Vuosi on vaihtunut. Jo kuusi päivää on eletty uutta vuotta ja ensimmäistä kertaa kirjoitin uuden vuosiluvun tämän postauksen otsikkoon. Siitä se sitten taas lähtee uuden luvun kirjoittamisen opetteleminen, ettei jatka vanhaan malliin vaan kakskyt kakskyt. Talvikin tuli juuri hieman ennen Joulua, vaikka jo luulin, että syksyä mennään kevääseen saakka ja joka päivä sataa vettä. Mut ei onneks.
Joo, mut nyt mä aion kirjoittaa vähän, mitä mä oon puuhannut tässä jo viikkoja putkeen ja samalla vähän jäsennellä itsellenikin, et mitä tässä oikein tapahtuu...
Olen nääs vallan uppoutunut sukututkimusprojekteihini, joita tosin olen harrastanut jo useamman vuoden, mutta aina siinä välillä täytyy pitää vähän taukojakin. Nyt kun sain syksyllä eräältä kaukaisemmalta serkulta lisätietoja muutamista sukulaisita, joista olen kirjoittanut jo ennen, innostuin taas enemmän kaikesta ja siinä rytäkässä sitten tilasin MyHeritagelta DNA- tutkimuksenkin.
No, siitähän minulle sitten välähtikin oikein heureka-elämys, että nyt vihdoin ehkä pystyn selvittämään, kuka oikein olikaan minun isoisäni Artturin isä. Nimittäin sitä ei tiedä kukaan elossa olevista sukulaisista -ei ainakaan niistä, joiden kanssa minä olen ollut tekemissä, eikä varmasti nuo muutkaan, kaukaisemmat... mitä se heitä edes olisi kiinnostanutkaan. Minua se on ruvennut entistä enemmän kiinostamaan ja nyt se on melkeinpä pakkomielle! Minun on muka nyt saatava se selville ja siinäpä sitä onkin puuhaa näille harmaille talvipäiville, jotka muuten vain vierisivät verkkaan ohi ja pitkästyisin jopa tuohon sukkien kutomiseen ja villapaidan väsäämiseen, joka tuossa onkin ollut keskeneräisenä jo monta viikkoa. Mutta nyt ei parane, nyt täytyy tutkia ja tutkia ja tutkia... miksi en oikesastaan alkanut tutkijaksi jo kauan sitten? Kun se tuntuu olevan niin mukavaa selvitellä kuin jotain sudokua näitä ikivanhoja asioita. Te ette voi uskoa, kuinka riemastuttavaa se voi olla, kun yhtäkkiä hokaat joidenkin asioiden välillä olevia yhteyksiä ja tunnet olevasti juuri ratkaisun kynnyksellä!
Minä kyllä kirjoitan jo aiemmin lupaamani päivityksen tuohon Korhostenkin tarinaan, se on myös erittäin mielenkiintoinen, mutta juuri tällä hetkellä minä en pääse millään irti taatan elämän alkuvaiheista ja hänen isästään. Sitäpaitsi, nuo Korhosethan liittyvät juuri samaiseen isoisääni Artturiin, kun Amanda oli Artturin isotäti. Siinähän samalla selviää paljon omaakin taustaani ja historiaani, kun sen kaiken selvitän! Eikä se enää tunnu niin mahdottomalta urakaltakaan, kun mulla on tuo Dna tulos itsestäni.
Niin, siitäpä voisin mainita muutaman sanan. Ällistyin, kun sen sain käsiini muutama viikko sitten. Ensinnäkin, vaikka yhtäkään lähisukulaista ei löytynyt -vielä- (ei tietenkään, jos he eivät ole teettäneet dna-tutkimusta, koska vain sellaiset osumat löytyy, joista on tutkimus tehty) Seuraava kategoria on "laajennettu" perhe, kuten serkut, pikkuserkut ja muutama vielä pienenpi serkku ja sedät, tädit ja kumminkaimat.. ja sitten vielä "kaukaisemmat serkut",
No, minua tietenkin kiinnostaa eniten tuo laajennettu perhe, koska kyllä isoisoisä vielä kuuluu siihen porukkaan ja ellei, niin onhan tuota selaamista tuolla kun kokonaisosumien määrä kasvaa päivä päivältä sitä mukaa kun uusia dna-löytöjä tulee, kun ihmiset teettää noita tutkimuksia. Aluksi mulla oli kaikkiaan n. 30 300 osumaa (ympäri maapalloa) ja nyt niitä on noin 31 450. Etnisyyksiä minun dnasta löytyy kolme; 89% suomalaista, 10% skandinaavia j 1% keskiaasialaista. Kartalle oli piirretty ympyrä sille alueelle keskiaasiaa, josta minun yhden prosenttiyksikön etnisyyteni tulee ja sillä alueella on mm. Kazakstan ja Uzbekistan. Ja kas kummaa, molemmissa paikoissa on tänäpäivänkin sukulaisia, joiden osumia löytyi toisesta 2 ja toisesta 1. On kai heitä siellä enemmänkin, mutta kuten jo mainittiin, vain dnatutkimuksen tehneisiin voi tulla osumat.
Niin, että semmosta... mutta se jännä tarina siitä, miten olen jäljittänyt Artturin isää, kerrotaan ihan omanansa, enkä ole vielä sitä miestä satavarmuudella edes löytänyt, mutta jäljillä olen. Teen siitä ihan oman kertomuksen sitten aikanaan, kun kaikki on varmaa. Sen verran voin paljastaa, että mulla on dna-osumia Hankoon ja niille seuduille kolmestakin eri suvusta, jotka voi toki kaikki kytkeytyä myös yhteen joillain säikeillä. Mutta tää on niin jännä kudelma, että siitä sitten kokonaisuutena myöhemmin. Työtä on vielä paljon.
Välillä voin kertoilla joistain muista, helpommista henkilöistä. Tässä yhtenä päivänä tuli yhtäkkiä mieleen lapsuuden ajoiltakin erilaisia juttuja, jotka olis hyvä kirjoitaa muistiin, kun vielä muistaa ne.
Mutta palataanpa taas kuulolle ja meikä menee tutkimustensa pariin.
Loppiais-iltakin alkaa jo kääntyä lopuilleen.
