmistautuikin siihen ja tiesi, että oli puolensa valinnut ja sitä tietä oli kuljettava. Kävi miten kävi. Vaikka ei Teemu varmasti uskonut, että häviö olisi niin massiivinen ja tuhot niin kamalat hävinneelle osapuolelle. 

Hän taisteli plutoonanpäällikkönä ja Tampereen taisteluissa hänkin joutui vangiksi, kuten tuhannet muutkin ja mukana vävynsä Mattikin.

Ja lopputuloshan on jo kaikkien tiedossa, olen siitä ennemmin kertonut.

Olen tutkinut noita Valtiorikosoikeuden aktejakin netissä ja joskus kerron niistä muitten sukulaisten osalta, mutta Teemusta ja Matista ei minkäänlaisia "pöytäkirjoja pidetty", nappi otsaan vaan ilman mitään oikeudenkäyntejä.
Teemun ainoa poika Toivo suunnitteli amerikkaan muuttoa pian sodan jälkeen, mutta jostain syystä tuo suunnitelma sitten raukesi. Teemun veli Adam (Aatami Mattila) kuulemani mukaan kuitenkin lähti sinne "lännen maille", mutta myöhemmin palasi takaisin. Adam oli tosi taitava tekemään kaikenlaista puusta ja kaikki tämänkin talon alkuperäiset huonekalut ovat hänen käsialaansa. Hän oli myös tehnyt kauniin pienen kaapin, jonka oviin oli hienosti kirjaillut nimikirjaimet. Koitin siskoni kanssa, joka entisöi tämän kaapin monien maalikerrosten alta, selvittää, että kenen nimikirjaimet olivat ja on aika todennäköistä, että ne ovat Aatamin ja Emman, tämän huikentelevaisen pikkurikollisen naisen, jonka Aatami aikoi ottaa vaimokseen, ennenkuin kuuli tämän menneisyydestä Tampereella ja jätti hänet. Aatami ei sittemmin koskaan mennyt naimisiin.
(Tuo kaappi oli päätynyt Arttutaatan maalipurkkien sun muun tilpehöörin säilytykseen tuonne ulkovajaan, josta sen pelastin ja annoin siskolleni, joka sen sitten putsasi.)

Ehkä tämä nyt riitti tällä kertaa. Näkemiin ja kuulemiin taas seuraavaan kertaan.