Kuusen kaato

Sunnuntaiaamu. Aurinkon on jo korkealla, vaikka istun vielä sisällä tietokoneen äärellä. Juuri ajattelin keitellä vielä toiset aamukahvit, ennenkuin menen vähän kiertelemään "tiluksilla", kuten tavakseni on tullut viime keväästä lähtien.
Tietokoneella menee aina aamuisin nyt vähän aikaa, koska aloitin italian opiskelun nettikurssina muutama viikko sitten ja olen ottanut tavaksen pitää oppitunnin itselleni joka aamu, kun vielä olen vireimmilläni. Olen nääs huomannut, että päivän päätteeksi en enää jaksa keskittyä lainkaan samalla tavalla siihen.
Mutta mitä tuohon otsikkoon tulee, niin tuo kuusenkaatohomma, josta tässä nyt oli tarkoitus kertoa, tapahtui jo perjantaina. Eilinen meni äidin luona ja tänäänkin täytyy mennä sinne iltapäivällä, joten tässä kotitantereilla ei eilen tapahtunut oikein mitään, enkä ehkä jaksa tänäänkään tultuani äidiltä, enää panostaa mihinkään täällä.

Kuusi, jonka Perjantaina kaadoin, oli noin reilu 20 vuotta vanha ja aika iso jo. Se seisoi tuossa takapihalla melkein minun makuuhuoneeni ikkunaa vastapäätä. Se olisi kyllä voinut olla siinä edelleenkin, ellei minulla olisi suunnitelmissa tehdä hedelmätarha tuohon takapihalle talon ja saunan välille. Se on toistaiseksi aurinkoisin paikka tällä tontilla ja kaikenlisäksi muodostaa rinteen. Talo on siis korkeimmalla kohdalla ja sekä etu- että takapuolelta pimamaa viettää alaspäin. Takana vielä jyrkemmin, kuin edessä. Se on hyvä paikka omenapuille, koska vesi ei milloinkaan jää makaamaan juuristolle. Ja paikka on myös suojaisa ja aurinkoinen. Siis mielestäni ihanteellinen hedelmätarhalle. Siksi kuusen piti väistyä.
Vasta tänä aamuna tosin hokasin katsoa Kuu- ja sääpäiväkirjasta, oliko ajankohta suotuisa vai ei -eikä se ollut. Voi pahus, nyt sitten on vaarana Kaarnakuoriainen. Kuulemma. No, toivon kuitenkin, että se ei iske tuohon kuusen rankaan.

 Kaataminen ei ollut ihan helppo nakki. Minä kun en osaa käyttää moottorisahaa, vaikka sellainenkin tuolta vajasta löytyy. Vieläpä ihan uusi, jonka ostin pojalleni synttärilahjaksi huhtikuussa. Tai tavallaan maksoin osan hänen valitsemastaan sahasta. Hän kun halusi kalliimman, mitä olin aikonut ostaa. Mutta poika ei nyt ole täällä, enkä minä osaa käyttää sitä sahaa, joten tuossa ekassa kuvassa etualalla näkyy kolme erikokoista pokasahaa joita käytin kaatamiseen. Kuva on makuuhuoneen ikkunan läpi, eli aamuauringolla on nyt esteetön pääsy makkariini. :)

 Siinä se raato makaa. Kaatui muutaman tunnin uurastuksen ja erinäisten kiilojen hakkaamisen jälkeen ja köydellä vetäen juurikin siihen paikkaan, mihin sen tarkoitin kaatuvan. Ei siis talon päälle, ei saunalle päin, ei kissani haudan päälle, eikä tuon pitkän kivillä reunustetun kohopenkin päälle, joka on kuvan etualalla. kuten rungosta näkyy, olin jo puun ollessa pystyssä karsinut oksistoa niin korkealta, kuin suinkin yletyin oksasaksilla katkomaan. Uskomattoman raskaita ja leveälle tulevia oksia siinä olikin. Karsiminen helpotti kaatamista ja karsin lopuksi kaikki oksat.

 Kun olin karsinut koko puun ja kärrännyt 4 isoa kottikärryllistä oksia metsikköön maatumaan, jäljellä oli enää ranka, joka on siellä vieläkin. Sen toivon poikani pätkivän moottorisahalla ja pilkkovan polttopuiksi, kun tulee käymään täällä.
Mutta miten aurinkoiselta ja valoisalta takapiha nyt näyttääkään ja kummasti se yhdistyi heti tuohon aiempaan puutarha-alueeseeni, jonka raivasin jo vuosi sitten ja joka tuolla kellarin luona nyt odottaa vain siemeniä uumeniinsa. Tuossa etualan kohopenkissä on villimansikkaa, jota siihen siirsin luonnosta viime keväänä. Se on jonkin verran  levinnyt, mutta siihen mahtuu kyllä vielä muutakin kasvamaan. Ehkä jotain kurpitsaa tai kurkkua tms.

Varsinaiselta tulevien hedelmäpuiden alueelta olen myös koittanut kaivella noita isoja kiviä pois.  Rautakangen avulla niitä "hieron", mutta mun voimat ei meinaa millään riittää. Vaan periksi ei anneta! Tuohon rinteeseen tulee vielä tasainen nurmikko puiden väliin, jossa pääsee ajamaan ruohonleikkurillakin. Nyt ei voi ajatellakkaan, kun joka paikasta pistää kivensyrjää esiin...

 Ja tässä sitten, "väsynyt, mutta onnellinen" puunkaataja. Monen hikisen tunnin uurastuksen jälkeen. Kasvot kertovat, että voimat on menneet kuusen mukana... Mutta "huomenna on päivä uus -ja ensviikolla kuus!" kuten äiti aina ennen tapasi sanoa.

Kevät 2016

Nyt on ihan "pakko" päivittää tätäkin blogia välillä. Kuinka olinkaan tänne reilu vuosi sitten muuttaessani innoissani siitä, että alan bloggaamaan kaikesta, mitä täällä tapahtuu ja teen. Mutta toisin kävi. Työtä ja touhua on ollut niin paljon, etten ole jaksanut päivän puuhastelun jälkeen tehdä mitään muuta, kuin rojahtaa sänkyyn. Tai sitten telkkarin ääreen, johon siihenkin yleensä nukahdan ...

Mutta siis, olen asunut täällä nyt vuoden 2015 Helmikuusta lähtien, eli toista kevättä mennään. Viime keväänä raadoin paljon enemmän, kuin tänä keväänä, mutta silti olen nyt väsyneempi ja raihnaisempi, kuin silloin, vaikka silloin olin tavallaan tottumattomampi näihin "maatöihin". Syy on selvinnyt minulle kyllä jo ajat sitten. Sairastamani munuaisrakkulatauti on edennyt niin pitkälle, että minulla ei ole enää lihasvoimaa eikä puhtia juurikaan jäljellä. Kun silti "raadan" edelleen samaa rataa niin sitten oksennan välillä rajustikin ja tärisen vilusta ja joudun menemään vuoteeseen aina välillä, jotta taas jaksan hetken... Se on aika surullista, kun innostusta olisi ja paljon visioita kaikesta mitä voin täällä tehdä. On kuitenkin tunnustettava realiteetit ja mentävä olosuhteiden mukaan. Ehkä kuitenkin ennätän elinaikanani saada tästä vielä sellaisen kodin jota olen aina haaveillut ja ehkä jopa nauttiakin siitä kaikesta hetken, ennenkuin poistun täältä ikuisuuteen. Toki nautin nytkin ja itse tekemisestä kaikenlisäksi, mutta olisi mukavaa jos jaksaisi paremmin, eikä aina tulisi niin huono ja "hakattu" olo.

Mutta mitäs noita valittelemaan. Nyt eletään kevättä ja linnunlaulukonserteista olen saanut nauttia jo yli kuukauden ja oppinut jopa tuntemaan paljon lintujamme, koska keittiön ikkunan takana muutaman metrin päässä olevalla lintulaudalla on käynyt semmonen kuhina koko talven ja se on vain lisääntynyt kun kevät toi muuttolinnut mukaan kuhinaan. Myös Käpytikka on käynyt siinä koko talven ja 4-5 oravaa. Yhtaikaa ovat monesti olleet ja sulassa sovussa lintujen kanssa, vaikkakin välillä ryhtyvät päsmäröimään.
Oraviin suutuin tässä muutama päivä sitten muutenkin hieman, kun huomasin kahden oravan kiusaavan Kirjosieppoa sen pesimispuuhissa. Yrittivät ryökäleet väkisin sen pönttöön. Lintu lenteli ja syöksähteli hädissään siinä. Minä tietenkin menin hätiin kauhean kepin kanssa ajamaan oravia pois. Kahteenkin kertaan, kun palasivat heti kun selkäni käänsin, pahantekoon takaisin.

No jospa nyt lataisin muutaman kuvan tämän kevään hommailusta ja kevään etenemisestä täällä muutenkin. Aika viimeisenä huomaan kyllä tälle tontille kaiken tulevan, kun seuraa tuolla Facebookissa toisten päivityksiä, miten on monet kesäkukatki jo kukassa heillä.

Huhtikuussa viimein otin olohuoneen tapetoinnin työn alle. Tapetit, jotka oli joskus vuosia sitten ostettu jostain kirpparilta, lojuivat tuolla erään kaapin alla kokonaisen vuoden ja aina imuroidessa hermoilin sitä, että milloin nekin ehtii laittaa... No, nyt ne on seinässä ja ihan itse omin pikku kätösin laitoin. 25 neliöisen olkkarini. Tässä kuvassa homma on vielä puolitiessään... ja itseasiassa vieläkin puuttuu jalkalistat ja yläreunojen fiksaaminen, mutta kaikki aikanaan... :)

 Ulkona olen tehnyt todella paljon "maisemointihommia". Puita on kaadettu jo Helmikuun lopulla polttopuiksi ensi talvea varten ja nyt Toukokuun alussa kaadoin itse vielä muutaman minua häiritsevän kuusen ja koivunränkyn sieltä täältä. Mm tämä ihana kivi oli vuosien aikana peittynyt karikkeeseen ja kaikenlaiseen risuun, jota oli heitelty sen päälle. Vieressä oli vielä pari kuusta, jotka levittivät oksansa niin, että tätä lapsuuteni leikkikiveä ei edes oikein huomannutkaan. Nyt se on paljastettu ja odottaa kukkia ympärilleen.

Jo viimesyksynä tein tämän kohopenkin tähän johtamaan talon portaiden luota tonne parkkiksellepäin. Siirsin siihen jo syksyllä  jotain ja nyt aion istuttaa siihen lisää...
Kohopenkin rakensin siten, että pohjalle laitoin ensin paksun kerroksen sanomalehtiä. En halunnut/jaksanut kaivaa kivikkoista pihamaata lainkaan, vaan aloin rakentamaan tätä suoraan nurmikon (sammalen) päälle ja siksi lehdet, ettei rikkakasvit ensimmäisenä ala pukkaamaan kukkapenkissäni. Sanomalehtien päälle sitten keräsin kaikenlaiset risut ja muut roskat pihamaalta ja niitähän riittää. Kun polttopuutkin kaadetaan omalta pihalta, niin sitä oksasilppua yms tulee paljon. Lisäksi laitoin haravointijätettä ja niinhän se "penkki" alkoi siitä kohoamaan. Lopuksi kärräsin kompostimultaa ja tavallista multaa, jota on tuolla takapihalla kasa. Niistä tein sitten istutusalustan. Talon seinustalla oli jo mummoni aikoinaan tekemiä pyöreitä kukkapenkkejä kuistin molemmilla puolin ja minä haluan ne pois. Mutta siirsin ensin mummon Suopayrtit tähän penkkiin alkaen tuolta koivun vierestä tännepäin. Niitä riittää sitten ihan melkein puoleen väliin koko kukkapenkkiä. Tässä kuvassa niitä ei vielä näy, koska varret oli leikattu jo aiemmin ja  vain juuripaakut siirsin. Kuvakin on otettu ihan tässä Toukokuun alkupuolella, jolloin vielä ei muu viherrä kuin tuo sammal pihanurmikossa.

Niin ja sitten seuraava kuva. Kuten jo mainitsinkin, niin pihapuita on kaadettu ja tuolla ne vielä olivat kuvanottohetkellä pilkottuina kasalla odottamassa minun lihasvoimaani, jolla ne siirtyisivät taustalla näkyvään liiteriin. Tällä hetkellä puolet kasasta onkin jo liiterissä, mutta toinen puoli vielä odottaa aikaa parempaa... Vasemmalla näkyvä vanha saunakin pitäisi purkaa tänä kesänä pois ja olen jo puhunut yhdelle sisaristani järjestäväni purkutalkoot. Hän kyllä oli heti valmis tulemaan talkoihin. Hän on jo aiemmin kysellytkin multa, että kun kerran puran tuon, niin saisiko siitä muutamia hirsiä, jotka hän laittaisi kukkamaidensa reunuksiksi. Muistoksi Arttu-taatan tekemästä saunasta, joka on nyt tullut tiensä päähän.

Tässä sensijaan on tulossa minulle uusi pikkuruinen pihasauna. Keskeneräisenä vielä tässä, ulkovuorilaudoitus puuttuu ja paljon muutakin (terassi mm) mutta tätä on voinut kyllä jo käyttää koko talven. Syksyllä se alettiin ja talven tultua työt keskeytettiin ja nyt niitä on jatkettu. Rompetta näkyy ympärillä, koska tämähän on vielä rakennustyömaa :)

Saunalle johtava polku muotoutui myös viime syksynä jo. Takapiha, jonne sauna nousee, on ollut ihan villiintynyttä niittyä muutamine puineen, eikä siellä ole kukaan juurikaan aikaansa viettänyt eikä mitään tehnyt vuosikymmeniin. Talon alkuhistorian aikaanhan tuo rinnetakapiha oli talon etupihaa, kun kuisti oli talon sillä puolella ja tuo polkukin oli suunnilleen samassa paikassa, koska alhaalla oli mummun ja taatan navettarakennus. Siellä sijaitsi myös puusee "toisessa kerroksessa" ja muistan hyvin kun olen kipittänyt tuota rinnettä alas huussiin. Nyt olen muokannut maata polun varsilla ja tehnyt siihenkin kasvualustoja kukkaistutuksille, joita toivon mukaan tänä kesänä siihenkin ilmestyy.

Saunan vierelle rakentelin tommosen pikkupuiden kuivatus paikan. Kun noista isoista puunrungon oksista saa vielä oivallista pikkupuuta pyykkipadan alla poltettavaksi.
Niin, se vanhan saunan muuripata ei sitten mahtunutkaan uuteen, joten asensin sen tuonne saunan vierelle pihalle, jotta siinä voi kuitenkin kesäaikaan (ja miksei talvellakin) kuumentaa vettä. Pesen pyykit pulsaattorikoneella, eikä siinä kiukaan yllä olevassa vesisäiliössä kovinkaan paljon sitä kuumaa vettä kerralla saa, joten tuo pata on todella tarpeen. (pata ei näy näissä kuvissa ikävä kyllä, mutta laitan jossain vaiheessa siitä oman kuvan, vaikkapa pyykkipäivän postauksessa)

Naapurin viime keväänä tuomasta sontakasasta on vielä tuon verran jäljellä, vaikka olen sitä kotturoinut mielestäni huikeita määriä jo tänäkin keväänä eri palstoille ja kukkamaihin. Ja viime vuonna jo otin siitä... Kyllä se on ollut iso kasa! Nyt se on jo melkein multaa, niin hyvin palanut ja maatunut tuossa talven pressun alla.
Taustalla vasemmalla näkyy minun kasvimaani.

Siinä se koti köllöttelee kirkkaassa kevätauringossa. Ja kyllä sitä aurinkoa ja lämpöä on odotettukin! Myös tuosta talon kulman kohdalta, tuon kolmihaaraisen laihanlaisen vaahteran takaa kaadettiin valtava koivu kevättalvella. Kanto näkyy siinä.
Myös sen pitkän kohopenkin (aiemmassa kuvassa) takana oleva koivu kaadetaan enstalvena ja siinä kuvassa näkyy vierestä kaadetun koivun kanto myös. Ne olivat jo niin vanhoja ja suuria puita ja kun istuttelen noita omia istutuksiani, niin voi olla myöhemmin vaikea kaataa noin isoja puita turmelematta muuta.

Tässä vielä lähempää se iso klapikasa, joka mun pitäis nyt urakoida tuonne liiteriin. Tuo ei vielä silti riitä koko talvea, vaan puita on muuallakin ja niitä tulee kaadetuksi vielä lisääkin, kun ennätän. Täytyy nääs ottaa harkiten, ettei maisema mene pilalle...

Tässä kyllä on maisema niin pilalla kuin olla voi!
Paitsi, että ei ole enää tänään. Olen tuon rytökasan jo selvittänyt ja vienyt jätepisteellekin. Tai turha sanoa, että minä olen vienyt, minulla ei ole autoakaan ja sinne on matkaa 1,5 km. Tämä onkin yksi epäkohta tässä asumisessa. Maksan Pirkanmaan jätehuollolle vuosimaksuna 75 euroa ja joudun kuljettamaan kaikki jätteeni tuonne 1,5 km:n päähän. Jos haluaisin, että ne haettaisiin pihastani, niin joutuisin maksamaan normaalin taksan lisäksi vielä joka käynnitlä 10 euron "poikkeamamaksun", koska tämän tien varrella ei ole ketään muita, jonka luona käy jäteauto tyhjentämässä roskikset. Hei haloo! Kyllä täällä muitakin asuu, mutta kai ne sitte kuskaa roskansa kaikki ite sen jälkeen, kun tuonne tuli nuo isot jätelootat. Ja miksei se auton kanssa onnistu, mutta kun mulla ei sitä ole. Vein talvella pulkalla omat roskat ja nyt oon vienyt polkupyörällä, mutta tollanen jätesäkki on todella hankala viedä pyörällä.
No, nuo roskat tuolla on viimesyksyn satoa, ja ne kuskas mun sisko nyt keväällä autollaan, kun tuntuu että kaikki alkaa olla niin ylivoimasta mulle välillä. Ja vielä kun voisikin viedä vain omat roskat, mutta nuokin on kaikki entisten asukkaiden jätöksiä, joita olen koko vuoden täältä keräillyt sieltä ja täältä ja niitähän riittää vieläkin... Juuri tänään keräsin kolme säkillistä muoviroskaa varaston takaa metsästä. Huoh! Tädilläni on miesystävä, jolla on kukkakauppa ja hän on tuonut tänne 14 vuoden ajan kukkia joka vuosi. Ja kaikenlaista muuta, mikä on muoviin pakattua ja minnekäs ne purkit ja purnukat on istutusten jälkeen muualle heitetty kuin lähimmän kuusen juurelle "pois silmistä" Ja tällä laajalla pihamaallahan niitä kuusia riitti ja sitä roskaakin mitä uskomattomimpiin paikkoihi. Mut joo, nuo roskat on jo viety pois, jotka kuvassa näkyy ja tuo saunan takaseinä näyttää siksi noin rivolta, kun siitä on purettu vuorauslautoja uuteen saunaan. Käytin kaiken käyttämisen arvoisen materiaalin tästä saunasta tuohon uuteen. Vielä tuossa on jonkun verran hyviäkin lautoja ja sitten niitä hirsiä. Täytyy kehitellä niistä jotain...

Synttärikakku. Tiistaina oli lapsenlapseni syntymäpäivä ja tein hänelle (äitinsä pyynnöstä) kakun. Olen muutaman kerran tehnyt molemmille pojille synttärikakut ja omallekin pojalle eräitä kertoja :)
En ole mikään taitava koristelija, mutta maku on pääasia kakuissa ja tuo kakku oli hyvää ja raikasta.

Pari viikkoa sitten poikani oli täällä nikkaroimassa pikku saunaani ulkoverhouslaudat ja sitten myös maalattiin sauna samantien. Kun hän ehtii, hän tulee tekemään vielä sen terassin tuohon eteen ja viimeistelee juttuja sisätiloissa ja sitten tuo herkku on täysin valmis. Mä niin rakastan tuota pikkuruista yhdessä poikani kanssa rakentamaani saunaa. Tuohon alueelle, mikä näkyy kuvassa (on talon ja saunan väli) tule hedelmäpuita ja marjapensaita. Tuo kuusi kaadetaan ja myös tuo vaahtera vasemmasta reunasta, mutta mietin vielä tuon koivun säilyttämistä, kun ei ne puut tuu ihan tonne asti. Kiviä täällä on tuhottoman paljon ja olen niitä kaivellut hedelmäpuiden tieltä, kuten kuvasta näkyy sekin...

"Istuta vielä se omenapuu, vaikka huomenna aurinko kuolee..." lauloi eräskin.
Tuossa on ruukussaan nyt ensimmäinen ostotaimi minun puutarhaani. Sen toi kylläkin poikani Tiistaina, mut mä sen istutin tänään ja sen seuraksi ostan itse lisää. Meinasin sitä ensin tuohon etupihalle suunnilleen siihen, mis se on kuvassa, mutta tulin toisiin ajatuksiin...

... se on nyt siinä! Ja pian se saa kavereita.

Näin paljon tuli kiviä montusta, jonka kaivoin omppupuulle.
Lisäksi oli 6-7 aikasta paljon isompaa murikkaa, jotka vein kasvimaalle reunakiviksi. Nämä tulee talon seinustalle, josta poistan pikkuhiljaa liiallista maakerrosta ja laitan näitä pikkukiviä tilalle, joita nousee "viljelyn" yhteydessä.

Tämän talon alkuperäiset ikkunat pääsivät vielä töihin kasvilavaani. Mua surettaa niin valtavasti, että nämä kauniit ikkunat oli jätetty ulos vajan seinustalle suoraan maata vasten kastumaan ja lahoamaan. Silti ne on uhmanneet aikaa jo pian 50 vuotta ollen vielä kuitenkin koossa! Alapuut aika lahot, koska olivat maata vasten, muuten nojasivat kasalla ladon seinää. Mutta vesi kyllä tippui katolta suoraan näitten päälle.
Että mä oon surullinen...