Kysymyksiä ja vastauksia

Pysytään edelleen 40-luvulla.
Kun noita vanhoja kuvia katselen ja kirjeitä lueskelen niin monta kysymystä nousee välillä mieleen. Jännä juttu, mutta joihinkin on "vastattu" myöskin sieltä vuosikymmenien takaa.... ja mitä enemmän jokin askarruttaa ja sitä mietin, niin sitä enemmän alkaa "tietoa pukata" ihan kuin joku haluaisi auttaa minua löytämään vastauksia kysymyksiini.

On siis kevät 1942 ja sota jatkuu. Täällä kotona on ollut Veli Matin hautajaiset. Samalla kertaa haudattiin 8 sankarivainajaa. Kun tätä kuvaa katselin, mietin, keitä muita siinä silloin oli sankarihautaan menossa.

Siihen löytyi vastaus samasta laatikosta, missä on kenttäpostikirjeet. Siellä on myös kaksi vanhaa kellastunutta  sanomalehteä.
                       




 Toinen on Kansan Lehti, joka on ilmestynyt 14.3.1940. eli päivä talvisodan päättymisen ja Jorman kuoleman jälkeen. 
Siinä kerrottiin rauhasta ja muualla maailmassa edelleen riehuvasta sodasta.








Toinen lehti on paikallislehti Pohjois Satakuna, joka oli päivätty Perjantaina, Huhtikuun 17 päivänä vuonna 1942. Siinä oli juttu; "Sankarihautaus Ikaalisissa" jossa lueteltiin sinä sunnuntaina haudatut sankarivainajat. Eli samalla, kun sain vastauksen siihen, keitä noissa muissa arkuissa mahtoi olla, sain tiedon siitä, minä päivänä oli Veli Matin hautajaiset.

Tässä jutussa on kaunis kuvaus siunaustilaisuuden kulusta. Minusta oli tosi kiva saada lukea tämäkin asia. Hautajaiset olivat siis Huhtikuun 12. 1942 ja siis päivä oli Sunnuntai, jumalanpalveluksen jälkeen. (Aune tyttönen, Matin pikkusisko, oli viikkoa aiemmin täyttänyt juuri 4 vuotta)

Samassa lehdessä oli pari muuta surullista juttua sotaan liittyen. Kyllä siellä moni nuori mies menetti terveytensä niin, että kuolema kohtasi yllättäen muualla sotavammojen johdosta, tai sitten kitui rampana tai mielenterveytensä menettäneenä. Tämä nuori kersantti, josta lehdessä kerrottiin, sai sydänkohtauksen ja niitä miehiä oli varmasti paljon, joiden sydän alkoi reistailemaan sodassa. Tällä miehellä oli todella huono tuuri, kun oli vasta tulossa lomalle ja oli vieläpä hänen 30. syntymäpäivänsä.
Vaikka Veli Mattikin kuoli heti kun palasi lomaltaan rintamalle, niin hänellä oli kuitenkin se onni, että oli saanut viettää viimeiset pari viikkoansa omaisten kanssa ja tavallaan hyvästellä heidät kaikki.

Pohjois Satakunta lehti kertoo myös elämästä täällä kotimaisemissa, jokapäiväisiä asioita, huveista, kuten elokuvat jne. Hautajaisia seuraavana sunnuntaina esitettiin tämä:

Pikkupoikia myös "akiteerattiin" sotilaspoikatoimintaan.

Viimeisimmissä kirjeissään, kuten ehkä muistattekin, Matti kyseli äidiltään Jaakon osoitetta, kuultuaan, että tämäkin oli kutsuttu asepalvelukseen. Matti olisi halunnut vähän "rohkaista nuortamiestä", mutta ei hän sitä enää sitten ehtinyt tekemään.
Mutta nyt pitää unohtaa sodan riehumiset ja katsoa vähän mitä täällä kotona touhuttiin...
Se, miksi olen tässä nyt ottanut puheeksi isänikin, vaikka kyse piti olla tämän talon asukkaista ja siitä suvusta, johtuu siitä, että isä liittyy tämän talon historiaan jo 40-luvulla.
Talon muonavahvuus oli siis heti sotien jälkeen 5 henkilöä, kun Arttutaatakin tuli sodasta kotiin. Oli mummu Maria, äiti Elli,isä Artturi, tytöt Marjatta ja Aune. Tytöt kävivät koulua ja vanhemmat tekivät työtä ja korjasivat tätä mökkiä aina ehompaan kuntoon. Ennen sotia talon kuisti oli vastakkaisella puolella taloa, kuin nyt. Eli talo katseli itäänpäin. Mutta Artturi käänsi talon katsomaan länteen, eli kuisti rakennettiinkin toiselle puolelle ja vanha kuisti purettiin takaa.

Tämä kuva on kylläkin otettu ennen talvisotaa ja siinä näkyy kuulemma "vanhan pirtti", eli tämä talo oli vähän toisenlainen silloin, tätä huonetta ei vielä ollut, missä nyt istun ja kirjoitan. Tuo taustalla oleva talo on Toivo ja Hilma Tuomisen ensimmäinen koti, jonka Toivo rakensi tuohon, kun Maria lohkaisi palan tästä tilasta hänelle. Sittemmin siinä asuivat Kujansuun Ida ja Aleksi ja heidän jälkeensä Tiitiset, jotka oliva karjalaisia ja heidän aikanaan talo paloi. Minä muistan vielä Tiitisen lapset Kalevin ja Bettyn. Sitä en tiedä että mihin ne täältä muuttivat.
Kuvassa on Artturi koiransa kanssaj naapurista Mäkelän Arvo, sekä miesten takana seisomassa äitini Marjatta., jonka täytyy siis olla vasta 5-vuotias tuossa.







Tämäkin kuva on varmaan ollut esillä joskus ennemminkin, mutta laitan sen nyt kuvaamaan sitä itäänpäin katsonutta vanhaa kuistia... tästä kuvasta voi päätellä senkin, että se on otettu aamupäivällä melko aikaisin, koska aurinko paistaa tuohon sellaisesta suunnasta.
Vuosi on 1942, eli silloin vielä kuisti oli toisella puolella.

Tässä sitten kuva kuistin siirtämisen jälkeen. Muistan hyvin nuo suuret vanhat omenapuut, jotka oli siis alunperin istutettu takapihalle puutarhaksi ja siellä oli myös marjapensaita ja noita omenapuita oli paljon. Nyt niitä ei enää ole. Kuva on ehkä vuodelta 1945, jolloin tuo vasen pää oli jo rakennettu myöskin.

40-luku kokonaisuudessaan oli sikäli jännä vuosikymmen tämän talon ja etenkin äitini Marjatan historiassa, että hän esimerkiksi aloitti kansakoulun ja sai ensimmäisen lapsensa tällä vuosikymmenlllä. Eli 1941 Marjatta oli ensimmäisellä luokalla Tevaniemen kansakoulussa ja 1949 hän sai esikoispoikansa Kasperin. Näiden tapahtumien välillä hän kävi 5 luokkaa kansakoulua ja yhden luokan nk. "jatkokoulua", eli yhteensä 6 luokkaa. Tässä äiti ekaluokalla. Kuvassa toisen rivin oikeassa reunassa tumma polkkatukka.

 Vuonna 1945 aloitti Aunekin koulunkäyntinsä. Hän on tässä kuvassa ensimmäisellä luokalla ja takarivissä kolmas oikealta lettikruunuineen.

Tässä vielä toinenkin koulukuva Aunen luokasta. Hän on tässä vasemmanpuleisessa pulpettirivistössä ensimmäisen pulpetin oikeassa reunassa raidallinen villatakki päällään. Tästä kuvasta on jotkut erehtyneet luulemaan, että siinä olen minä itse :). Ja kyllä meissä tuon ikäisenä onkin paljon samaa näköä.

Tämä seuraava kuva on mielestäni myös 40-luvulta koska olen siitä ollut tunnistavinani muutamankin henkilön. Sitä en tiedä, mikä tilaisuus on kyseessä mutta paikka on ilmiselvästi Nikula.
Kuvasta löysin sekä Elli-mummoni, että Aliina-mummoni, joka on isäni äiti. Lisäksi siinä on selvästi minun äitini ehkä noin 8-9 vuotiaana. Hän istuu tuossa eturivissä penkillä valkoinen (vaalea) mekko päällä ja hänellä on tumma polkkatukka. Samassa penkillä istujien rivistössä on Aliina Tuominen, joka on äidistä laskien 8. oikealle. Elli taas on äitini takana istumassa. Tässä koossa henkilöita on vaikea tunnistaa, mutta olen suurentanut kuvaa tutkiessani sitä ja silloin henkilöt erottuvat paremmin.

Kun Marjatta meni 1948 pyrkimään rippikouluun, hän oli papin mielestä vielä liian nuori (14v) ja pappi olikin kysynyt häneltä, että "naimisiinko sulla on niin kiire"? Eikä hän kyllä vallan väärässä ollutkaan, vaikka ei äiti sitä itsekään tuolloin tiennyt, että aikasta pian hän onkin jo äiti ja sen jälkeen pian myös vaimo...
Tässä on Marjatan rippikuvat, ensin koko porukka ja sitten äiti yksinään Luhalahden kirkolla keväällä 1949, (jossa myös itse pääsin ripille 1966) . Ryhmäkuvassa äiti on valkopukuisista kolmas oikealta, valkoinen nauha tummilla hiuksillaan.

"Tarina kertoo" että ainoat kukat jotka äitini sai ripille pääsynsä kunniaksi, hän sai pitkältä nuorelta mieheltä Miettisistä. Tuo mies oli Tuomisen Esa ja hän oli palavasti rakastunut tähän neitoseen.  Kukat olivat kuulemma kimppu Tuoksuherneitä, mistä lie Esa sen kimpun hommannut...
Näissä kuvissa sitä ei näy, se on varmaan annettu vähän yksityisemmässä tilanteessa.
Sitä tarina ei kerro, olivatko nuoret jo kauankin seurustelleet, mutta olen kuullut, että ensimmäinen kohtaaminen näiden kahden välillä on tapahtunut niin, että Esa on tuonut kenkiä korjattavaksi suutariin, eli Arttutaatalle, joka silloin vielä piti tuota suutarinverstastaan tuossa pihassa. Kyllä on monesti tullut mieleen se vanha kappale; "...suutarin tyttären pihalla kasvaa, kaunis pihlajapuu.... suutarin tyttären aitasta kuuluu, kuisaus hiljaa -juu"
Ja kuinka ollakkaan, tällä pihalla on aina ollut kaksi pihlajaa ja niiden välissä oli vielä varmaan 80-luvulle tultaessakin kaksi lasten keinua. Niissä keinuissa keinui muutama sukupolvi. Nyt niitä ei enää ole, eikä ole toistaiseksi keinujiakaan.
Otetaanpa tähän väliin hieman kuvia siitäkin, mitä muut sukulaiset ja tutttavat puuhastelivat noina aikoina. 40-luvulla yhteisöllisyys oli vahvaa ja yhteistoiminta vilkasta. Miettisten rannassa naiset kävivät pyykillä porukalla ja se oli samalla seurustelua ja yhdessä oloa. Kahvieväät oli tietenkin mukana ja ai ai, miten mukavalta se tuntuikaan oikaista välillä selkäänsä pyykkipaljusta ja istahtaa ysvävien kesken kahvittelemaan. Kuvassa toinen vasemmalta on Aliina mummuni. Leipä suussaan on Piittalan Vendla ja nuo muut ovat Alpin ja Orhasen naisia. Paikka on Miettisten kylän laivalaiturin kupeessa. Paikka jossa lapsena kävimme uimassa ja pyykkäämässä myös äitinikin kanssa. Isähän rakensi Miettisiin meidän rintamamiestalon.

Aliinan ja Taavetin vanhin poika, Esa oli myös selvinnyt sodasta ehjin nahoin ja palannut aluksi kotipuoleen, mutta lähtenyt sitten satamatöihin Kotkaan. Hän oli jo 16-vuotiaana ollut kaivoksella töissä ja erilaisissa muissakin hommissa ennen sotaa. 1948 hän poseeraa Haaviston Paavon kanssa Kotkan maisemissa. Paavo oli Esan serkun, Aune Blomin aviomies. Esa ja Aune oliva lapsina ja nuorina hyviä kavereita ja paljon tekemisissä toistensa kanssa. Aunen äiti Saima Blom oli Aliinan sisko ja hänellä oli kaksi lasta, Aune ja Pertti. En muista koskaan nähneeni Saiman miestä, hän taisi olla jo leski siihen aikaan, kun meidän talo rakennettiin siihen Saiman mökin lähelle. Talvet Saima  asui Kotkassa ja kesäisin hän aina tuli mökkiinsä Miettisiin.

vas. Paavo Haavisto, oik. Esa Tuominen

Esa 1948 Kotkassa

Tästä kuvasta en osaa sanoa, että missä tää on otettu, mutta isäni Esa siinä pasteerailee jossakin metsäpolulla ja aika on suunnilleen sama, kuin kahdessa ensimmäisessä kuvassa, eli 40-luvun loppupuolelta.

Marjatta ja Esa ovat siis alkaneet tapailla toisiaan ja mitä siitä sitten seurasi, siitä kuullaan seuraavalla kerralla.

Aune jatkaa kansakoulussa käymistään ja Artturi tekee suutarin hommia ja Elli ompelee. Lisäksi heillä on pari lehmää ja kissa ja koira. Artturi metsästää lintuja ja oravia. Artturilla on ollut monta koiraa, lähinnä kait nk. "lintukoiria" ja muistan ainakin yhdet sellaiset koirannahkarukkaset, jotka hän oli tehnyt oman koiransa nahasta tämän kuoltua. Niissä oli pitkät levenevät varrret, jotka suojasivat hyvin käsivarsia pitkälle talvipakkasessa, kun ajoi hevosella puita metsästä kotiin tai vaikka ajoi polkupyörällä (ja myöhemmin mopolla)
Myös oravannahkoja Arttulla oli ja kai hän niitäkin käytti jossain, kenties kenkien somisteenakin ja lämmön tuojina, en ole ihan varma, mutta tuolla vintilläkin oli vielä yksi kuivunut oravannahka roikkumassa, kun muutin tänne :)
Mutta nyt jätän teidät taas hetkeksi ja palaan sitten uusien juttujen äärelle myöhemmin.