Viime viikon kuulumiset

Poutakelit on sitten tällä erää ohi. Sade rummuttaa peltikattoa ja tuuli ulvoo, kuin baskervillen koira. Vilu hiipii hartioihin sisälläkin, jos ei koko ajan puuhaa jotakin. Minä en  puuhaile. Istun tietokoneen ääressä ja kirjoittelen niitä näitä... katselen valokuvia ja suunnittelen vuoden 2016 valokuvakirjaa mökistäni. Vuoden 2015 kirja on jo tehtynä ja sitä on kiva välillä selailla ja katsella, miltä täällä näytti silloin...
Mut joo, mun piti kertoo menneestä viikosta, kun oli  vielä poutakelit ja minä yritin tehdä mahdollisimman paljon hommia pois alta ennen sateita. Sainkin pihalla jotain aikaan ja myös sisällä senverran, että remppasin tuon olohuone/makuuhuone/työhuone yhdistelmäni yhden nurkan kuntoon. Se olikin ollut työn alla melkein vuoden. Olin nääs purkanut siitä nurkasta vanhan komeron jo ajat sitten ja repinyt takseinästä, muurin vierestä pinkopahvitkin pois, tarkoituksella jättää hirret näkyvinn siltä osin. Jonkin aikaa niitä tummia hirsiä katseltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan peittää ne. Varsinkin, kun siinä kohtaa seinässä on joskus ollut ovi ja ne hirret olivat siis pätkiä siinä oviaukon kohdalla. Tässä muutama kuva:

 Katossa näkyy jälki vanhan komeron sijainnista. Sillä kohtaa kattopaneelit olivat maalaamattomat ja hyvinkin tumman ruskeaksi painuneet. Mulla ei ollut ihan samanväristä maalia, mutta maalasin sen silti. Maali on samaa, kuin millä maalasin aiemmin tuon muurin ja jolla olen tässä (kuvan ottohetkellä) maalaamassa tuota seinän pätkää oikealla. Silti se näyttää katossa ihan eri väriseltä. Varmaan se ruskea puskee sieltä edelleen vähän läpi, mutta pitää maalata jossain vaiheessa koko katto uudelleen saman sävyiseksi kauttaaltaan. Tuo seinänpätkä, joka tuossa on maalaustyön alla, oli ilman "haltex-levyä" siellä komeron sisällä, joten siihen lisättiin se levy alle ja sitten maalasin sen ja lopuksi tapetoin samalla tapetilla, jota nuo muutkin seinät ovat. Nehän mä tapetoin jo keväällä 2016.
Peräseinän hirsissä siis näkyy se alkuperäinen oviaukon paikka.  Siihen laitoin ensin pinkopahvit (näkyy rullalla muurin vieressä) Se olikin elämäni ensimmäinen pinkopahvin kiinnitys ja  onnistui mielestäni kohtuullisesti. Ei loistavasti, mutta kohtuullisesti. Ensin kastelin pahvit lattialla huiskimalla leveällä maalisudilla vettä pahvien päälle jonka jälkeen jätin ne vettymään joksikin aikaa. Sitten vain nostelin pahvit seinälle (ei ollut kauheen helppoo yksin tehdä) ja naulasin tiheään ne reunoistaan kiinni hirsiin. Laitoin  vielä suikaleet vahvistuspahvia naulauksen alle, jottei pahvit pigottuessaan repeilisi. Siinä ne sitten kuivuivat seinällä ja samalla pingottuivat kireälle. Melko tasainen lopputulos, ihmettelin itsekin.
Kun seinät olivat noin vuorokauden kuivuneet, aloitin tapetoinnin. Mulla ei ollut enää sitä samaa tapettia, jota kaikki muut seinät ovat, joten jouduin laittamaan hiukan erilaista, mutta minua se ei kyllä haittaa. Sitten, kun seuraavan kerran tapetoin koko huoneen, niin voin ostaa oikein kaupasta jonkun mieleiseni tapetin ja laittaa kaikki samaa, mutta nämä ovat vanhoja jämätapetteja, joita käytin ihan "köyhyyttäni". Imisen täytyy joskus sopeutua tilanteisiin ja olla tyytyväinen siitä, mitä on, eikä surra sitä mitä ei ole heh heh.
En ottanut heti kuvia työn valmistuttua ja oikeastaan nurkka ei edes ole  täysin valmis vielä, nimittäin tuo sähköjohto, joka roikkuu tuolla  seinällä, on edelleen asentamatta. Siihen pitäisi laittaa pistorasiat päähän, jotta saisin yölampulle yms virtaa ilman jatkojohtoa, jota nyt joudun vielä käyttämään.
Siirsin nääs sängyn nurkkaan muurin taakse ja siihen tuleekin oikein sopiva pikku "alkovi", kun vielä nikkaroin sermin sängyn jalkopäähän ja ehkä eristän vielä verholla etupuolelta tuon nukkumasopen.
Pojan pojat olivat täällä viime viikonlopun ja oitis Henri otti omakseen tuon sänkynurkan :) Siellä oli mukava pelailla puhelimella ja loikoilla ... Huone näyttää tässä seuraavassa kuvassa vielä aika sekavalta, kun vaatekaappejakaan ei  vielä ole ja vaatetanko näkyy ikävästi ja tuo roskis myös tuossa  ihan etulalalla, kun pojat heittelivät karkkipapereita yms siihen, niin piti olla niinku "käsillä". Kuten kuvasta huomaa, Henri ei pidä erityisemmin valokuvaamisesta, ja hän yrittikin vähän "naamioitua" nopeasti kaulurillaan, jotten saisi "hyvää kuvaa" :D-
Mutta meillä oli oikein hauska viikonloppu poikien kanssa. Naurettiin paljon ja tehtiin oma peli, jota pelattiin ja taas naurettiin... kateltiin telkkarista "Haluatko miljonääriksi" ohjelmaa, koska siinä oli mukana poikien enkun ope, mutta tämä ei kyllä päässyt vielä ainakaan viime lauantaina vastailemaan kysymyksiin. Toivottavasti pojat tulevat taas pian mummolaan.