Molemmilta naisilta oli murhattu mies
. Traagisinta tässä on se, että "sota" joka ei edes ollut virallisesti sota, oli jo päättynyt, valkoiset ottaneet punaiset vangeiksi ja tämän jälkeen alkoivat teloittaa heitä sumeilematta ilman oikeudenkäyntiä tai mitään. Ei toki kaikkia, mutta nämä molemmat miehet joista tässä kerron ja paljon paljon muita...
Keskityn kuitenkin siihen, mitä täällä tapahtui kaiken jälkeen. Paljon en siitäkään tiedä, mutta voin kuvitella ainakin tunnelmat ja sen köyhyyden ja sinnittelyn, millä nuo kaksi naista lähtivät viemään perhettä eteenpäin ja kasvattamaan kahta orpolasta kunnon miehiksi. Se oli vaikeaa, koska varmasti heillä oli paljon katkeruutta ja vihaakin kaikkea kohtaan. Silti ihailen sitä voimaa ja onnistumista, kun olen nyt saanut tutustua näihin poikiinkin -vaikkakin vain heidän kirjeittensä välityksellä rintamalta- siis seuraavan sodan ajalta.
Ymmärrän myös sen, miksi mummot eivät koskaan puhuneet tuosta sisällisodan ajasta oikein mitään. He eivät voineet, koska se olisi merkinnyt heidän elämänsä kurjistumista entisestään ja lastensa elämän myöskin. Varmasti nuo lapset kyllä silti saivat joskus kuulla olevansa "punikin pentuja" yms.
Työpaikkojen saanti oli myös melkein mahdotonta, jos tiedettiin "punaiseksi", heitä kohdeltiin huonosti ja sorrettiin kaikella tavalla suomenmaanssa useita vuosikymmeniä eteenpäin.
Myös Marian toisen tyttären, Hiljan mies sai surmansa samoissa kahinoissa ja häneltäkin jäi yksi pikkuinen tyttö Hiljan yksin huollettavaksi, 4-vuotias Aune. Mutta Hilja ja Aunetyttö eivät asuneet tässä talossa, eivätkä tuolloin edes Mattilassa, vaan Luomalla, Hiljan ja miehensä Jussin talossa. Kun Jussi sitten kuoli, niin luullakseni Hilja jonkin aikaa asui kahdestaan Aune-tytön kanssa Luomalla, kunnes meni uudelleen naimisiin Artturi Luojus nimisen miehen kanssa. Aunen kirjeistä sotavuosilta saa hyvin käsityken siitä, miten hän ja Ellin pojat kasvoivat yhdessä ja olivat kuin sisaruksia.
Nuo hetket sen jälkeen, kun tieto tuli Marialle ja Ellille, että heidän miehensä on ammutut kuin rotat, toinen Kankaanpään Kettukankaalla ja toinenkin jossain siellä, olivat kauheita. Miten näin voidaan tehdä? Toiset kuljetetaan vankileireille odottamaan edes jonkinlaista oikeudenkäyntiä, (vaikka kyllä heitä sielläkin tapettiin ihan tietoisesti nälkään ym) toiset sitten tuosta vain tapetaan hetken mielijohteesta, tai luultavimmin kauhean vihan voimalla, kostona siitä, että ovat uskaltaneet nousta "parempiansa" vastaan ja hakea oikeutta itselleen ja vapautusta näiden "parempien" ikeestä. Tämä kirjoitukseni on kyllä selvästi asenteellinen ja olen omieni puolella, vaikka en kannata missään nimessä väkivaltaa, enkä asevoimin oikeuden hakemista itselleen. Mutta ymmärrän kyllä heitä, jotka olivat sorrettuja ja alistettuja tuohon aikaan. Tietenkin oli myös niitä, jotka tekivät sitä "vallankumousta" ja hakivat uutta, ehkä pakottavaakin ideologiaa joka ei ehkä kuitenkaan olisi toiminut yhtään sen paremmin kuin tämä "isäntävaltakaan". No, mutta kaikki tuo on toinen asia taas....
Marian mies oli Nikodemus Tuominen, jota yleisimmin Teemuksi kutsuttiin. Ja Mariaa kutsuttiin Mariksi. Ellin sulhanen (heitä ei siis ehditty vihkiä) oli Nestori Rautamäki, mutta hänet tunnettiin paremmin nimellä Matti Luoma. Hänen äitinsä oli syntynyt Lappväärtissä ja oli tyttönimeltään Luoma, siitä tuo Matin nimi...
Mutta nyt ei enää ollut Mattia, eikä Teemua. Naisten täytyi selvitä kahdestaan, miten parhaaksi näkivät. Oli kuitenkin Marian ja Teemun ainoa poika Toivo, joka selvisi sisällisodasta pakkotyöllä, eikä menettänyt henkeään. Hän luullakseni auttoi aika paljonkin äitiään kaikessa. Lisäksi Mattilassa asuivat alkuperäisessä rakennuksessa Adam ja David Mattila, jotka olivat Teemun veljet ja selvisivät myös hengissä. David oli piileskellyt jollain vintillä valkoisia, eivätkä nämä häntä löytäneet.
Mattilassa oli siis myös tämä rakennus, jossa nyt istun kirjoittamassa. Se oli Nikodemuksen tekemä perheelleen ja luullakseni siinä oli vain keittiö ja kamari.
Siinä lähti elämä jälleen pikkuhiljaa eteenpäin. Tämä alla oleva kuva on oletettavasti sieltä Mattilan mäeltä, tai jostain muualta, kuin täältä, koska tämä talo siirrettiin vasta 20-luvun lopulla tänne. Kuvassa ovat Maria, Jorma poika sylissään ja Elli jolla on Veli-Matti.sylissään. Miehistä tuo hattupäinen valkotakkinen on Toivo Tuominen, Marian poika, mutta kuka on tuo polkupyörään nojaileva mies? Voisiko olla Adam Mattila tai ehkä David? Mietin, että kuva on ehkä vuodelta 1919. Sen voi päätellä poikien koosta. Toinen syntyi helmikuussa 1917. Toinen elokuussa 1918. Kun katsoo Ellin sylissä olevaa lasta, se ei voi olla kuin korkeintaan vähän yli vuoden ja kuva on kesältä tai alkusyksyltä, niin Matti olisi täyttänyt elokuun alussa vuoden. Ellillä on ollut varmasti kauniit paksut hiukset, kun monissa kuvissa hänellä on tuo lettikruunu päässä. Siinä ompelukuvassakin ja sitten Toivo-veljen hääkuvassakin sellainen näkyy.
Tämä nyt tällä kertaa, jotta lukijani ei vallan pitkästyisi. Huomenna jatketaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti