Kolme vuotta kohta täällä...

Jotta emme vallan uppoaisi "wanhoihin hywiin aikoihin" ja unotaisi, että talo elää tänäkin päivänä täyttä elämää parinkymmenen hiljaisen vuoden jälkeen, laitan vähän tämän päivän kuuulumisia.
Viimeisin talon vakinainen asukas ennen minua oli Arttu-taata. Nyt minä koitan pitää taloa pystyssä ja elävänä. Puutarhaa olen koittanut laitella tänne, tosin aika huonolla menestyksellä toistaiseksi, kun tuota kuusikkoa ja isoa puustoa on liikaa tuossa "päivänpuolella", eli aurinko ei pääse täydellä tehollaan auttmaan minua kasvien ja kukkien kanssa, Nyt siihenkin asiaan on kuitenkin tulossa parannusta, kun poikani osti tuon viereisen tontin ja hänellä on nyt siis lupa kaataa puustoa pois. Talvella niin olis tarkoitus tehdäkin ja eiköhän ensikesänä ole jo ihan toinen meininki minullakin tuon pihan kanssa. Kun olin pieni, täällä oli paljon kukkaniittyjä ja aurinkoa. silloin ei ruohonleikkurit laulaneet, vaan ruoho niitettiin loppukesällä ja pihamaallakin oli pari heinäseivästä pystyssä, kun nekin heinät ja kukat kuivattiin eläimille.
Minä en kuitenkaan aio ottaa eläimiä, enkä kasvattaa pihanurmikkoa seipäälle laitettavaksi, mutta kukkaniittyjä kyllä saa olla parikin ja sitten ihan istutettuja alueita ja sensemmosta...

Viime syksynä laitatin vesijohdon taloon ja pihamaa myllerrettiin kaivurilla auki ja tämä mennyt kesä oli -ei vain säiden puolesta- vaan siksikin surkea, että sitä raadeltua pihaa yritin "raapia" takaisin tasaisesmmaksi ja saada nurmikon siinä kasvamaan. Ehkä sekin ensi kesänä on jo parempi. Tuuliniemi (naapuri) toi mulle kolme traktorin peräkärryllistä maata tuohon kaivannon päälle, kun se oli mennyt vähän kuopalle ja sitä tarttis nyt sitte levitellä sitä maatakin siinä taas... *huoh*

Joo ja talossakin oon nyt vähän alotellut maalaushommia. Lattiamaalia pitäis seuraavaks käydä ostamassa ja maalata pari puulattiaa. Vaatehuonettakin oon nikkaroimassa parhaillaan yhteen nurkkaan, kun ei sitä ennen vaatteita niin paljon ihmisillä ollut, että sitä varten oikein tiloja olisi taloon suunniteltu heh heh.. ja kyllä määkin oon nyt päättänyt rajoittaa tuota vaatteiden määrää. Mutta kyllä mää silti pienen vaatehuoneen niille tartten, että saa sitte kaikki samaan koppiin lykätä, eikä joka puolella ole jotain.

Ensimmäinen kosketus "omaan kotiin" 27.1.-15 illalla.

Tammikuussa tulee 3 vuotta siitä, kun tulin tänne. Laitan tähän jokusen kuvan tuolta ajalta, mitä satun löytämään koneelta, jos niistä selviää yhtään mitään tämän ajanjakson aikana tapahtuneista muutoksista. Sen voin sanoa, että talvella 2015 talo oli aikalailla metsän puristuksissa. Nuorta kuusikkoa ja muuta vesaikkoa oli jo päässyt kasvamaan aika lähelle taloakin ja vain pikkuisen pilkisti mökki niiden välistä. Tätini, joka omisti talon ennen minua, oli tullut senverran vanhaksi ja huonokuntoiseksi, ettei enää jaksanut täällä käydä niin usein ja pitää huolta ympäristöstä. Se oli ollut vuosia jo vähän oman onnensa nojassa. Talossa sisällä oli kyllä lämpö esim päällä talvet, niin että se pysyi koko ajan hyvässä kunnossa.
Kaadoin itse kaikki käsivarren paksuiset ja sitä pienimmät puut pihasta heti ekana keväänä ja poika sitten myöhemmin jonkin verran isompiakin tästä ihan talon läheltä. Sain vähän edes kirkastumaan pihamaata...
Oikealla olevan kuusi kuvattu maaliskuussa -16. Sen kaadoin ihan ite keväällä 2016. Se oli takapihalla ja sen paikalla on nyt "Tohtorin päärynä".

 Tämä kuva on otettu 31.1.2015, eli pari päivää sen jälkeen, kun tulin tänne ekan kerran niinku omaan mökkiin. Lunta oli paljon silloin ja Tuuliniemen Timo oli käynyt auraamassa pihatiet, niinkuin hän tekee nykyisinkin, jos lunta on. Oikeassa reunassa näkyvät isot koivut piti kaataa samalla kertaa kevättelvella mutta vain toinen kaadettiin sitten maaliskuun alussa 2016. Nyt tulevana talvena sitten menee tuo toinenki.

Artturin vuonna 1938 rakentama sauna oli jo päässyt hirsiltään niin huonokuntoiseksi, että kun aloimme sitä Seben kanssa remppaamaan syksyllä 2015, niin hirret vaan karisivat tomuna alas. Siellä oli joku "viisas" laittanut muutama vuosi sitten lastulevyt löylyhuoneen seiniin hirsien päälle. Aika surullinen näky sieltä homehtuneiden levyjen alta sitten paljastuikin ja niin koko sauna meni purkuun. Kaikki käyttökelpoinen materiaali kuitenkin otettiin talteen ja käytettiin uuden saunan rakentamisessa hyödyksi. MM. ikkunat siirrettiin tästä suoraan seuraavaan saunaan. Ne ovat ikivanhat hyvästä sydänpuusta nikkaroidut ikkunat puutappiliitoksin. Ne palvelee vielä pitkään.

Tässähän se uusi sauna sitten onkin tekeillä talon takapuolelle, siihen paikkaan, missä ennenmuinoin oli navetta. Tämä kuva on talvelta 2016, jolloin saunassa jo kylvettiin, mutta paljon se oli vielä keskenkin. Ulkovuorauskin puuttui ekan talven, se tehtiin heti keväällä 2016. Tossa kuvassa muuten näkyy se iso kuusi, jonka sitten keväällä kaadoin ja istutin siihen sen päärynäpuun tilalle. Tuo etualalla näkyvä pikkupuu on kirsikka, jonka Sebe toi heti 2015 keväällä tänne. Siinä on ollut jokunen kirsikka kahtena kesänä, mutta ei mitään hyvää satoa vielä.

 Ja tässä se ensimmäinen iso koivu kaatui. Velipoika sitä kaatoi ja seuraavan kaatoi yhdessä Seben kanssa, joka saapui paikalle myöskin ja siinähän sitä oli sitte Sebelle pilkottavaa hyväksi toviksi :)

 Tämä on se toinen koivu. Nuo olivat jo niin vanhoja ja niin isoja ja vielä niin lähellä taloa, varsinkin tämä, että jos jokin iso myrsky olisi sen kaatanut talon päälle, niin aika ikävät olis ollut seuraukset. Ja saihan siitä paljon polttopuuta...

 Tuolla kaadetun koivun takana näkyy vielä sitä vanhaa saunaa ja kuinka siitä on ikkuna otettu jo irti. Uusi oli tekeillä ja sitä mukaa otettiin matskua kun sitä oli tarvis ja mikä nyt kävi tuosta vanhasta. Onhan ne hirretkin, mitkä oli ok, tuolla pilkottuna polttopuiksi, (aika pieni sauna ja pätkiä hirsiä, joten ei niitä voinut missään muualla enää käyttää.) Osahan niistä tosiaan mureni pölyksi maahan...

 No niin, tässä on sitten mun kasvimaa kesältä 2016. Käänsin toki maan jo 2015 ja kasvatin myös silloin paljon kasveja, mutta niitä kuvia mulla ei enää ole koneella lainkaan. Teetin niistä valokuvakirjan ja poistin kuvat koneelta, kun niitä muutenkin tahtoo kertyä ihan liikaa.

 Salkoruusut kukkivat myöhälle syksyyn saakka. Vielä lokakuussakin niitä oli.

 Syyskuun lopulla 2016 oli vielä niin kauniita aurinkoisia päiviä, että me täällä syötiin vieraiden kanssa ulkona... Eli toukokuusta syyskuun loppuun on monet ateriat syöty pihamaalla, ihan kuin ennenvanhaan Ellimummunkin aikaan tehtiin, aina kun oli vieraita enemmän. Mökkihän on melko pieni, joten sisällä ei niinkään voi mitään kestejä järjestää, mutta ulkona on tilaa ja lääniä :)
Tässä kuvassa on vielä mun äitikin mukana, taitaa olla todella viimeinen  kerta, kun hän on pystynyt täällä käymään, koska marraskuussa hän kaatui sitten niin pahasti, että joutui pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Eikä hän senjälkeenkään enää koskaan voinut palata omaan kotiinsa, vaan asuu hoivakodissa ja istuu pyörätuolissa, joten häntä on tänne vaikea tuoda.

 Lokakuussa 2016 kaivettiin vesijohto maan alle ja siitä kuukausi, niin putkimies kävi vetämässä keittiöön johdot ja aloin saamaan hanasta vettä. Sekä lämmintä että kylmää ja se oli kyllä merkittävä parannus mun oloihin täällä, vaikka mää aluks niin romantisoin sitä kaivolla käyntiä ja veden kantamista ja aattelin, että kyllä se mulle riittää. Ja olisin tehnyt sitä kyllä ihan tappiin saakka, laiskuudesta ei ollut kyse, mutta voimat petti. Se vaan täytyi myöntää, että mää en oo enää niin nuori ja kun mulla nyt sattuu oleen noita "kroonisia" remppoja niin ei sitä poweria vaan oo... Ja  kun sitä tarvitaan joka hommaan täällä, niin jostain päästä on helpotettava.

 Oi, tuo pikkupoika oli kyllä mahtava! Tää kuva on otetu keittiön ikkunan läpi, kun olin sisällä laittamassa ruokaa ja näin, kuin kaivurimiehen pikkupoika, joka oli tullut vain "katteleen" alkoi yhtäkkiä tehdä hommia kuin mies vähä joka puolella. Hän oli vasta 8v mutta herranjestas mitkä voimat ja mikä ketteryys ja kerkiäväisyys. Se katteli tossakin vähän aikaa mitä Sebe tekee ja sitte se juoksi hakeen mun pihasta tommosen pikkulapion ja hyppäs tonne montun pohjalle tekeen Seben rinnalla ihan samaa hommaa. Mun oli pakko ottaa sitä videollekin pätkä  ja pari valokuvaa.

Saunakin on saatu valmiiksi ja päivät lyhenee, talvi tekee jälleen tuloaan, mutta silloin tällöin on maisemassa hienoja valoefektejä ja hetkiä ja tunnelmia, joita ei voi saada betoniviidakoissa, eli kaupungeissa. Ainakaan isommissa. Täällä tämä hiljaisuus, luonnon omat äänet ja ihmisen sydämen syke... Jo Einstein sanoi: "katso luontoa, niin ymmärrät" vai mitenkä se meni...