Sunnuntaiaamu. Aurinkon on jo korkealla, vaikka istun vielä sisällä tietokoneen äärellä. Juuri ajattelin keitellä vielä toiset aamukahvit, ennenkuin menen vähän kiertelemään "tiluksilla", kuten tavakseni on tullut viime keväästä lähtien.
Tietokoneella menee aina aamuisin nyt vähän aikaa, koska aloitin italian opiskelun nettikurssina muutama viikko sitten ja olen ottanut tavaksen pitää oppitunnin itselleni joka aamu, kun vielä olen vireimmilläni. Olen nääs huomannut, että päivän päätteeksi en enää jaksa keskittyä lainkaan samalla tavalla siihen.
Mutta mitä tuohon otsikkoon tulee, niin tuo kuusenkaatohomma, josta tässä nyt oli tarkoitus kertoa, tapahtui jo perjantaina. Eilinen meni äidin luona ja tänäänkin täytyy mennä sinne iltapäivällä, joten tässä kotitantereilla ei eilen tapahtunut oikein mitään, enkä ehkä jaksa tänäänkään tultuani äidiltä, enää panostaa mihinkään täällä.
Kuusi, jonka Perjantaina kaadoin, oli noin reilu 20 vuotta vanha ja aika iso jo. Se seisoi tuossa takapihalla melkein minun makuuhuoneeni ikkunaa vastapäätä. Se olisi kyllä voinut olla siinä edelleenkin, ellei minulla olisi suunnitelmissa tehdä hedelmätarha tuohon takapihalle talon ja saunan välille. Se on toistaiseksi aurinkoisin paikka tällä tontilla ja kaikenlisäksi muodostaa rinteen. Talo on siis korkeimmalla kohdalla ja sekä etu- että takapuolelta pimamaa viettää alaspäin. Takana vielä jyrkemmin, kuin edessä. Se on hyvä paikka omenapuille, koska vesi ei milloinkaan jää makaamaan juuristolle. Ja paikka on myös suojaisa ja aurinkoinen. Siis mielestäni ihanteellinen hedelmätarhalle. Siksi kuusen piti väistyä.
Vasta tänä aamuna tosin hokasin katsoa Kuu- ja sääpäiväkirjasta, oliko ajankohta suotuisa vai ei -eikä se ollut. Voi pahus, nyt sitten on vaarana Kaarnakuoriainen. Kuulemma. No, toivon kuitenkin, että se ei iske tuohon kuusen rankaan.
Kaataminen ei ollut ihan helppo nakki. Minä kun en osaa käyttää moottorisahaa, vaikka sellainenkin tuolta vajasta löytyy. Vieläpä ihan uusi, jonka ostin pojalleni synttärilahjaksi huhtikuussa. Tai tavallaan maksoin osan hänen valitsemastaan sahasta. Hän kun halusi kalliimman, mitä olin aikonut ostaa. Mutta poika ei nyt ole täällä, enkä minä osaa käyttää sitä sahaa, joten tuossa ekassa kuvassa etualalla näkyy kolme erikokoista pokasahaa joita käytin kaatamiseen. Kuva on makuuhuoneen ikkunan läpi, eli aamuauringolla on nyt esteetön pääsy makkariini. :)
Siinä se raato makaa. Kaatui muutaman tunnin uurastuksen ja erinäisten kiilojen hakkaamisen jälkeen ja köydellä vetäen juurikin siihen paikkaan, mihin sen tarkoitin kaatuvan. Ei siis talon päälle, ei saunalle päin, ei kissani haudan päälle, eikä tuon pitkän kivillä reunustetun kohopenkin päälle, joka on kuvan etualalla. kuten rungosta näkyy, olin jo puun ollessa pystyssä karsinut oksistoa niin korkealta, kuin suinkin yletyin oksasaksilla katkomaan. Uskomattoman raskaita ja leveälle tulevia oksia siinä olikin. Karsiminen helpotti kaatamista ja karsin lopuksi kaikki oksat.
Kun olin karsinut koko puun ja kärrännyt 4 isoa kottikärryllistä oksia metsikköön maatumaan, jäljellä oli enää ranka, joka on siellä vieläkin. Sen toivon poikani pätkivän moottorisahalla ja pilkkovan polttopuiksi, kun tulee käymään täällä.
Mutta miten aurinkoiselta ja valoisalta takapiha nyt näyttääkään ja kummasti se yhdistyi heti tuohon aiempaan puutarha-alueeseeni, jonka raivasin jo vuosi sitten ja joka tuolla kellarin luona nyt odottaa vain siemeniä uumeniinsa. Tuossa etualan kohopenkissä on villimansikkaa, jota siihen siirsin luonnosta viime keväänä. Se on jonkin verran levinnyt, mutta siihen mahtuu kyllä vielä muutakin kasvamaan. Ehkä jotain kurpitsaa tai kurkkua tms.
Varsinaiselta tulevien hedelmäpuiden alueelta olen myös koittanut kaivella noita isoja kiviä pois. Rautakangen avulla niitä "hieron", mutta mun voimat ei meinaa millään riittää. Vaan periksi ei anneta! Tuohon rinteeseen tulee vielä tasainen nurmikko puiden väliin, jossa pääsee ajamaan ruohonleikkurillakin. Nyt ei voi ajatellakkaan, kun joka paikasta pistää kivensyrjää esiin...
Ja tässä sitten, "väsynyt, mutta onnellinen" puunkaataja. Monen hikisen tunnin uurastuksen jälkeen. Kasvot kertovat, että voimat on menneet kuusen mukana... Mutta "huomenna on päivä uus -ja ensviikolla kuus!" kuten äiti aina ennen tapasi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti