Syyssuunnitelmia

Nyt olen tullut siihen pisteeseen, jossa on täytynyt punnita omat voimavarat uudelleen. Kaikki turha ponnistelu täytyy jättää pois, vaikka se miten "romanttiselta" ja riippumattomalta tuntuisikin.
Kuten kantovesi kaivosta. Minulla oli ennen tänne muuttoani kuvitelma siitä, miten olen mahdollisimman riippumaton mistään ulkopuolisesta  -kuten nyt esim. vesilaitoksista ja sähkölaitoksista yms, vaikkakin sähköt täällä (luojan kiitos) jo olikin. Kuvittelin, että yksinkertainen ja vaatimaton elämä on sitä, mitä arvostan ja haluan -ja niinhän se on vieläkin- mutta joitakin realiteetteja on ollut pakko ottaa huomioon.
Alkuunhan nostin kaiken veden kaivosta vintalla ja kannoin taloon ämpäreillä. Kahdella, kunnes totesin sen liian raskaaksi ja aloin kantamaan vain yhdellä, vaikka siten jouduin kipaisemaan kaivolla usemamman reissun. Sitten ajattelin, että jos pääsisin siitä vinttahommasta eroon, niin kyllä sen veden vielä kantaisi.  Vuosi sitten syksyllä eräs ihana kaverini tuli sitten tänne Kokkolasta saakka asentamaan minulle uppopumpun kaivoon, jonka jälkeen sain vain "nappia painamalla"veden kaivon kannelle asti, josta sen sitten edelleen ämpäreillä kannoin tupaan. Vaan kun tuo minun sairauspaholaiseni vain etenee etenemistään ja voimat hiipuvat sen myötä myöskin, niin nyt sitten päätin, että kyllä on saatava vesijohto taloon sisälle saakka. Edelleenkään en aio liittyä mihinkään vesiosuuskuntaan, kun niiden verkot menee liian kaukaa talostani, vaan vesi otetaan edelleen omasta kaivosta ja toivotaan sen riittävän kaikeen tarpeelliseen jatkossakin. Viimesyyskesällähän se kyllä laski aika alas ja pelkäsin sen kokonaan loppuvan, mutta sitä se ei onneksi tehnyt.

Niin, siis tämän tekstin pointti on siinä, että koska odotan kaivuria tontille milloin tahansa kaivamaan sitä mun vesijohtoputkea maan sisään ja sen jälkeen velipoikaani asentamaan vesiautomaatit sun muut härpäkkeet keittiööni, niin olen tehnyt täällä sisällä jonkin verran uudelleen järjestelyitä sen johdosta. Sille kompressorille kun täytyy tehdä tila ja suunnitella, miten putket menee sisällä talossa.
Otin tuossa muutaman kuvan keittiöstä (ja kammarista kans :) ) sen jälkeen, kun olin siirtänyt yhden senkin keittiöstä kammariin ja saanut näin seinätilaa vesiautomaatille ja sen ympräille rakennettavalle kaapille (jottei se ihan tuossa näy, kun ei ole mitenkään kaunis "sisustuselementti") Totesin kyllä kun noita kuvia katselin, että aluksi ajattelemani paikka onkin väärä ja ajutomaatti pitää laittaa toiseen nurkkaan... mutta se ei ole vaikea ratkaisu, kun tuon kellertävän kaapin voi siirtää aluksi ajattelemani kmpressorin paikalle...

 Mummon vanha keinutuoli on ollut viime kevättalvesta saakka varastossa, mutta kannoin sen jokin aika sitten takaisin keittiöön, koska siinä on niin mukava välillä "huokaista" ja juoda kuppi kahvia, tai lukea sanomalehteä tai vain tuijotella tuleen, koska se on vastapäätä leivinuunia, jossa nyt taas syksyn tultua on ollut tuli harvakseltaan ja pianhan tulee aika, että joka päivä. Myös tuo keinun takana näkyvä kaappi löytyi tuolta vajasta ja toin sen sisään kattilakaapiksi, jossa nyt siis säilytän kaikki emalikattilat, joita olen melkein pääsääntöisesti alkanut käyttämään ruuanlaitossa, kun luin eräästä kirjasta, että ne ovat parhaita ruuan valmistukseen. Kirja on nimeltään "Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa".

 Kaapin päälle sain myös kätevästi tuon "kahvinkeittopisteen" heh...
Kun se oli aiemmin tuossa hellan vieressä olevalla pienellä tasolla, jota oikeastaan tarvitsisin paremmin siinä, kun valmistan ruokaa. Nyt on jotenkin kätevämpää.. ja kun kahvinkeitin on tuossa lähellä tuota seinähyllyä, niin siitä on hyvä ottaa kahvipurkki ja suodatinpussitkin, samoin kuin tuo vesiämpäri on tuossa tuolilla nyt hyvällä hollilla sitä ajatellen. Aiemmin se olikin muurin vieressä, jossa vesi lämpeni vähän liian nopeasti ämpärissä. No, pianhan pääsen eroon koko vesiämpäristä, kun taloon tulee se vesijohto. Tässä seuraavassa kuvassa näkyykin tuo kompressori tuolla nurkassa, johon sitä ensin ajattelin ja tuon seinänpätkän tyhjensin sitä varten. Sitten tulin ajatelleeksi, että vielä parempi paikka on tuon ruokapöydän oikealla puolella ja aionkin heti kun ehdin ja jaksan, siirtää tuon keltaisen kaapin tuohon kohtaan, missä nyt on tuo kompura ja tuo musta jätesäkki (jossa on poisvietäviä tekstiilejä)
Alapuolella olevassa kuvassa näkyy se kaappi, joka siirtyy ja sen tilalle tuohon nurkkaan tulee sitten työpöytää/kaappia johon se kompura laitetaan.
Tuo keltainen kaappi on itseasiassa mielestäni niin ruman värinen ja aika kolhiintunutkin, että aion poistaa tuon maalin kokonaan ja maalata sen uudelleen. Yläkaappien ovissa oli lasit, joissa oli jotain kummallisia tarroja, joita en saanut millään pois, joten laitoin ruutuihin kontaktimuovia, samoin kuin alakaapin oviinkin. Mielestäni siitä tuli aika kiva ja kun vielä saan sen maalattua uudelleen, niin sitten se on ihan ok.
 Mutta nyt kyllä täytyy mennä laittamaan uunin pellit kiinni ja sen jälkeen lähteä ulkohommiin. Olin vähän suunnitellut tehdä perunannoston tänään, kun se oli meillä lapsuuskodissa yleensä "virallinen perunannostopävä" tämä 14.9. joka oli samalla isän syntymäpäivä ja "Iitan päivä", eli Idan nimipäivä. Siksi sen niin hyvin muistankin. Mutta nyt, kun minulla on tuo Kuun vaikutus-kirja, niin katson sieltä parhaat päivät kullekin puutarhatyölle ja tänään ei ole sopiva päivä perunannostoon :). Olkoonkin, että on poutaa ja kaunis ilma... Mutta tänään kuu on vesimiehessä, eikä se sovi oikein mihinkään puutarhatöihin kunnolla. Kirja neuvoo, että "viljan, vihannesten ja perunoiden korjuuseen ja varastointiin ovat oinaspäivät kaikkein parhaat". No, ensi lauantaina kuu on oinaassa ja on vielä laskevan kuun aikakin, joten jos vaan sää sallii, niin aloitan perunoiden kaivamisen silloin.
Eilen kyllä tein pienen virheen, kun menin iltapäivällä katkomaan mansikoista rönsyt ja siirtelemään niistä saatuja taimia uuteen penkkiin, vaikka oli vesimiespäivä silloinkin ja on muuten vielä huomennakin. Mutta katsotaan nyt sitten, mitä niistä tulee. Sittenpähän saan todisteen siitä, että tuo kirja neuvoo oikein... jos nimittäin nuo taimet eivät jostain syystä ala kasvaa kunnolla tms. No, kyllähän kirjassakin neuvotaan, että aina ei voi noudattaa optimaalisinta ajankohtaa ja silloin sitten vain tulee tehdä parhaansa ja ehkä on enemmän työtä asian kanssa... mutta joo, nyt kaikille hauskaa syyspäivää ja palataan taas!
Ps. Niin muuten, Olin maanantaina kaupungissa käymässä ja ostin vähän tulppaanien sipuileitakin...

Täytyypä katsoa, milloin ne saan parhaiten maahan. Onhan tässä syksyä vielä jäljellä...


ILTAPÄIVÄLLÄ...

hei taas! Palasin vielä päivittämään tämän päivän postausta, kun olin tuolla ulkona hommissa ja siellä on niin kaunis ilma, että otin muutaman kuvan ja laitan ne tähän jatkoksi. Lämmintä siis riittää ja toivottavasti vielä pitkään. Niin paljon olis työtä tuolla... liiteriä siivosin, jotta saan lisää polttopuita mahtumaan sinne ja vähän myös tuota pihaa järjestelin.