Olen lukenut kirjoja, puolueettomia tutkimuksia sekä punaisten, että valkoisten "hirmuteoista" vuosina 1917 ja 1918. Lisäksi olen etsinyt netissä tietoja ja seurannut keskusteluja eri sisällisota ryhmissä Facebookissa.
Kuten olen joissain aiemmissa blogiteksteissänikin jo maininnut, näistä asioista ei meidän suvussa juurikaan puhuttu, joten muistitietoa mummujen ja pappojen kertomuksina ei juurikaan ole. Ainoastaan sen tiesin jo lapsena, että sekä Elli-mummoni isä ja hänen ensimmäinen miehensä tapettiin punaisiin kuuluvina. Vasta ihan hiljattain olen saanut selville, että Ellin siskon, Hiljankin ensimmäinen mies, Jussi kuoli vankileirillä Hämeenlinnassa tauteihin ja nälkään.
Sukulaisiani on luultavasti ollut myös valkoisella puolella, joskaan en osaa nimetä ketään. Mutta en usko että nuo isojen talojen isännät (joita suvussani on muutamia) ainakaan punakaartiin liittyivät. Jos kohta eivät ehkä olleet suojeluskunnassakaan -en tiedä. Ehkä jossain kohtaa tutkimuksiani törmään myös heihin, mikäli ovat olleet jossain sellaisessa asemassa, että se on vaikuttanut aisoihin.
Vasta aikuisena näiden miesten kohtalot ovat alkaneet kiinnostaa. (Tähän mennessä omasta suvustani olen "bongannut" punaisella puolella 11 ja luku ei varmasti pääty tähän)
Millaisia miehiä he olivat? Mitkä olivat heidän syynsä lähteä mukaan aseelliseen selkkaukseen? Mitä he tekivät sodan aikana ja mitä he ajattelivat siitä?
Kaikkiin kysymyksiini en tule saamaan tietenkään vastausta, mutta pelaan tätä tutkimuspeliäni kuin palapeliä, kooten pala palalta jonkinlaista kuvaa heistä. Helpointa se on ehkä Nikodemuksen ja Taavetin kohdalla, koska heistä löytyy dokumentoitua tietoa jonkun verran.
Taavetti Tuominen (isäni isä)
Taavetti Viktor Tuominen (s.1891 Kallionkielessä) oli Matilda Albertiinantytär Kuivasen aviottomana syntynyt poika. Matilda (s. 1871) oli syntyjään Riitialasta ja myös hän oli ätitinsä Albertiinan avioton lapsi.
Taavetti oli vanhin Matildan kolmesta lapsesta. Toiset lapset olivat Aino Matilda ja Hannes. Kaikkien lasten isä oli kuitenkin eräs Taavetti Tuomela, joka oli myös nk. "äpärä", eli hän oli suutari Waldenin piian, Eevan, avioton poika. (s. 1857) Taavetti Tuomela meni kyllä myöhemmin (1901) naimisiin häntä 14 vuotta nuoremman Matildan kanssa ja nuorin poika Hannes on luultavimmin aviolapsi, koska hänen syntymätietojaan ei löydy netin itlastoista, jotka päättyvät vuoteen 1900.
Kaikki "Tuomelan Tildan" lapset lähtivät Tampereelle tultuaan siihen ikään, että piti lähteä "tienaamaan".
Taavetin ja Matildan lapset olivat aluksi sukunimeltään Tuomela ja Aino jäikin Tuomelaksi ja luultavasti Hanneskin (hän hukkui myöhemmin Tammerkoskeen) mutta Taavetti vaihtoi nimensä Tuomiseksi .
Tuomelan Tilda, kuten Matildaa kutsuttiin, toimi aktiivisesti Miettisten työväenyhdistyksessä ja sen naisjaostossa ja Taavetti sai jo kotoa hyvät eväät työväen aatteeseen.
Naisjaosto perustettiin 1908 ja sen puheenjohtajana toimi äidinpuolen isomummoni Maria Alviina Tuominen. Varsinaisen Miettisten työväenyhdistyksen puheenjohtajana tuolloin, ennen kansalaissotaa toimi Marian mies, Nikodemus Tuominen.
Niin, sekä minun äitini, että isäni puolelta tulee tuo nimi Tuominen. Isäni isä otti sen nimen itselleen, samoin äitini vaari Nikodemus otti Tuomisen nimen itselleen. Vanhempiensa mukaan hän olisi ollut Mattila.
Aluksi Tuomisen Taavetti meni lahden toiselle puolelle, Kiialan Vähä Taloon rengiksi. Nämä Aureenlopen kylät ovat sijoittuneet Kyrösjärvestä pistävän ison lahden perukkaan. Siitä tulee myös tuo nimi Aureenloppi (järven perä/perukka) Aure on vanhaa lapin murretta ja tarkoittaa järveä ja loppi on pohja/perukka/perä.
Oltuaan joitakin aikoja renkinä Kiialassa, Taaveetti lähti Tampereelle.
Siellä hän liittyi työväenyhdistykseen 1914 ja mentyään Lokomolle töihin, kuului "Valajien ammattiosastoon".
Kun sisällisota alkoi, myös Lokomo meni kiinni, eikä Taavetilla ollut enää työtä. Kaupungista ei myöskään päässyt pois. Taavetti oli 26 vuotias ja tuolloin vielä poikamies.
Taavetti siis liittyi punakaartiin Helmikuun neljäs päivä 1918. Hän sai kiväärin käteensä ja oli omien puheittensa mukaan yhden kerran harjoituksissa Tammelan torilla. Tämän jälkeen hän oli vartiotehtävissä eri puolilla kaupunkia, sekä myöskin Kangasalla noin kuukauden, eri paikoissa, mm Ruutanan pysäkillä. Tampereella hän oli jonkin aikaa "linjassa ryssänkirkolla" josta sitten läksi kalppimaan Pispalaan, koska ei sanojensa mukaan pystynyt ampumaan ihmisiä. Pispalassa hän oli luovuttanut aseensa palokunnan talolla ja jäi vangiksi 6.4. kuten kaikki muutkin.
Vankeja kuljeteltiin sitten eri "leirien" välillä ja Taavetti vietiin Tammisaaren vankileirille odottamaan tuomiotaan. Viimein, kun elettiin jo elokuuta ja vankileirihelvetti oli pahimmillaan, porukkaa kuoli ja tapettiin koko ajan ympäriltä, Taavetti pääsi "tuomareiden eteen" eli valtiorikosoikeus kuulusteli häntä ja langetti tuomion, joka oli 4 vuotta kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys 6 vuotta tuon vankeusajan jälkeen vielä.
Vangeilla ei ollut mahdollisuutta puolustautua mitenkään niinkutsutussa "oikeudenkäynnissä", eikä valittaa tuomiostaan, mutta armoa he saivat anoa ja niin laittoi Taavetti, kuten muutkin, armonanomuksen menemään valtiorikosylioikeudelle, joka käsitteli Taavetin asian syyskuussa 1918 ja pysytti tuomion ennallaan. Eli armonanomus hylättiin.
Taavetti virui siis koko maan pahimmaksi kutsutulla vankileirillä Tammisaaren Draksvikissä, josta hän kuin ihmeen kaupalla selvisi elossa siihen saakka, kun loppuvuodesta tuomioita alettiin purkaa ehdonalaisiksi, jolloin Taavettikin pääsi joulukuussa siviiliin. On kyllä suuri ihme, että hän kesti hengissä tuon ajan siellä. Olen lukenut siitä kirjoja ja kyllä se on ollut todella kovaa olla siellä. Koskaan en kuullut papan puhuvan mitään noista ajoista tai "Tammisaaren akatemiasta" joksi sitä leiriä kai jälkeenpäin kutsuttiin. Mutta varmasti se on jäljen jättänyt häneen ja voin näin jälkikäteen ymmärtää monia asioita hänen elämänsä varrelta.
Meille lapsille hän oli kultainen "pappataata" joka otti leipähöylän ja peltilaatikon aina esiin, kun me lapset kipitimme mummulaan ja orresta otti kuivatun leivän, josta alkoi höyläämään meille "murskaa", joka oli suurta herkkua ja helpompaa syödä, kuin kivikova kuivattu ruisleipä. Vaikka minä kyllä tykkäsin järsiä sitä leipääkin, eikä maailmassa ole toista yhtä hyvää leipää tullut vielä vastaan, kuin Aliina-mummun leipoma kuivattu ruisleipä.
Hyppäsin vähän asioiden edelle, mutta kerron nyt vielä, että kun Taavetti pääsi vankileiriltä, hän tuli kävellen Tammisaaresta Ikaalisiin, eikä mennyt enää Tampereelle. Sai vaimokseen kylän suurimman talon nuorimman tyttären Pakkasen Alina Amandan ja heidät vihittiin keväällä 1920.
He hankkivat pienen Kauniston torpan, jossa oli pikkuruinen yhden huoneen ja keittiön mökki. Siihen he perustivat perheensä, johon syntyi yhteensä 6 lasta.
 |
| Isän kotimökki |
Aliina mummun kotitalo Pakkanen jäi nuorimmasta päästä olevan Jalmari veljen haltuun, muiden lasten lähtiessä maailmalle, osa lähti Amerikkaan ja kaikille jaettiin tilasta jonkinlainen pala maata. (lapsia syntyi ainakin 12, mutta kaksi niistä syntyi kuolleena) Yksi amerikoihin lähteneistä myi sitten myöhemmin oman plänttinsä minun isälleni, Esalle ja sille paikalle isä rakensi rintamamiestalon sodasta palattuaan ja perheen perustettuaan, mutta se on sitten jo taas ihan toista tarinaa....
Mutta nyt minun on ehkä hieman helpompi ymmärtää, miksi suuren talon, Pakkasen väki suhtautui meihin (Taavetin perheeseen) niin nuivasti ja nenänvarttaan pitkin katsellen.) Olihan se nyt kamalaa, kun heidän tyttärensä nai punikin... Emme koskaan käyneet kyläilemässä isän mummulassa, vaikka se oli vain noin kilometrin päässä, eikä sinne kutsuttu muutenkaan mihinkään sukujuhliin tms.
Joskus kävin Aliina mummun kanssa, jos hänellä oli jotain asiaa entiseen kotiinsa.
Lueskellessani noita vanhoja Ikaalinen lehtiä netissä, löysin yllättäen Taavetti papan isän kuolin ilmoituksen. Laitan sen tähän:
