Artturi

8.9.2021

PÄIVITYSTÄ.

Koska Artturin elämästä on selvinnyt jonkin verran lisää tietoa, niin päivitän tätä kirjoitusta- korjaan väärin luulemani tiedot oikeilla, todistettavilla tiedoilla (mm sukuselvityksestä saaduilla jne) En erikseen selvitä, mitkä tiedot on vaihtuneet, vaan yritän saada tästä edelleen yhden kokonaisuuden.

Artur Wilhelm Nieminen oli äitini isä. 

Hän syntyi Hangossa kesäkuun 5. päivä, vuonna 1906. Hänen kutsumanimensä täällä Ikaalisissa oli Artturi, tai Arttu.

Artun äiti, Hilda Maria Tell, syntyi Ikaalisten Kallionkielessä 28.11.1883 Wilhelmina ja Wilhelm Tellin neljästä lapsesta nuorimpana. 

Sisarukset; Wilhelmina Tell, myöhemmin Hällfors, Kurulaissyntyisen Wihtori Hällforssin vaimo,  oli lapsista vanhin. 

Toisena syntynyt David Viktor kuoli vauvana

Kolmas, joka hänkin sai nimekseen David Viktor, jäi henkiin ja käytti myöhemmin nimeä Viktor Nieminen. Myös kuopus Hilda, otti 1907 sukunimen Nieminen, joka myös tuli hänen aviottomana syntyneelle pojalleen Arturille.

En tiedä, kävikö Hilda Maria koulua, (luultavasti, koska hänen tätinsä oli Tevaniemen koulussa opettajan) tai että oliko hän piikana jossain taloissa koulunsa käytyään. Mutta kun Hilda Maria Tell oli 17 vuotias ja veli Viktor 19. sisarukset lähtivät yhdessä maailmalle. Vuosi oli 1900. Sisarukset suuntasivat Tampereelle, kuten niin moni täältä siihen aikaan ja tähän päivään asti. 

Hilda asui (tai oli ainakin kirjoilla) Tampereella vuoteen 1905, jolloin muutti Hankoon joulukuun 21 päivänä. 

Viktor veli oli muuttanut jossain vaiheessa Helsinkiin, vuotta en vielä tiedä, mutta hän työstkenteli ainakin merimiehenä jonkin aikaa. Meni naimisiin Alma Järveläisen kanssa ja olivat Hangossa Arturin kummeina kesäkuussa 1906.

Viimeaikoina minulle on tullut mieleen, että muuttiko Hildakin tosiaan sinne Hankoon jo ennen tuota virallista muuttoilmoituspäivää? Hän näyttää kuitenkin pitäneen tiiviisti yhteyttä veljensä Viktorin kanssa, kun veli on tullut kummiksikin vaimonsa kanssa Helsingistä. Joten on paljon mahdollista, että Hildakin on asunut Hangossa jo aiemmin. Hildan tarina on minulla myös työn alla...

Artturi siis syntyi kesäkuuna 5. ja sai toiseksi nimekseen Wilhelm, joka oli myös hänen isoisänsä ja tämän isänkin nimi. Kirkonkirjoihin ei ole merkitty mitään Arturin isästä.

Olen paljon miettinyt sitä, miksi Hilda ylipäätään lähti Tampereelta Hankoon? Olihan hän ollut Tampereella jo viisi vuotta, joten hän kaiketikin kävi töissä ja elämä oli jonkinlaisessa järjestyksessä. Kaikenlisäksi hän on ollut raskaana jo Hankoon muuttaessaan, joten jos tarina kartanon isännästä on tosi, niin heidän "rakkaustarinansa" on täytynyt alkaa Tampereelta, joka on tietysti ihan mahdollistakin. Mies on saattanut olla käymässä Tampereella ja kohdannut jossain Hildan. En yhtään tiedä, missä Hilda on ollut töissä, mutta hän on saattanut olla esimerkiksi tarjoilijana jossain ravintolassa, kun miettii sitä, että hän kuitenkin myöhemmin meni Kotkassakin töihin ravintolan tarjoilijaksi. (Huhupuheena kuultu tämäkin joskus kauan sitten) Kun hän on tullut raskaaksi, mies on ehkä lupaillut hänelle jotain ja pyytänyt lähtemään Hankoon, jonne Hilda on sitten muuttanut joulun alla.
Me emme voi tietää, mutta sen me tiedämme, että vuonna 1911, kun Artturi oli 5vuotias, Hilda muutti hänen kanssaan Hangosta Kotkaan. Eikä vain hänen kanssaan, vaan mukana on ollut myös pikkuveli Hjalmar! Tämä oli minulle täysi yllätyspaukku, kun tilasin Hangosta Hildan sukuselvityksen, josta ei sinänsä paljon muuta sitten selvinnytkään, kuin tämä, että Hilda oli muuttanut sukunimensä Niemiseksi 1907 ja kesäkuun 28 pv vuonna 1909 hän oli saanut toisen pojan. Eli pojilla oli ikäeroa melkein tasan 3 vuotta. 

Hilda oli asunut Hangossa osoitteessa Ratakatu 9, joka talo on edelleen pystyssä ja osoitekin sama.

Mutta syyskuun neljäntenä päivänä 1911 Hilda Maria Nieminen lähtee muuttokuormineen ja kahden pikkupojan kanssa Hangosta Kotkaan. Jo seuraavana päivänä, 5.9.1911 2 -vuotias Hjalmar kuolee! Miksi? Mitä tapahtui? En tiedä, mutta tuntuu kamalan oudolta, että jos lapsi on kuolemansairas, niin yksinhuoltajaäiti lähtisi toteuttamaan paikkakunnan vaihdosta juuri sillä hetkellä. Yksi vaihtoehto on, että tapahtui muuton yhteydessä jokin tapaturma pikkupojalle.

Ehkä saan selville sen joskus... 

Elämä jatkui siis Arturin kohdalla aika lailla sanoisinko traumaattisissa merkeissä. 5-vuotiaalle muutto toiseen kaupunkiin ja samalla pikkuveljen häviäminen perheestä kuoleman kautta oli varmasti kauheaa. 

No, heidän elämästään Kotkassa ei ole tietoa sen enenpää, kuin että asuivat osoitteessa Iso Satamakatu 1. (Nykyään Ruotsinsalmenkatu) 

Vuoden 1913 keväällä Hilda menee naimisiin Kangasniemeltä vuoden alussa muuttaneen Jalmari Pulliaisen kanssa ja näin Artur saa isäpuolen. Jalmari työstkenteli "Kutsaitilla" eli oli sahatyöntekijä.

Mutta onko elämä ollut onnellista tässä perheessä? Vaikea sanoa, ajat alkoivat olla levottomia kun tultiin vuoteen 1917. Jalmari liittyi punakaartilaisiin ja Hilda päätti tuoda poikansa Ikaalisten Kallionkieleen vanhempiensa luokse. Ehkä hän ajatteli, että täällä maalla on rauhallista ja turvassa. Toisin  kävi. Hilda ei varmasti voinut aavistaa sitä, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin hänen nuori poikansa joutuu katsomaan läheltä veristä sotaa, kun Kallionkielessä punaiset ja valkoiset taistelivat alle kilometrin päässä hänen kodistaan? Koko kylä oli täynnä huutoa ja parkua, jäällä verisiä ruumiita valkoisella lumella ja pakenijoita sankoin joukoin...

 Syyskuun 15 päivä, 1917 Artturin ollessa 11 vuotias, muutti hän siis isovanhempiensa luokse Ikaalisten Kallionkieleen.  On jäänyt hämärän peittoon, oliko Hildan tarkoitus ottaa poika myöhemmin taas luokseen, mutta tänne Artturi jäi.  Mitkä mahtoivat olla pienen pojan tunnelmat, kun äiti syksyn alkaessa jättää poikansa isoisän ja isoäidin hoiviin pieneen maalaiskylään? 

Maisemat ovat kyllä täällä kauniit ja Kyrösjärvi ihan lähellä, mutta se ei suinkaan ole sama, kuin meri. Iltojen syyspimeys ja viljapellot olivat astuneet pojan uudeksi maisemaksi kaupungin valojen ja katujen sijaan. 

Entä isovanhemmat? Olivatko nämä hänelle jo entuudestaan läheisiä? Rohkenen epäillä, ettei yksinhuoltaja Hilda kovinkaan usein voinut matkustella Hangosta, sen enenpää kuin Kotkastakaan kotikonnuilleen lapsensa kanssa.
Lisäksi tuolloin 1917 syksyllä oli jo aika levotonta ja aikuisista monet varmasti tiesivät, että sota siitä on tulossa. Tämä teki varmaan kaiken vielä jännittävämmäksi.
 Oliko Artturilla ketään, joka olisi lohduttanut ja ymmärtänyt sitä äidin ikävää, joka varmasti monena iltana pakahdutti sydäntä, kun piti nukkumaan käydä.
Millainen mies oli Wilhelm ukki? Tai millainen mummo oli Wilhelmina? Luultavasti he pitivät pojasta kuitenkin hyvän huolen, koska olivat ottaneet myös toisen pojan kasvatikseen. Kalle oli tämän toisen pojan nimi ja Kallelle jäi myöskin Tellien kotimökki sitten aikanaan, kun Artturi lähti maailmalle ja sanoi isoisälleen, että "anna mökki Kallelle, kyllä minä pärjään".

Niin kasvoi poika, joka oli ollut "Kotkan poikii ilman siipii..."
 Olisinpa tiennyt tuon silloin, kun itse asuin pienen hetken Kotkassa 14-vuotiaana. Olisin voinut käydä katsomassa hänen asuinsijojaan ja leikkipaikkojaan, vaikka ne varmasti olivat jo tuolloin muuttuneet, niinkuin kaupungit nyt muuttuvat. 

Silloin oli Arttutaata vielä hyvinkin elossa ja olisin voinut häneltä kysellä kaikki paikat, mutta enpä älynnyt, kun en edes tiennyt, että hänkin oli siellä lapsuuttaan viettänyt ja koulua käynyt.  

Hangosta hän ei luultavasti paljon olisi muistanut, kun oli niin pieni, mutta ehkä jotain sieltäkin...

Artturista tuli siis suutari. Hän kiersi eri paikkakuntia opiskelemassa (luultavasti ainakin Tampereella, jossa hänen isosetänsäkin oli opiskellut suutariksi)  ja tekemässä töitä. 

Sitten hän, noin 22 vuotiaana, "törmäsi" mummooni Elliin, joka ei tuolloin tietenkään ollut kenenkään mummo, vaan noin kolmikymppinen yksinhuoltajaäiti.

Elli Aurora, joka tuolloin käytti sukunimeä Luoma, edesmenneen miehensä mukaan, oli sotaleski. Hänen ensimmäinen miehensä, Nestori Matias Luoma (entinen Rautamäki) oli ammuttu sisällisodassa, aivan niinkuin Ellin isä Teemu Tuominenkin.
Ellille jäi kaksi pientä poikaa joista toinen ei ollut vielä syntynytkään kun isä surmattiin. Toinen oli vuoden ikäinen.
Mutta elämä jatkui sodan loputtuakin ja Elli oli töissä Tampereella eräässä ompeluateljeessa. Hänhän oli ammatiltaan ompelija. 

Sitä en tiedä, missä ja miten Artturi ja Elli toisensa kohtasivat, mutta pari heistä kuitenkin myöhemmin tuli. Ehkä he tiesivät toisensa jo siltä ajalta, kun Artturi oli vielä nuori poika, koska asuivat lähikylissä täällä. Artturi Kallionkielessä ja Elli Tevaniemessä. Elli oli 8 vuotta vanhempi kuin Artturi ja hän oli melko nuorena jo mennyt yhteen tuon Luoman Matin kanssa, joka sitten tapettiin. Elli oli 19 v kun esikoinen syntyi. (Se oli muuten helmikuussa 1917 ja saman vuoden syyskuussa Artturi saapui näihin maisemiin, mutta oli siis tosiaan vasta 11 v tuolloin.)

 Tarvittiin siis nuo kaikki vuodet ja Artturin maailmalla seikkailut, ennenkuin heistä tuli pari. Ja komea pari tulikin. Hääkuvaa ei ole taidettu ottaa, koska sellaista ei mistään ole löytynyt, mutta hääpäivä oli 21.8.1935.
Artturilla ja Ellillä oli tuolloin jo yksi tytär, tammikuussa 1934 syntynyt Elli Marjatta. (Josta tuli minun äitini) Toisen tyttärenkin he vielä saivat huhtikuussa 1938, Aune Annikin.

Artturi tuli siis vävyksi tähän taloon, jossa minä nyt asun ja tätä kirjoitan. Hän laajensi taloa yhdellä huoneella ja rakensi 1936 pihapiiriin itselleen suutarinverstaan, jossa teki töitään. Se oli kyllä vain kesäverstas, koska on vain lautaseinät ilman eristeitä, talvet hän työskenteli pirtissä ikkunan äärellä sijainneen työtilansa ääressä. Lisäksi hän opetteli pienviljelijäksi, joka oli tämän torpan väen vanha ammatti ja jota oli vanhamummu lähinnä Ellin poikien kanssa harjoittanut, koska Ellin täytyi tienata rahaa ompelutöillään. Mutta nyt kun Arttu tuli avuksi niin he yhdessä sitten koittivat repiä elantoaan tästä pienestä parin hehtaarin tilasta parin lehmän avulla. Kun kenkiä ei enää niin paljon teetetty alusta pitäen, koska kaupoista niitä alkoi saamaan melko helposti, niin Artturi lähti myös vieraan töihin ja kulki mopollaan pitkiäkin matkoja  tietyömailla ja rakennuksilla, mistä vain töitä löytyi. 

Vuodet 1940-45 olivat pahoja aikoja jälleen. Artturi, kuten Ellin vähän yli parikymppisiksi ehtineet pojatkin, joutuivat lähtemään sotaan. Niille kentille jäivät  Ellin pojat molemmat, mutta Artturi palasi.

Taata oli melko musikaalinen. Hänellä ja Olavi serkulla (Wilhelminan, Hildan siskon poika) oli molemmilla viulut, joita he soittelivat paljonkin. Vielä vanhanakin, kun taata ei oikein enää kuullut juuri mitään, hän mielellään pyynnöstä soitti viuluaan ja "Karjalan poikia" oli hänen mielikappaleensa, jota hän usein soitti.

Hän oli myös viimeisin tämän talon vakituinen asukas ennen minua. 

Kun minä astuin niinsanotusti remmiin täällä,  Helmikuussa 2015, kaikki ulkorakennukset ja niiden sisältö kertoi hätkähdyttävästi Arttutaatasta.

Suutarinverstaan lestihylly oikealla päätyseinällä on täsmälleen niin, kuinka se oli taatan sen jättäessä, lesteineen päivineen. Talon oikealla sivulla pienessä melko matalassakin "metalliverstaassa" kaikki hänen työkalunsa ja muut tilpehöörit ovat juuri niillä paikoilla, mihin hän ne on viimeksi kädestään laskenut. Siellä on isoja nauloja rivissä seinillä ja niissä riippuu kaikki työkalut kätevästi esillä. "Smirkeli" on tosin siirretty nurkkaan paikalta, jossa se oli Arttun sillä työskennellessä. Se on itse tehty poljettava laite, ja muistan hyvin sen vingutuksen, kun taata hioi sillä jotain pajassaan...
Liiterin oven päällä naulassa roikkuu edelleen hänen lippalakkinsa, jonka muistan hänellä viimeaikoinaan olleen aina päässään. Punainen polkupyörä nojasi ladon seinää, kun tulin tänne, nyt se on tuolla ladon takana odottamassa uutta paikkaansa jossain tontilla...

Paljonkaan ei ole valokuvia Artturilla ollut äidistään tai isästään, mutta nämä kaksi kuvaa löytyi. Vasemmalla on hänen tuntematon isänsä, josta emme tiedä edes nimeään. Niin hyvin Hilda on asian salannut. Oikealla olevassa kuvassa on Hilda Maria uuden miehensä Jalmari Pulliaisen kanssa.

Artturin isä

Hilda miehensä Pulliaisen kanssa  

Mistä Arttutaatan äidin suku Tellit tulee?
Menkäämme hetkeksi ajassa taaksepäin. 

Soldaten Wilhelm Tell

”Rotesoldaten n:o 58, Wilhelm Tell” tuli Kallionkieleen ruotusotilaaksi vuonna 1857 jossa hän asui kuolemaansa saakka 1919. 

Wilhelm syntyi Kilvakkalan Hahkassa, leskivaimo Maria Lundin aviottomana lapsena  8.2.1836. Maria oli synnyttänyt myös 1831 aviottoman tytön, Evan, mutta tämä kuoli jo aivan vauvana. Lisäksi Maria Lundilla oli aiemmasta avioliitostaan ruotusotamies Henric Lundin kanssa kaksi poikaa. Henric oli kuollut 1829, vain 28 vuotiaana.

Wilhelmin isän tiedetään olevan Carl Johansson, jonka kanssa Maria Lund sai vielä toisenkin pojan  (Carl Calrsson (Wallin), s. 1838) mutta tuolloin pari oli jo aviossa ja asui Parkanossa. He muuttivat kuitenkin jo vuoden kuluttua takaisin Ikaalisiin, Karttuun jälleen.

Poikien isä, Carl Johanssonkaan ei elänyt kovin vanhaksi, hän hukkui 39 vuotiaana. Paljon oli mies kuitenkin ehtinyt tuohon ikään mennessä. Kaksi avioliittoa ja 7 lasta.

Wilhelmillä ja Carlilla oli siis myös joukko sisaruspuolia, koska molemmat vanhemmat olivat aluksi naimisissa toisten henkilöiden kanssa; Carl Regina Johanssonin kanssa ja Maria Henric Lundin kanssa. 

Wilhelmin  alkuvaiheista on vaikea sanoa mitään, mutta sotilasuralle hän kuitenkin lähti. Sukunimensä Tell hän luultavasti sai "sotaherroilta" kuten muutkin sotilaat tuohon aikaan. Kaikille annettiin uusi sotilasnimi, joka oli lyhyt ja useimmiten ruotsinkielinen. Olisiko tuo Tell tullut vähän huumorilla kuuluisan kaimansa mukaan? 

Wilhelmin vaimo oli  Eva Gustava Esaiaantytär Isoröyhiöstä, (2.7.1835- 25.9.1896) Naimisiin pari meni Kartussa 1856, mutta kaikki lapset, yhtä lukuunottamatta ovat syntyneet Kallionkielessä, pari on varmaan muuttanut sinne pian häiden jälkeen, kun Wilhelm on asetettu Kallionkielen ruotusotamieheksi.

Wilhelm ja Eva saivat 10 lasta:

Wilhelm, synt. 16.10. 1857 (Arttu-taatan isoisä)

Daniel Victor, synt. 13.9.1859

Rosa, synt. 16.10.1861 (kuoli 1 vuotiaana 6.12.1862, kuolinsyy ”konvuls.”)

Robert, synt. 6.2.1864

Anders, synt. 20.7.1867 (kuoli 19.10,1867 alle vuoden vanhana kuolinsyy ”torsk”)

Greta Josefina, synt. 12.8.1868 (kastettu 16.8.1868 Höytölä)

Ivar, synt. 18.8.1869 (kuoli 26.8.1869, kuolinsyy: ”andtäppa”)

Amanda, synt. 3.8.1870

Johan Ivar, synt. 28.12.1875 (kuoli 19.19.1877 1 vuotiaana, kuolinsyy ”wattensot”)

Karl Arvid, synt. 11.11. 1878 (kuoli 23.1.1881 2 vuotiaana, ilmeisesti tuhkarokkoon; ”tuhkuri”)

Pari kuvaa Artturista. Hattupäisistä herroista oikeanpuoleinen on Artturi (toista en tunnista) ja toisessa kuvassa on Artturi vasemmalla   ja serkku Olavi Valdemar Hällfors oikealla.