KENTTÄPOSTI KULKEE
Pysytään vielä hetki tuolla vuoden -40 puolella. Kenttäpostit kulkevat vilkkaana edelleen Matin ja hänen äitinsä välillä. On välirauhan aika ja Artturikin on tullut viimein talvisodasta kotiin, mutta mennyt sitten Tampereelle töihin, koska kotikylässä ei nyt ole mitään hommia ja rahaa tarvitaan. Kaikki on kortilla ja mustassa pörssissä kaikki maksaa paljon. Veli-Matti siirtyy sairaalasta takasin "armeijan leipiin" eikä hän koskaan enää siviiliin pääsekään.
Viereinen kuva: Veli-Matin kirjeitä oli aikamoinen pino ja kirjoitin ne kaikki puhtaaksi koneelle. Samassa laatikossa kirjeiden kanssa on myös näitä kunniamerkkejä ja muuta sodan aikaista pikkutavaraa. Tässä kirjeiden päällä on Elli mummon saamat ristit molempien poikien kaatumisen jälkeen.
Matti on siis edelleen Hämeenlinnassa sotasairaalassa vuoden -40 keväästä saakka. Käsi märkii ja sitä särkee, mutta Matti hymyilee kuten kuvassakin. (tuo valkopaitainen poika, kolmas vasemmalta hoitajien välissä, käsi paketissa.) Kotiin on tullut mm. Kortti, josta en nyt saanut tähän kuvaa, mutta sen takana oli teksti:
Parhaimmat
terveiset Veli Matilta täältä sotilassairaalasta. Hän on
haavoittunut käsivarteen lievästi 12.3.-40 ja voi oikein hyvin, se
vain, ettei voi itse kirjoittaa.
Sotamies
Tuominen Veli-Matti
35
Sota S. os. 5 K.P.K. 20
Kortin on siis kirjoittanut Matin puolesta joku potilastoveri. Matti alkaa pian itse kirjoittaa vasemmalla kädellä, kun hänen "kirjurinsa" pääsee pois sairaalasta. Monta kirjetta niitä onkin, jotka on kirjoitettu sotasairaalasta. Matti on huolissaan äidin rahojen riittävyydestä, kun on Jorman hautajaiskuluja sun muuta. Lisäksi hän puhuu lomalle pääsystä mutta sitä ei vain luvata, kun käsi ei parane, se märkii vaan ja siihen tehdään isompia (lyijykynän paksuisia) reikiä, jotta mätä pääsee paremmin pois. Viisi reikää on kädessä ...
Matti ei sitten lopultakaan saa lomaa Jorman hautajaisia varten. Laitan tähän yhden noista sairaala-ajan kirjeistä.
Matti ei sitten lopultakaan saa lomaa Jorman hautajaisia varten. Laitan tähän yhden noista sairaala-ajan kirjeistä.
Hei vaan!
Terveiset taas
täältä sairalasta ja kiitos kirjeestä jonka sain eilen illalla.
Kävi niin
ikävästi etten minä päässyt lomalle, vaikka minulle se jo
myönnettiin, kun kuumetta oli vähän ja sentähden sitten
kiellettiin loma. Se kuume olisi voinut nousta matkalla, että ehkä
on sitten näin parempi. Nyt ei ole enää kuumetta, se oli vaan
ohimenevää. Taisi olla nuhakuumetta, kun on vähän yskää.
No niin, nyt
Jorma on sitten mullan alla. Oliko monta sankaria haudattavana?
Se Ojalan Toivo
olikin vankina kun sen nimi luettiin niiden joukossa, vaikka voihan
niitä olla muitakin saman nimisiä, etten minä varmaan tiedä, että
oliko se hän.
Kyllä tätä
kättä on särkenyt vallan tarpeeksi, mutta ei sitä nyt enää
porota sillä se rupesi jo paraneen. Sukkia minulta on hävinnyt
kolme paria, mutta sain neljä paria tilalle, joten ei niistä ole
puutetta. Kaksi paria jäi Äyräpään kirkon kellariin
kaasunaamarin ja leipälaukun kanssa ja kiitin onnea, että pääsin
sieltä itse pois. Jäi sinne neljä haavoittunutta, mutta ei ne
ryssän käsiin joutuneet.
Oletteko
kuulleet, että onkohan Kovelahdesta Vähäniemen Erkki kaatunut tai
haavoittunut. Hän oli minun kaverini koko ajan, mutta hän hävisi
joukosta 7. tai 8. päivänä maaliskuuta enkä tiedä mihin.
Lasini on kyllä
säilyneet eheinä vaikka sain niitä parikertaa juoksuhaudassa vähän
korjata. Laita osoitteeseen vielä Hämeenlinna niin taitaa tulla
pikemmin perille, kun siihen on aina sekin laitettu lyijykynällä
alareunaan.
Kai minä taas
lopetan kun tulee tohtorit kierrokselle.
No niin, voikaa
hyvin ja koittakaa unohtaa kaikki suru ja murheet, sillä ei ne
murehtimisesta parane.
Sitten tulee pitempi tauko, että kirjeitä ei ole joko säilynyt, tai niitä ei ole kirjoitettukaan. Vasta joulukuun alkupuolelta taas lähtee vilkkaampi kirjeenvaihto. Luultavasti kirjeet kesän ajalta vain ovat hävinneet jonnekkin ja niitä on vähemmän, koska kädellä ei voinut hyvin kirjoittaa. Lisäksi elettiin sitä nk. "välirauhan aikaa", jolloin ei varmaan Ellikään niin kovasti murehtinut Matin olemista, vaikka tämä olikin siellä sairaalassa, mutta olihan hän ainakin turvassa siellä.
Sairaalan jälkeen hän jää kuitenkin ilmeisesti vielä armeijaan ja reserviin, vaikka joukkoja onkin kotiutettukin. Ilmeisesti myös Artturi on päässyt jo kotiin välillä, vaikka hän vielä huhtikuussa hermoili rintamalla että pääseekö täältä ikinä pois. (rauhahan tuli siis 13.3.-40)
Joulukuussa Matti on jo Österbyssä ja kirjoittaa äidilleen joka viikko ainakin yhden tai kaksi kirjettä.
Äiti toivoo, että hän tulisi jouluksi kotiin lomalle, mutta Matti pelkää, että ei tule onnistumaan loman saanti.
Österby
17/12 – 40
Hei hei mamma!
Terveiset taas
täältä päin Suomea ja kiitos kirjeestä jonka sain eilen.
Kyllä se nyt
taitaa käydä niin, että en minä pääse jouluksi lomalle.
Meillä on taas
pian muuttohommat käsillä, kun meinataan jouluksi muuttaa
Tammisaaren seminaarille asuun. Kyllä meitä heitetään niinkuin
Jumala kerjäläistä, että ihan kiukuttaa.
Meistä laitetaan
nyt sellainen valvontajoukkkue, jonka tehtävänä on tarkastaaa
kaikki passit ja paperit junissa ja autoissa Tammisaaren ympärillä.
Me kuulumme nyt rajavartioston esikuntaan ja taitaa muuttua taas
osoite, mutta kyllä tällä vanhalla vielä tulee niin kauan kun
ilmoitan uuden osoitteen. En ole saanut pitkään aikaan mistään
päin kirjettä, vaikka olen varronnut kovasti. Kai siinä on se
vikana, kun nyt ei enää saa kenttäpostia kirjoittaa vaan täytyy
maksaa postimaksu. Kyllä me saamme vielä kirjoittaa ilman maksua
sinnepäin.
Minulta otettiin
ylös ne henkilötiedot sitä merkkiä varten, että se olikin suotta
sieltä kirjoittaa, mutta ei kai se paha ollut, sittenhän varmasti
tulee.
Lähetän tässä
sen paperin, jota pyysit, sillä jos en pääse lomalle niinkuin se
näyttää, niin saat hakea mitä tarvitset.
Kai lopetan taas
tällä kertaa.
Terve vaan ja
hauskaa joulua kaikille.
Matti
Seuraava kirje onkin jo vuoden 1941 puolelta. Matti on silloin Syvärillä ja ilmeisesti kirjeessä mainittu A on Artturi, joka on lähtenyt Tampereelle töihin. Täällä ei varmasti mitään työtä noina aikoina ollutkaan saatavilla ja rahaa tarvittiin. Matti on myös kuullut, että serkkupojat, Tuomisen Jaakko ja Luojuun Urho ovat mahdollisesti joutumassa "syyniin" myöskin. Matti kirjoittaa Tammikuussa:
Syväri 21/1 -41
Hei taas!
Terve täältä ja monet kiitokset paketista ja kirjeestä jotka
sain eilen illalla. En ehtinyt vielä illalla avata sitä pakettia,
kun meillä oli juhlat eilen. Oli Vi..t...nen? Soittamassa ja monta
muuta mukavaa. Kyllä oli hyvä, että paketin laitoit kun täällä
on niin huonot ruuat. En ole vielä saanut sitä Aunen pakettia, kai
se on mennyt hukkaan. On ainakin kaksi muutakin pakettia kadonnut. Ei
sitä korviketta tarvitse lähettää muuta kuin jos saatte kaupasta
ja siitä riittää niin voit vähän laittaa.
Kyllä se villapaita on hyvä täällä, jos sen lähetät. Täällä
on ollut yhtä mittaa pakkasta siinä 40 astetta ja vähän yli ja
alle. Kyllä olen kaikki ne kirjeet saanut, jotka olet tähän asti
lähettänyt. Kyllä sain senkin jossa oli se A:n kirje ja se Lavian
isännän kuoleman ilmoitus. Eiköhän nyt rupea posti kulkemaan
tännekin joutuisammin, kun vaihtuu se kpk numero. Vieläkö Onnilla
on sama osoite, kuin ennenkin.
Niin, nyt on sitten kaksi vuotta jo täynnä minunkin ja ja
sotilaspassi valmiina. Eilen laitoin siihen nimeni. Kyllä se on
Jaakollakin pitkä aika ennenkuin saa kirjoittaa nimensä passiin ja
kuinka kauan sitten vielä saa olla siitä yli. Kyllä se meilläkin
kestää tämä reserviaika vielä ettei loppua tiedä. Voi kyllä
olla niin että ne vanhat miehet viedään takaisin keväällä. Onpa
hyväkin että A on lähtenyt Tampereelle ja on töitä saanut. Missä
hän on siellä ja missä hän on töissä? Jos täältä joskus
pääsen lomalle niin voin poiketa siellä sitten kun tulen.
Ei ole täällä sitten maitoa nähty kun matkalla tänne oli
viimeksi. Heikinpäivänä saimme kahvit maidon kanssa tai se oli
milkkiä. Ei täällä taida olla siviiliäkään sataa km lähempänä
että saisi niiltä ostaa jos niilläkään sitten on.
Kyllä minulla hyvät jalkineet nyt on taas kun sain uudet
lapikkaat varastosta. Ei minulle tarvitse lähettää niitä
jalkineita sitten.
Kai taas lopetan tämän, koita saada selvää tästä kun tulee
vähän huonoa kun tässä kämpässä ei ole pöytää ja on
muutenkin ahdasta niin täytyy vaan polvensa päällä kirjoittaa.
Terve vaan sitten ja voikaa hyvin.
Näkemisiin
Matti
 |
| Tellervo |
Veli-Matti oli paljon vilkkaampi, kuin isoveli Jorma. Melkein aina hänellä oli suu naurussa ja minne vain hän meni, hän sai heti paljon ystäviä. Myös sota-aikana hänellä oli paljon kirjeenvaihtokavereita, lähes kaikki tyttöjä eri puolilta suomea. Poikien sotakuvien albumissakin oli ties kuinka monta nuoren naisen kuvaa, mutta en nyt ala niitä tänne skannailemaan, kun mulla ei ole hajuakaan, keitä he ovat ja mistä päin. Yksi on ehkä ollut kuitenkin ylitse muiden, tärkeämpi, koska tämän tytön kuvan viereen oli tallennettu myös se kirjekuori, jossa kuva on Matille tullut. Kuva on myös suurempi, kuin muiden "rintakuvat" ja oikein sellanen taitettu, jossa on silkkipaperikin suojaamassa kuvaa. Tytön nimi on Tellervo, muuta en hänestäkään tiedä.
Matti kirjoitteli myös runoja, kuten olen aiemminkin jo kertonut. Veljelleenkin kirjoitti muistorunon tämän kaaduttua. Sen olen jo julkaissutkin.
Maaliskuun loppupuolella Matti kirjoittaa Skogbystä. Lunta sataa sakeanaan, kevät ei taida vielä tulla, hän tuumailee. Mitään erikoista ei kuulemma ole ollut... mutta jotain kuitenkin... Hän kirjoittaa:
".Olis se kyllä hauska tietää jos sitä pääsis täältä 18 kk pois, ei olisi sitten enää, kuin vähän yli sadan jäljellä ja se menee sitten pian kun ne päivät tulee parijonoon.
Meinasivat panna minut vielä täältä aliupseerikouluun, mutta
minä panin vastaan oikein kovasti, että kai se meni sitten ohi. Kai
sitä lopussa vähän helpommalla pääsis alikessuna, mutta ei
minusta ole siihen virkaan."
Sitten Huhtikuun puolella hän on saanut viimein loman ja mennyt tapaamaan Jorman tyttöystävää Helmiä Halikkoon. He ovat olleet kirjeenvaihdossa Jorman kuolemasta lähtien, kuten myös Helmi ja Elli.
Halikko 13/4 -41
Hei taas!
Terve taas täältäkin päin. Nyt olen sitten lomalla täällä
niinkuin oli meininki. Torstai iltana tulin tänne ja ensi Torstaina
taas on mentävä takaisin korpeen.
Kyllä hyvin osasin tänne, Helmi oli asemalla vastassa, kun
soitin aamulla Tammisaaresta. Kyllä hyvin tunsin hänet vaikka en
ole nähnyt ollenkaan. Hauska täti hän on ainakin näin
ensi näkemältä. Kaikki toiset meni kirkkoon, mutta Helmi ja minä
jäimme pois, että saamme rauhassa kirjoittaa. Helmillä on
sellainen matkagramofooni täällä ja se on pöydällä tässä kun
kirjoitamme, että meinaa tulla kaikki vaan niin valssin tahdissa
tähän paperille, mutta koita saada selvää.
Kai me tässä sitten käymme Salossa että saan leiman tähän
lomalappuun ja samalla vähän muutenkin hurvittelemassa. Kaunista
seutua on tämä Halikonkin seutu. Tässä on heti pihassa sellainen
korkea vuori ja ihan pystysuora ainakin 40 tai 50 m korkea. Tuli heti
mieleeni se kirja Halikon hakoniskat, että ”kattokas …..? kui
korija valkja siell oo”
Kyllä tämä loma tuntuu menevän täälläkin hauskasti, vaikka
sitä ensin arvelin, että kuinka se oudossa paikassa menee. Kai minä
käyn pian Hesassakin taas silmä lääkärissä kun meni lasit
rikki. Kyllä minä saan ne nyt valtiolta kun ne kerran valtion
hommissa meni rikki. Sano Kepalle terveisiä että kyllä pian
tavataan jos hän on siellä. Terve vaan ja hauskaa pääsiäistä.
Matti
Kesäkuussa sodan uhka taas leijuu Suomen päällä... Matti on edelleen Skogbyssa. Hän kyselee äidiltään, onko sieltäpäin jo koottu reserviläisiä... Hänellä on myös mielessä, joko kotikylässä on "elukat" ulkona, eli lehmät sun muut. Elli on kirjoittanut hänelle ottaneensa sikapossun. Se oli tapana aina keväällä ottaa porsas josta sitten lihotettiin joulukinkku ja talveksi vähän läskiä pannulle. Niin oli myös minunkin lapsuudessani meillä tapana.
Skogby 19/6 -41
Hei taas!
Terve täältä rajamaista. Kiitos kirjeestä jonka sain äsken,
vastaan sen taas heti ettei jää rästiin. Kyllä se yksi kirje meni
hukkaan, kun ei ole mitään kuulunut siitä.
Eikö ole vielä sieltä otettu reserviä kokoon? Kyllä niitä jo
paljon on otettu muualta ainakin. Täällä päin on kaikki olleet
aikaa jo palveluksessa.
En minä voi täältä soittaa enää
kun kaikki ulkolinjat on kiellettyjä ja kai siitä sitten tiedon
saat jos sota alkaa, muualtakin päin.
Että kyllä minä kanssa mukana olen niinkuin ennenkin ja vielä
ensimmäisiä, kun olen jo täällä rajalla. Meille annettiin jo
taas uudet tuntolevytkin. Minäkin sain tänään ja sen numero on
970065. Pidä tämä luku taas mielessäsi jos sattuisi jotain
erikoista ja sitä tarvittaisiin. Tämä kun on sellaista aikaa, että
ei tiedä milloin paukkuu.
Joko sielläpäin on elukat ulkona ollut? Vai Lavian Taavetilta
ostit sian.
Kuinka ne siellä Pisurannalla nykyään menee? Vaikka hätäkös
niillä kun on iso talo ja tavaraa joka lajia.
Sano heille terveisiä, kun satut näkemään, että poika voi
hyvin ja vaikuttaa.
Älä nyt vielä sitä sure, että sota tulee, ei sitä tiedä
vaikka se menisi vetenä ohi.
Niin, kai taas lopetan tämän kun on siellä jo toinen kirje
matkalla ja on tainnut tulla jo perille. Terve vaan ja hyvää
vointia.Kuulumiin, Matti.
Pari seuraavaa kirjettä käsittelee myös samoja asioita, sodan uhkaa, vaikka Matti koettaa rauhoitella äitiä, että ei siitä ehkä mitään kuitenkaan tule. Välillä hän jo uumoilee, että heidät passitetaan siviiliinkin ja hän on lähettänyt matkalaukullisen tavaroitaan kotiin. Mutta onko hän kuitenkin lähettänyt ne siksi, että tietää jotakin olevan varmasti tulossa? Myös rahansa hän on kirjoittanut aikovansa lähettää kaikki kotiin. Sitten alkaa näyttää aika varmalta, että taas mennään....
Skogby 23/6 – 41
Hei hei!
Terve taas täältä vanhalta paikalta ja viimeisen kerran, sillä
tänään me muutamme ja kun luet tätä niin taidamme olla jo
kaukana täältä.
Älä kirjoita tänne enää vanhalla osoitteella, sillä ne ei
taida tulla perille.
Kyllä sitä nyt taas tapellaan sitten kun on kerran alettu. Me
taidamme lähteä sinne jonnekin taas. Älä kovin sure ja ikävöi,
kyllä sieltä joskus palataan ja jos ei palata, niin en minä ole
kuin vasta neljäs mies meidän talosta, joka on sodassa henkensä
menettänyt.
Kyllä tämä ikävältä tuntuu ainakin teistä, mutta en minä
sure yhtään vaikka mihin mentäisiin, kun vaan ryssä saadaan
maasta pois. Ja kyllä se nyt kanssa lähtee, sillä ei me olla nyt
yksin, niinkuin viime kerralla.
En tässä ehdi paljoa, kun tuo puhelin pörrää yhtämittaa
tuossa korvan juuressa.
Kai lopetan taas. Terve vaan ja Herran haltuun. Toivon, ettei tämä
ole vielä viimeinen kirje.
Kuulumiin
Jääkäri Tuominen Veli Matti
Se puhelinnumero on 370065
Eikä se ollutkaan vielä Matin viimeinen kirje, ei likimainkaan. Jo kolmen päivän kuluttua Matti kirjoittaa taas:
Korvessa 26/6 -41
Hei hei!
Terve taas täältä uudesta paikasta ja kiitos kirjeestä jonka
sain kun lähdimme vanhasta. Ei me kauaksi muuttanut, vaikka luulin,
että mennään itärajalle mutta ei, tänne vaan jäätiin
saaristoon. Hangon itäpuolelle.
Kyllä ryssä piti meille hyvän herätyksen eilen aamulla tykillä
Hangosta niinkuin olette kai uutisista kuulleet. Ei mitään hätää
ole vielä ollut, yksi mies vasta vähän haavoittui reiteen. Kyllä
me saimme nyt rauhallisen lohkon ainakin näin aluksi. Joko tiedät,
että millä suunnalla Arttu mahtaa olla, en minä usko, että hän
täällä päin on. Ei siinä jutussa ole mitään perää, että
ryssä olisi Hangon sytyttänyt palaan, mutta eilen illalla siellä
oli iso metsäpalo kun suomalaiset ampuivat sen tuleen.
Me olemme nyt teltoissa, mutta tätä kirjotan ulkona männyn
juurella ja hyttyset syö niin että ei tahdo tulla mitään. Ei ole
vielä mitään kuulunut tänä aamuna, vaikka päivä on kohta
puolessa. Meillä on radio täällä teltassa että kyllä me uutiset
kuulemme heti tuoreena.
Älä hermostu vaikka tulisi vähän pitempää kirjeen väliä.
Terve vaan ja voikaa hyvin. t. M.
Ps. Etsi kartasta suurin ja ulommaisin saari Hangon ja Helsinkin
välillä, se on meidän.
Kirjeet kulkevat melko tiuhaan tahtiin koko kesä- ja heinäkuun ajan. Elli kertoo kotikuulumisia ja Matti kyselee joka kirjeessä Artusta, että missäpäin tämä on rintamalla. Tässä muutamia poimintoja kesä- heinäkuun kirjeistä:
29.6.41
"Ei täällä ole mitään erikoista tapahtunut nykyään. Ryssä
vaan on tapansa mukaan hommissa, niinkuin tiedät sen työt
vanhastaan.
Piti tässä välillä käydä puun alla sateensuojassa kun
pommilaivue meni yli, minä kun kirjoitan täällä rantakalliolla ja
ryssä on toisella puolella lahtea tai salmea. Tässä on sellaset
hauskat paikat kun vaan saisi olla rauhassa. Vaikka kyllä minä
paljon mieluummin olisin nyt itärajalla kuin täällä. "
Samaan aikaan itärajalla Artturi kirjoittaa Ellille:
Itärajalta 29/6 -41
Heipä hei, terve
vaan mitäs sinne kuuluu. Ryssä pitää kovan aamuherätyksen näin
pyhäaamunakin.
Tähän asti ollut
viellä hyvin rauhallista, mutta nyt sitten alkoi pauket, en tässä
joura mitään enenpää kirjoittaa, nyt alkaa hyökkäys. Lähretään
rajan toiselle puolen, saa nährä onko sitten onnee että henkensä
pitää. Minä olen kirjoittanut sinulle joka päivä. Pyyrä Luojuun
Artturia, että jos se sais hommattua minulle jotain tupakkaa, vaikka
kessuja, kun ei täällä saa mistään mitää. Jos niitä sitten
kauvanki tarvitsee, sitä ei tierä, se on arvoitus. Kaikille paljon
terveisiä, kyllä sitä olis paljonkin kirjoittamista, mutta minulla
ei ole siihen nyt aikaa. Kirjoita sinä enempi jos tänne niitä
koskaan saa, sitä ei tierä. Lapsille paljon terveisiä ja kaikille
naapureille. Mäkelän Arvoa oli hevonen potkinut, se on sairalassa.
Minä en sitä nähnyt sitten kun Parkanosta lährettiin. Ei tässä
ole muita tuttuja kun Moision Kalle ja Varvarin Matti ja ne ovat
keittiöllä, ei ne jouru taisteluun.
Menkää hyvästi ja
voikaa hyvin.
Sotamies
Niemimen A
KPK N:O 5
6542
Artturi kirjoittaa juuri niinkuin puhuu: "en joura" ja "ei tierä", mutta huoli paistaa rivien välistä; jääkö henkiin, lapsia on ikävä ja vaimoakin, koska kirjoittaa: "kirjoita sinä enempi". Ja on hänkin omien sanojensa mukaan kirjoittanut Ellille joka päivä.
Mutta Matti on edelleen Hangon saarilla ja toivoo pääsevänsä myös itärajalle. Jos olisi tiennyt, miten hänelle siellä tulee käymään, niin olisiko toivonut? Vaikka kai niin olisi voinut käydä missä vaan.
Matti kirjoittaa:
Täällä 7/7 – 41
Hei hei!
Terve taas täältä korvesta ja kiitos kirjeestä jonka sain
eilen.
Nyt tuntuu taas posti viipyvän enemmän kuin ennen. Kun on tämä
kenttäposti ja kaikenlaiset sensuurit.
Kyllä täällä hyvin on mennyt niinkuin ennenkin, poika voi
hyvin ja parta kasvaa.
Ruokaa täällä on kyllä saanut vielä tarpeeksi, että ei sen
puolesta vielä ole mitään hätää. Meillä oli taas pieni siirto,
mutta osoite on vielä sama.
Kai olette uutisista kuullut kuinka Saksa etenee ja ryssä menee
takaperin.
Sain Arttulta kortin tässä muutama päivä sitten, en ole vielä
hänelle kirjoittanut.
Nyt meidänkin palkka nousi taas 12 mk että ei rahasta juuri
puutetta tule, kun ei täällä saa juuri mitään ostettuakaan.
Ei tässä juuri viitsi mitään kirjottaa kuin sen verran vaan,
että saatte tiedon, että olen hengissä. Sillä jos tähän jotain
kirjottaa, niin kai sen sensuuri pois pyyhkii.
Sano terveisiä vaan kaikille siellä ja voikaa hyvin.
Kirjoita taas pian pitkään.
Kuulumiin, Matti
Täällä 21/7 -41
Hei hei taas!
Terveiset taas täältä motilta ja kiiokset niistä molemmista
kirjeistä jotka olen saanut. Kyllä kaikki on perille
tullut mitä olet tähän asti lähettänyt. Nämä oli vaan viipynyt
tavallista kauemmin matkalla.
Ei täällä
ole mitään erikoista tapahtunut, senkun vaan syödään maataan ja
tapellaan, niin kaikki menee hyvin.
Meillä on ollut hyvä tuuri tähän asti, ei ole vielä montaa
miestä mennyt taistelukyvyttömäksi.
Oletko saanut Arttulta
kirjettä, kuinka hän mahtaa siellä mennä? Kyllä siellä on kiva
olla, kun kaikki on tuttuja ja saa olla mantereella. Tämä se on
toista, mutta "ollaan me vaan sanoi vanki vaikka vähän hajuaisikin."
Lämmintä täällä kyllä on, mutta eihän lämmin luita säre,
jos ei vaan ryssän paukku osu. Joka päivä saa käydä uimassa, jos
vaan ehtii ja ainahan sitä senverran on aikaa.
Tukkani minä
leikkautin ihan tyynni, että on niinkuin nahkurin pää. Kai se
vähän nolo on jos sattuu kaatuun, niin luulevat että on ollut
linnassa ja kuollut ilmapommituksessa, mutta mitä sen sitten väliä
on, ei ne sitä enää sitten minulle naura jos niin sattuisi
käymään.
Ei ole ryssä vielä lähtenyt Hangosta, mutta toivotaan että
pian lähtisi.
Ei tässä sitten mitään erikoista ole enää, että
kai lopetan taas.
Terve vaan ja voikaa hyvin, sano terveisiä kaikille tutuille.
Onko Kerttulla vanha osoite Hesassa, vai kuinka?
Kuulumiin, Matti
23.7. Matti kirjoittaa mm: "Sain Arttulta myös tänä aamuna kirjeen. Hän kirjoitti, että
on ollut ankarat tappelut sielläkin päin."
"En tässä nyt ehdi enempää kirjottaa kun pitää mennä taas
tuonne linjalle vartioon, ettei ryssä pääse yllättään jos sillä
olisi hyökkäyksen aikeita."
Heinäkuun lopulla on kova puute kahvista tai korvikkeesta sekä kotona, että rintamalla. Matti pyytää äitiään lähettämään, jos vaan saa, mutta äidilläkään ei ole mistä lähettää, eikä hänkään tahdo sitä saada. Kehottaa Mattia pyytämään Helsingistä Aune-serkulta, mutta Matti ei halua sitä sieltä pyydellä. Sanoo, että kyllä saikkakin kelpaa ja sitä täällä kyllä saa mielin määrin mutta olisi vaan niin mukava joskus iltasellakin keitellä kahvit tai korvikkeet...
Sitten Matti kyselee, mihin on joutunut pikku Ellin (mun äiti) kirje, jonka piti olla Ellin kirjeen mukana. Ilmeisesti äitini osasi tuolloin kesällä -41 jo jollain lailla kirjoittaa ja hän kirjoittikin useampiakin kirjeitä Matille.
Elokuun 8 päivän kirjeestä kopioin vain loppuosan tähän. Matti on aikamoinen huumorimies ja yrittää keventää useinkin kirjeitään heittämällä "huulta" vakavistakin asioista. Hänen silmälasinsakin ovat rikkoutuneet jo aiemmin, eikä sodan melskeissä ole ollut aikaa hommata uusia, Ilmeisesti Elli äiti on puhunut niistä kirjeessään, koska Matti vastaa niihin liittyen aika hauskasti. Positiivinen elämänasenne on kyllä ollut miehellä, se täytyy sanoa.
....Kyllä täällä kaikki hyvin menee niinkuin radiossa sanotaan jos
niihin on uskomista. Kyllä meidän sakilla on kuitenkin käynyt hyvä
tuuri tähän asti. Ei ole vielä kaatunut, kuin yksi mies
komppaniasta ja neljä haavoittunut, vaikka on ollut koviakin
kahakoita. Kyllä se tänä aamuna meinasi vetää elämän vähän
synkäksi, mutta taas kun sai tukevan aterian, tunnin pari nukkua,
niin taas on niinkuin uusi mies, vaikka meneekin jo 24 vuosi hyvän
matkaa.
(Matti oli edellisenä päivänä täyttänyt 23v, Alexandran huomautus :))
(Matti oli edellisenä päivänä täyttänyt 23v, Alexandran huomautus :))
Kyllä täällä vähän on ollut sairauksiakin tietysti tuon
kuuman ilman vuoksi, mutta en minä ole vielä sairastunut. Ja kai se
nyt jo meni ohi, kun tuli vähän kylmemmät ilmat. Täällä satoi
pari päivää aikalailla.
Niin, kyllä ne lasit olisi hyvät täällä olemassa, mutta ei
niitä tahdo ehtiä hakemaan tällaisena aikana kun tarvittaisiin
mies välttämättä täällä ja kyllä minä juuri ampua näen niin
kauaksi, kuin kivääri kantaa ja en minä tykillä ammukkaan.
Minulla on kyllä täällä sellainen ”morrison” että ei ole
ryssän hyvä tulla päin.
Se laulaa vielä niin pirun komiasti, että se tekee oikein hyvää
näin vanhan soturin sydämelle ja kun sen kanssa on asemissa niin
siinä sitä on naurustansa pitelemistä, kun ryssää kaatuu
niinkuin heinää aina kun sitä hiukan ”hyväilee”.
Kai lopetan taas. Terve vaan ja voikaa hyvin.
Kuulumiin Matti
Parin päivän kuluttua edellisestä kirjeestä, Matti kirjoittaa suuresta kalansaaliista, jonka vihollinen heille järjesti:
Täällä 10/8 -41
Hei hei!
Terve taas täältä ja kiitos paketista jonka sain tänä aamuna
kun kävin hakemassa mantereelta postia ja sapuskaa.
Nyt sitä taas eletäänkin herroiksi. Varmaan olisi moni
siviili-iikka kadehtinut meidän näin sunnuntaiaamuista herkuttelua.
Täällä kun eletään niinkuin lepokodissa aina silloin kun on
mahdollista.
Eilen ryssä ampui tänne kranaattia niin pirusti, että ei
tahtonut olla enää missään suojaa, mutta sittenkin niistä meni
suurin osa mereen ja heti kun keskitys oli ohi niin me menimme
korjaan suuren kalansaaliin ja nyt ei taas ole heikookaan sapuskan
puolesta kun ryssä piti niin hyvää huolta siitä, että saimme
kalaa.
Kyllä se voi oli hyvin säilynyt ja kaikki oli, mutta
sokeripaketti oli hajonnut, mutta ei ollut silti hukkaan mitään
mennyt. Oliko se liha Veholasta ostettua, kun se oli hyvin sen
tapaista?
Kirje jatkuu vielä kysymyksillä Artturista ja monista muista sukulaisista, mutta jätin ne pois... seuraava kirje on jo kolmen päivän päästä ja siinä kirjeessä Matti kertoo sen Sulo Marttisen kaatumisesta, joka oli Jorman kanssa yhdessä silloin, kun Jorma sai osuman johon sitten kuoli.
Täällä 13/8 -41
Hei hei!
Terve taas täältä saarilta ja kiitokset kirjeistä. Tässä on taas hyvää aikaa kirjottaa muutama
rivi tähystyksen lomassa.
Olen täällä korkealla kalliolla ja Hangon tornit on ihan
edessäni. Paukkuja menee puolelta toiselle niin että aina vaan
vonkuu ilmassa. Täällä oli sellanen pieni partiokahakka, mutta oli
surulliset seuraukset kun 7 miestä oli partiossa ja 5 palasi. Kaksi
miestä siinä vaan meni, mutta meni sellaset miehet, että ne olisi
saanut elääkin. Marttinen kaatui toisena ja yksi alikersantti oli toinen.
Se oli
9. ja 10. pv välisenä yönä.
Ei täällä sitten juuri muuta
erikoista ole ollut. Pieniä tappeluja on melkein joka päivä mutta
mitä niistä, virkistää ne vaan kun ei tarvitte olla ihan
laiskana.
Nyt me olemme
eräässä talossa majoitettuna, kun ei meitä ole kuin 15 miestä ja
pitää keittää ruoka itse, kun on aina päivällä yhteys poikki
toisiin ja hellassa on paljon mukavampi keittää kuin kamiinassa
teltassa. On se vähän vaarallista talossa asua jos ryssä huomaa
niin saa heti pakettia ja ei tiedä että koska on talo tulessa.
Tähän asti on ollut kuitenkin hyvä onni, kun ei ole tullut vielä
lähellekään paukkuja. Tämä on vähän sellanen erillinen saari
että täytyy yön aikana kulkea mantereelle, sillä jos päivällä
menee niin heti ampuu tykillä vaikka menisi sitten uimalla jos se
vaan näkee. Niin, kai taas lopetan tämän.
Terve vaan ja voikaa hyvin.
Kuulumiin, Matti
Elokuun 19 pv Matti kirjoittaa mm:
"Täällä menee kaikki vaan vanhaan malliin, ei ole mitään
erikoista tapahtunut, muuta kuin että tapella rähjätään harva se
päivä ja vielä yöt jatkoksi. Nyt sattuu olemaan taas sellanen
rauhallinen hetki että ei kuulu edes yhtään laukausta, melkein
ajattelee olevansa huviretkellä jossakin saarella jos ei olis näitä
sotarensseleitä aina matkassa.
Taitaapa tämä olla vaan tyyntä myrskyn edellä niinkuin se on
tavallisesti ollut, että kun vähän aikaa on hiljaista niin pian
alkaa taas rynnistys entistä kovemmalla voimalla.
Taas on niin kaunis päiväkin kuin syyskesällä voi vain olla,
että kyllä on nyt hyvä taas elonkorjuuilmakin. Oikein kipeää
tekee kun ajattelee, että koskahan sitä pääsee taas ajaan
elokuormia vainiolta kotiin. Niin, rauhan työt on silloin eri asia
kun isänmaa on vaarassa ja Suomi tarvitsee poikiansa näihin
hommiin."
Matti ei koskaan enää päässyt ajamaan elokuormia vainiolta kotiin.
Monista kirjeistä saa hyvin käsityksen siitä, että Elli on kovasti huolissaan Matin varusteista ja kaikesta mitä hän voi tarvita siellä ja kyselee, josko hän lähettäisi sitä ja tätä sinne rintamalle, Matti sanoo, että ei hänelle tarvitse lähettää mitään, ennenkuin hän pyytää. Että hän kyllä kertoo mitä tarvitaan milloinkin. Elli on jo elokuussa kovasti tuputtamassa Matille lisävaatetta, villapaitaa ja käsineitä ja villasukkia yms.
Sitten ollaan jo syksyssä -41 ja pikku-Elli (myöhemmin siis Marjatta) aloittaa toisen luokan kansakoulussa. Tässä onkin hänen ekaluokan koulukuvansa. Äiti on toisen rivin oikeassa reunassa tumma polkkatukkainen tyttö, joka ei yhtään hymyile :) mutta eipä hymyile moni muukaan lapsista.
Myöhemmin syksyllä Matti jälleen kyselee pikkusiskosta Ellistä, sekä "Luoman miehistä" eräässä kirjeessä, josta löytyi vain yksi sivu kirjeen lopusta:
....."Missä hommissa Luoman miehet on nykyään? Vieläkö se Kauramäen rakennus on kesken vai joko se on valmis? Onko Urho vielä Tampereella töissä?
Kuinka Elli menee koulussa eteenpäin? Onko jo laiskassa ollut vai
onko osannut hyvin läksynsä?
Kyllä tätä protokollaa nyt on jo tullut taas tavallista
pitemmältä, että kyllä on taas tässä tavaamista kerrakseen,
että kai lopetan nyt ja menen petille, että pääsen aamulla
vartioon aikanansa.
Terve vaan ja hauskaa joulua.
Matti.
Ellille ja Aunelle kiitokset kortista.
"Luoman miehet" joista Matti kirjeessä kyselee, ovat tietenkin eno Tuomisen Toivo ja hänen poikansa Jaakko, jotka ovat mitä ilmeisemmin olleet rakentamassa Kauramäessä jotain rakennusta. Urho taas on Matin serkku, Urho Luojus. Jaakko ja Urho ovat joitakin vuosia nuorempia, kuin Matti ja Jorma, joten he eivät ole vielä sodassa, mutta joutuivat sinne myös sitten, aivan kuten minunkin isäni, joka syntyi 1924, kuten Urhokin ja Jaakko oli -23 syntynyt. (Jorma 1917, eli tänä vuonna tuli myös hänen syntymästään 100 vuotta, aivan kuin Suomen. Ja Matti syntyi 1918, eli sisällisotavuonna)
Tässä välillä vähän "sotakuvaa". En tiedä, mikä paraati tässä on menossa, mutta kai se liittyy johonkuhun näistä "meidän miehistä", eli on ollut mukana koska tämä kuva on albumiin päätynyt.
Syyskuussa Matti kirjoittaa että he ovat teettäneet Rovaniemellä pitkiä puukkoja muutamien miesten kanssa ja että puukot ovat saapuneet. Hän kertoo myös olevansa Bromarvin lohkolla ja kyselee äidiltään, missäpäin "ne ukot ovat, jotka ovat kertoneet olevansa täälläpäin"...
Täällä 4/9 -41
Hei hei!
Terve taas täältä saarilta ja kiitos kirjeestä jonka sain
tänään. On tässä taas hyvää aikaa niin kirjotan muutaman
rivin. Sain myös Helmiltä tänään kirjeen.
Kyllä se tuntuu tilanne täälläkin vähän muuttuvan, että ei
tiedä yhtään että koska tästä lähdetään Hankoon
päiväkahville. Kai se on kyllä vähän sellaista rähinää sitten
kun tästä lähdetään, mutta ei sen väliä ole sitten kun on jo
ne pitkät puukot vyöllä. Niitä voidaan kyllä tarvita siinä
hommassa. Jos ei muuten, niin ainakin sitten kun päästään perille
ja juodaan niitä päiväkahveja siellä, niin saa tehdä oikein
kunnollisen voileivän ja siihen ne on kyllä sitten hyvät. Kyllä
meillä tässä saaressa olisi hyvät olot mutta kyllä se vähän
keljuttaa, kun toiset saa tapella henkeen ja vereen ja meitä vaan
pidetään tässä yhdessä saaressa laiskana koko sota-ajan.
Partiossa on kyllä käyty melkein joka yö. Olen minäkin jo käynyt
siinä parikymmentä kertaa ryssän saaressa partiossa. Monta on
kyllä niille retkille jäänyt, mutta ei ole minun vuoroni vielä
tullut. Viimeyönäkin ryssä ampui tykillä meidän veneestä
keulapuun poikki, mutta sattui olemaan suutari, että ei räjähtänyt
ja pääsimme juuri rantaan ennenkuuin vene täyttyi vedellä. Niin,
sellaista se on sota, väliin on hyvä tuuri ja väliin huono.
Kai lopetan, terve vaan ja voikaa hyvin. Kuulumiin, Matti.
Seuraavassa kirjeessä Matti kiittelee kovasti paketista ja on iloinen, kun äiti on saanut jostain kahvinkorviketta ja sokeria lähetettäväksi pojallekin. Matti kuvailee, kuinka on iltasella mahtava keittää kahvit ja tehdä hyvä voileipä siihen kyytipojaksi. Sitten hän kyselee kuinka kävi viljojen, tuliko hyvä sato, mutta epäilee, että huono, kun on ollut niin kuiva kesä, perunoistakin hän kyselee, että tuliko hyvin. Kertoo että he ovat siellä syöneet uusia perunoita jo pitkään.
Sitten tulee vähän pitempi kirje, jossa Matti kuvailee partioretkiä vihollisen saareen ja olosuhteita muutenkin saarilla.
Täällä 12/9 -41
Hei hei!
Terve taas täältä saarilta ja kiitos kirjeestä jonka sain
tänään. Täällä on satanut vettä pari päivää niin että ei
tahdo enää löytää kuivaa paikkaa mistään. Melkein kaikki
korsut ja asemat on vettä täynnä. Meillä on kyllä kuiva korsu
kun se on perunakellari ja siitä vaan vähän vahvistettu. Kiukaan
teimme nurkkaan, että on lämmin. Ei olevielä mitään erikoista
tapahtunut, että on vaan vanha rauha ja entiset kujeet. Partio
matkoja on tehty vaan niin kuin ennenkin. Kyllähän ne vähän
sellaisia vaarallisia on mutta mitä se sitten. Ei ne kyllä
pakollisia ole, mutta kun sinnekin on jonkun mentävä, ei niitä
vapaaehtoisia ole liikaa niihin hommiin ja minä kun olen ollut joka
paikkaan kai sopiva niin aina ne kaverit tahtoo minuakin matkaansa ja
ei siitä malta jäädä pois, kun ei sinne yksin tarvitse mennä. Ei
sinne kyllä pakosta viedä, aina niitä on sen verran lähtemässä,
että niistä tulee tarpeeksi miehiä matkaan.
Ruokaa meillä on kyllä vielä niin paljon kuin vaan syödä
haluttaa, ei ole vielä nälkää tarvinnut nähdä. Kyllä tämä
meneekin jo sitten ihan päin mäntyä, jos ei saa ruokaa, sillä ei
nälkäinen kovin paljon jaksa tapella. Se on kyllä siellä
itärajalla sellaista että kun ne menee niin lujasti eteenpäin,
että ei siinä tahdo seurata aina kenttäkeittiö matkassa ja niin
tahtoo tulla vähän pitempiä ruokaväliä. Taitaa jo Arttukin olla
rajan takana. Minä kirjotin sille kirjeen tässä joku päivä
takaperin, mutta en ole vielä saanut vastausta ja kai se voi viipyä
kauan. Ei ole sensuuri tarkastanut sinun kirjeitä kuin yhden, eikä
ollut siitäkään mitään pois pyyhkinyt. Helmiltä sain myös
kirjeen ja kortin että on nyt vastattava hänellekin tässä
samalla. En ole vielä saanut Lappeelta kirjettä mutta eiköhän
sieltä pian tule. Olen taas saanut joka päivä pari kolme kirjettä
kerralla että kyllä sitä kirjottamista on kun vaan olisi haluja
kirjotella.
Koskahan sitten aletaan tämä …? purkaminen, ei ole vielä
mitään sellaisia meininkejä, mutta eiköhän se pian tapahdu.
Tykkituli on vaan molemmin puolin aika kiivasta, mutta kyllä
suomalaiset enemmän ampuu kuin ryssä. Vaikka saahan se ryssäkin
aina jotain aikaan, taas on muutamia poikia kaatunut ja viety
sairaalaan. Vaikka ainahan sitä sodassa sellaista sattuu. Ei sitä
yhtään tiedä, että koska on oma vuoro, sillä ei se aina ole
Herran tahto sama kuin on meidän tahtomme, mutta toivotaan että
täältä vielä palataan ja toivossa on hauska elää. Mutta voi se
toisinkin sattua.
Valot meillä on kyllä täällä korsussa hyvät, että varmaan
on siellä huonommat jos ei ole sähkövaloa. Niin, sen loman kanssa
on vähän sellaista, että ei sitä taida kovin helpolla saada,
mutta voihan sitä sitten yrittää.
Mahtaako Jaska ja Urho joutua jo tänä vuonna lähtemään
väkeen? Kyllä ne vielä nuoria on sotamiehiksi, mutta kai ne sen
tekee kuin isompikin mies ja ei tämä aina niin raskasta ole. Ja
parempi se on kun tämän koulun käy nuorena kuin että täällä on
sitten vanhana ukkona, niinkuin nostomiehet ovat joutuneet olemaan.
Niin, kai taas lopetan tämän. Terve vaan ja hyvää vointia.
Kuulumiin Matti
Seuraavassa kirjeessä Matti kommentoi Ellin edellistä kirjettä:
...."Vai että jo Arttu on päässyt Venäjän puolelle, no kai ne on
jo pian Pietarissa, kun se tuntuu olevan niin nopeata niiden
eteenpäin meno. Olen vähän varronnut Artturilta kirjettä, mutta
ei hän taida ehtiä kirjottaan.
On hyvä, että saitte kellarin kuntoon, ei taida nyt ensi talvena
perunat palella.
Tänään on taas Jorman päiväkin ja on kulunut jo hänen
kuolemastaan puolitoista vuotta. Pian se aika on mennyt."...
Itärajalla Artturi sotii edelleen ja kaipailee lapsiaan ja perhettään. Nämä kaksi korttia hän on lähettänyt molemmat pikku - Ellille syksyllä 1941. Korttien taustapuolet kuvattuna alapuolella. Toinen kortti on Lokakuulta ja toinen Marraskuulta. Kuvat eivät ehkä niin pikkutyttöjä puhuttelevia ole, mutta eipä sieltä tainnut oikein lapsille tarkoitettuja kortteja silloin löytyäkään..
Jossain kirjeessä vähän aikaisemmin Matti on kertonut äidilleen, että hänelle tulee Aamulehti kuukauden ajan, kun joku Tampereen läheltä on sen hänelle tilannut... Elli näyttää olleen hyvin kiinnostunut siitä, kuka lehden Matille tilasi ja kyselee siitä, johon Matti vastaa ympäripyöreästi, hänellä on tosi paljon kirjeenvaihtoystäviä ja muitakin ystäviä, eikä hän tietenkään halua äidille kaikkea kertoa juurtajaksain:
"Kyllä se, joka minulle sen lehden tilasi, oli joku, mutta ei se
niitä ollut joiden kanssa olin kuvassa siellä Tampereella, mutta
olihan se joku sieltä päin"
Ja sitten hän jatkaa:
" Vai olet sinäkin tilannut Aamulehden,
mitä siitä naapurit ovat sanoneet, kun ei ole ennen tullut
sellaista lehteä? Kyllä se muuten hyvä lehti on, se tulee tännekin
niin, että ei se ole kuin päivän vanha."
" Meitä on täällä
heitetty kuin Jumala kerjäläistä, kun on oltu jo ainakin
parissakymmenessä saaressa ja välissä mantereella. Mutta
hauskaahan se on sillä vaihtelu virkistää."
Täällä 30/9-41
Hei hei!
Terve taas täältä motilta ja kiitos kirjeestä jonka sain eilen
illalla. Olemme taas mantereella ja ei ole tietoa että mennäänkö
enää ollenkaan saareen. Nyt kyllä taitaa alkaa pian se motin
puhdistus, kun on ollut vähän sellaisia hankkeita ja kyllä nyt on
jo aikakin ryhtyä siihen. Ja kai se pian menee läpi sitten kun
päästään ensin alkuun....
"Motin puhdistus" tarkoitti siis että siellä on tehty saarrostus vihollisleirin ympärille ja pian alkaa "puhdistus".
Lokakuun 10 pv Matti kirjoittaa mm:
"Tulimme juuri partiosta ja tässä on vähän aikaa ennenkuin menen nukkumaan.
Sain eilen Arttulta kirjeen. Ei hän mitään erikoista
kirjottanut. Kyllä minä täältä heti lähden, oli sitten siirto
vaikka pohjanmaalle, tämä on jo niin kyllästyttävä paikka ja
kyllä sitä kuoleman tapaa, on sitä sitten missä vaan. "
Hän on monta kertaa ennenkin puhunut kirjeissään, että haluaisi pois saarilta, tuntee, että heitä pidetään siellä "laiskottelemassa" ja toiset, kuten Artturikin on pahimmissa paikoissa, mutta kyllä siellä saarillakin oli tavallisen tulisia tilanteita ja miehiä kaatui jne... En tiedä, miksi se Matti niin halusi sinne, missä Artturikin oli ja piti tiiviisti yhteyttäkin tämän kanssa.
Sitten tulee "kiirettä" myös saarilla. Hyökkäyksiä ja partiointia ja muutto lähemmäksi vihollista. Matti kirjoittaa Artturille marraskuussa näin:
Täällä 4/11 -41
Hei hei!
Terve taas täältä ja kiitos kirjeestä jonka sain tänään. On
ollut kiirettä, että ei ole juuri ehtinyt ottaa kynää käteen.
Oli pieni muutto meillä, muutimme saaresta toiseen. Nyt pääsimme
oikein lähelle ryssää, ei ole matkaa kuin siinä sata metriä
saarten väliä. On lyhyt matka käydä partiossa ja ei sitä tule
kyllä nukuttua yhtään yötä, sillä aina ollaan liikkeessä.
Tähän asti olikin vähän hiljaisempaa, kun olimme kauempana, mutta
nyt on joka yö edessä partiointireissu ja väliin pieni hyökkäys.
Kyllä se ryssä on istunut lujaan tänne, ei sitä vallan helpolla
pois ajeta.
Vai jo olette tekin päässyt Suomen puolelle, mihin päin mahtaa
nyt sitten olla matka teillä.
Sain kotoa juuri kirjeen ja kyllä siellä on hyvin menty.
En tässä ehdi kovin paljoa, kun mentävä vartioon että kai
taas lopetan.
Terve vaan ja hyvää vointia.
Kuulumiin, Masa.
Talvi on melkein tullut ja Matti on valittanut kylmyyttä varusteiden huonokuntoisuuden vuoksi. Hän pyytää äitiä kutomaan hänelle sellaisen kypärämyssyn jonka mallia hän kuvaili tarkasti ja nyt äiti on sellaisen hänelle jo lähettänyt ja villahousuja myös odotellaan. Matti vain ei pääse lomalle, vaikka sitä on
toivonutkin ja erityisesti äiti toivoo ja odotttaa poikaa lomalle.
Ja nyt ollaan jo Marraskuun puolivälissä. Vuosi alkaa olla lopuillaan ja jännitetään sitä, pääseekö Matti jouluksi lomalle. Sotaa käydään vaan entiseen malliin ja Matti on aina mukana partioretkillä, kun hän on kuulemma "niin sopiva mies joka paikkaan" kuten hän jossain kirjeessään on maininnut.
Täällä 15/11 -41
Hei hei!
Terve taas täältä ja kiitos kirjeestä jonka sain tänään.
Mitä kuuluu ja mitä ei?
Täällä menee kaikki vaan vanhaan
malliin. Talvi kai tästä tulee kun on niin kylmää. Joko olet
lähettänyt ne villahousut, kyllä ne alkaa olla nyt tarpeen täällä
jos tällaisia ilmoja jatkuu. On minulle tulossa pakettia muualtakin
päin, en tiedä sitten että niissä mahtaa olla. Vappukin lupasi
lähettää taas paketin. Sain kirjeen häneltä eilen. Hän laittoi
kuvankin minulle, hän on jossakin kemikalikaupassa myymässä.
Tulin juuri vartiosta ja ryssä ampui oikein rankasti taas
tykillä, mutta ei saanut minuun sattumaa ja siinä sitä olisikin
lääkärillä työtä, jos sattuisi tykin kuula silmään, kun sen
sieltä pois onkisi, se on varmaan paha löydettävä.
Viime yönä tuli taas käytyä tervehtimässä ryssää ja heitin
kasapanoksen lahjaksi korsuun niille ja sitten pois ja vähän äkkiä.
En ole vielä saanut sitä pikku-Ellin kirjettä, mutta voi se tulla
aamulla, kun posti tulee. Ei ole vielä ollut sellaista päivää
tällä saarella, ettei olisi tullut yhtään kirjettä. Väliin on
tullut montakin kerralla. Lehti ei tule enää, mutta ei sen niin
tarkkaa ole kun on taas radio tässä naapurikorsussa ja siinä on
hyvä käydä kuuntelemassa. Lomalle tulosta ei ole tietoa, mutta kai
täältä joskus pääsee jos ei ennen, niin takatyvisenä (?). En
minä sitä aina viitsi rukoillakaan, kun ei sitä kerran tahdo
saada. Niin, älä laita tänne siviilipakettia tulemaan, kyllä
minä lähetän aina niitä lappuja että voit laittaa kenttäpostissa
silloin kun tarvitsee.
Kai taas lopetan. Terve vaan ja hyvää vointia.
Kuulumiin, Matti
Täällä 19/11 -41
Hei hei!
Terve taas täältä ja kiitos kirjeestä jonka sain tänään.
Pistän tässä muutaman rivin vastaukseksi. En ehdi paljoa kun
täytyy mennä vartioon.
Onpa hyväkin kun arttu pääsi lomalle. Ei taida olla minulla
toivoa vielä mutta mitä siitä, kunhan ollaan vaan ja haistaan.
On kyllä ollut vähän pauketta, niinkuin radiokin on
ilmoittanut. Tuli juuri korsun eteenkin 16 tuumainen ja meinasi
viekdä katona mennessään, mutta ei muuta saanut irti kuin oven. Se
on vähän mutkikas juttu, jos sellanen tulee silmään, että millä
se saadaan pois.
Niin, kyllä se hyvä on sitten että saan ne housut. Onkin jo
aika kylmä olla vartiossa, kun on vielä heikot päällyshousut.
Pimeätä on yöllä, kun ei ole muuta valoa, kuin tykkien suuliekit.
On hyvät ilmat käydä taas partiossa ja kai taas pian mennään.
Toissa yönä olimme ja hyvin meni.
Kai taas lopetan, kun on lähdettävä, velvollisuus vaatii.
Terve vaan ja voikaa hyvin.
Kuulumiin, Matti
Täällä 22/11 -41
Hei hei!
Terve taas täältä ja kiitos kirjeestä jonka sain tänään.
Sain myös Ellin kirjeen samalla kertaa ja monta muuta. En ole
vielä saanut sitä pakettia, en tiedä sitten että missä viipyy.
Vai on Onnikin päässyt lomalle, en minä vielä tule, mutta ehkä
joskus kun otettiin kaikkien miesten nimet ylös, jotka ei ole vielä
käyneet lomalla. Ne kai pääsee sitten nyt ensin, mutta en tiedä
missä järjestyksessä. Mahtaako tulla minun vuoroni jo jouluksi.
Täällä tahtoo tulla vähän hiki kun ryssä ampuu niin että
saa pelätä koska se vahingossa vie pään mennessään ja sitten ei
näe enää kulkea sillä ei se ainakaan viistoon sitä vie. - Joo,
semmosta se on.
Sain Vapulta paketin, siinä oli sukat ja vähän muuta. Kyllä
niitä taitaa tulla jouluksi niin paljon pakettia, että olisi paras
olla täällä kun on kolmisenkymmentä tuntematonta ja vielä
tuttuja lisäksi joilta on tulossa paketti ja kirjeitä. Pitäisi
kohta ilmoittaa lehdessä, että yksityissihteerin paikka on avoinna,
sillä ei niihin tahdo kaikkiin ehtiä kirjottaa vastausta. Kai taas
lopetan. Koita saada selvää tai lähetä kakaisin että minä luen.
Terve vaan ja hyvää vointia kaikille.
Kuulumiin, Matti
Täällä 23/11 -41
Hei hei!
Terve taas täältä mamma ja monet kiitokset paketista ja
kirjeestä, jotka sain tänään yhtaikaa molemmat. Nyt ei taas
varmaan palele vaikka olisi vähän kylymempiäkin, kun vedän ne
pöksyt jalkaan. Niin, Arttun loma on sitten lähellä, mutta on
pahalla puolella, en minä enää vaihtaisi lomaani siihen.
Ei täällä jäniksiä saa, mutta hirviä on aika paljon, että
jos sellainen sattuisi halolle, niin eiköhän loma lähtisi, kun sen
vie herroille.
Ryssä vaan kai on viluissaan, kun ampuu tykillä yhtämittaa,
että saa sitten lämmitellä käsiänsä tykin putken kyljessä. Ei
sen pirun meininkiä tiedä mitä se aikoo. Vaikka olisi aikomus
lähteä maitse Pietariin jos luulee pääsevänsä.
En tässä ehdi paljoa, kun on vielä kuusi kirjettä
kirjotettavana ja ei ole aikaa enää kuin pari, tai kolme tuntia,
kun posti lähtee. Kaikki menee kyllä hyvin, ei mitään erikoista
mitä sitten mahtaa tulevaisuus tuoda tullessaan.
Niin, terve sitten vaan ja voikaa hyvin.
Kuulumiin, Matti
Täällä 7/12 – 41
Terve taas täältä vanhalta motilta ja kiitos kahdesta kirjeestä
jotka sain nyt juuri. Kyllä varmaan jo vartosit kirjettä kun nämä
oli taas ruuhkautunut ja täällä on ollut vähän sellaista
erikoista meininkiä. Kyllä kaikki on mennyt hyvin ainakin tähän
asti. Nyt vaan se suurempi vaara että pääseekö enää korsusta
ulos aamulla kun tulee lunta niin ettei sekaan sovi muuten kuin
polttamalla ja sekin on hidasta. Mutta jos tämä tulee perille, niin
siitä tiedät, etten ole ainakaan vielä lumeen hautautunut. ----
Niin, nyt tämä Hangon motti on sitten oolrait ja kaikki on taas
hyvin kun tietää, että ei me jouda virkaheitoksi vaan taas vaan
uudesta kumiveneisiin ja rantamaan Englantia vastaan niin kuin meidän
hyvä tapa on että aina uudet vieraat otetaan vastaan lämpimästi.
Se on kyllä hauskaa touhua kun mennään ja huudetaan ”vetoa”,
että soutajat pysyy tahdissa ja engelsmanni on kädet ylhäällä
sotalaivansa kannella. Joo, leikki sijansa saakoon vaikka sika nenän
vei. ------
Vai jo sitten vanhat pääsi siviiliin ja monnit jäi. No on se
hauskaa että edes joitain pääsee, aina se on sitten lähempänä
meilläkin pois pääsy. Älä kovin vartoo lomalle se voi mennä yli
joulunkin jos hyvin sattuu ja jos meillä on pian siirto, niin en
ainakaan siirron aikana lomalle tule. Vaikka ei sitä tiedä nyt että
mitä tulee, kun mennään eteenpäin.
Niin, niitä lappuja sitten, ne on kyllä kaikki samoja ja laput
saa ainakin minun tietoni mukaan laittaa siviilipostissa tavallisen
maksun mukaan. Kyllä kirjoittaminen vähenee varmaan. Laita vaan
niinkauan ilman lappuja kuin siitä huomauttavat, ei ole vielä
annettu uusia lappuja ja vanhat on kaikki, mutta on ainakin tähän
asti tullut vielä kirjeet niinkuin ennenkin.
Kai sitten puhutaan enemmän, kun pääsen lomalle että lopetan
taas, kun on vielä viisi kirjettä kirjoitettavana tänä iltana ja
kellon on jo 10.
Terve sitten ja näkemiin.
Matti.
Joulukuu kuluu ... poikaa ei kuulu kotiin kuitenkaan... sitten tulee Matilta kirje. Hän onkin yllätys yllätys Syvärillä!:
Syväri 27/12 -41
Hei hei!
Terve taas täältä niinkuin ennenkin mutta vaan vähän pitemmän
ajan päästä ja toisesta paikasta. Täällä sitä nyt ollaan taas
ja ei ole tietoa että koska pois päästään. Kai vartosit lomalle
jouluksi mutta se melkein unohtui että joulu on ollutkaan.
Joulun olimme junassa Elisenvaaran ja Äänislinnan välillä ja
niin meni kuin muutkin päivät.
5 vuorokautta meni matkalla ja nyt
ollaan täällä. Meillä on nyt ainakin vielä huonemajoitus mutta
ei sitä tiedä että koska taas lähdetään. Tästä on 15 tai 20
km linjoille ja niin ollaan kuin rauhan aikana.
Kai olet jo ventannut kirjettä mutta ei tässä ole tullut
kirjoitettua ennemmin. Eilen tulimme tänne ja nukuttiin sitten loppu
päivä. Osoite on vielä sama. En tässä ehdi nytkään paljoa,
mutta kyllä kirjoitan toisen heti kun tässä alkaa päästä
alkuun. On kirjoitettava ainakin parikymmentä kirjettä ja on vielä
vähän kiire.
Terve taas vain ja voikaa niin hyvin kuin minäkin.
Kuulemiin
Matti
Päätän tämän blogitekstin tänään tähän, koska tämä alkaa olla jo ylipitkä. Kukaan ei ehkä jaksa lukea kaikkea tätä, mutta halusin laittaa mahdollisimman monta noista Matin kirjeistä kuitenkin tähän.
Vuosi päättyy ja alkaa uusi. Seuraavassa tekstissä mennään vuotta 1942 ja jälleen alkupää ainakin Matin sotaretkeä seuraten. Tulkaa taas mukaan, siihen asti moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti