Hei vaan kaikille, jotka olette odottaneet, että kertoisin jotain uutta -tai siis vanhaa - , sillä noita vanhojahan minä täällä enimmäkseen muistelen. Vaikka "vanha" sanonta kuuluukin, " joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään"!
No, tällä kertaa en kuitenkaan vielä juttele vanhoista ajoista, vaikka mulla onkin aika paljonkin kerrottavaa, sitten, kun pystyn taas kunnolla kirjoittamaan.
Olen nimittäin kyllä kaivellut menneitä, kuin argeologi, vaikka metodit on vähän erilaiset...
En kuitenkaan ole saanut silmiäni vielä tarpeeksi näkeviksi, joten en ota sitä riskiä, että tekstistä tulee lukukelvotonta virheiden vuoksi, joita en näe enkä huomaa, vaikka tarkastankin kirjoittamani yleensä. Silmät kun väsyvät jos kirjoitan pitkään.
Olin siis siellä kaihileikkauksessa kolmisen viikkoa sitten ja näen kyllä nyt kauaksi hyvin, mutta lähinäkö on aikas suttua, eli tarvitsen lukulasit. Niitä en kuitenkaan voi hankkia ennenkuin leikkauksesta on kulunut kuukausi ja voidaan tehdä näöntarkastus ja sitten määrätä sopivat lasit. Eli minun pitää odotella vielä viikon verran ja sen päälle se, minkä lasit kestää tulla valmiiksi.
Mutta sitten alkaa "lyyti kirjottaa".
Tulette kuulemaan, kuinka olen askel askeleelta koittanut selvittää isoisäni Artturi Wilhelmin isätöntä elämäntaivalta aina sielä syntymäpaikastaan Hangosta tänne Ikaalisiin. Tai oikeastaan tarina alkaa jo hänen äidistään Hilda Mariasta, joka syntyi Ikaalisten Kallionkielessä, Wilhelm Tellin perheeseen 1883, kulkeutui Tampereen kautta Hankoon jne..
Samalla kuulette hieman Artturin enon, David Victor Tellin tarinaa siinä ohessa.
Eli pysykää kuulolla, pian kuulette lisää...
Tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä ja niin lämmin... kevät tekee tuloaan, räystäät tippuvat ja linnut laulavat täällä Arttu-taatan mökin liepeillä, jossa olenkin seuraava vakiasukas hänen jälkeensä.
