Elokuun loppu

 Huomasin, että Heinäkuu jäi kuin jäikin vallan välistä pois ja melkein tämä Elokuukin. En ole siis taaskaan päivittänyt kesäkuun lopun jälkeen.

Tämä on ollut ehkä koko elämäni kummallisin kesä. Voisi melkein sanoa, että koko maailmassa tämä on ollut niin kummallinen, että pitkään aikaan ainakaan ei ole ollut vastaavaa. 

Enkä nyt tarkoita pelkästään jotain luonnonilmiöitä, tai puutarhan hoitoa tai kasvattamista ylipäätään, vaikka kaikki on tietysti olleet ja on edelleenkin muutoksessa. Muutos on käsin kosketelvaa joka päivä ja vauhti vain kiihtyy. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Silti aion tässä nyt puhua vain omasta pienestä maailmastani täällä kaukana kaikesta. Vaikkakaan täälläkään ei pysty täysin irtautumaan tuota maailman sykkeestä, mutta on ehkä helpompi ottaa asiat rennommin ja vailla pelkoa, kuin jossain tiheästi asutussa betoniviidakossa.

Olen siis raatanut puutarhassani alkukesällä niin paljon, että siksikin tuo heinäkuu jäi tavallaan pois pelistä, kun olin ihan loppu. Fyysisesti lähinnä. En jaksanut juuri mitään, muuta kuin ihan pakolliset hommat. Muun ajan vietin selälläni sängyssä ja mietin syntyjä syviä, sekä etsin kaikenlaista tietoa kännykän avulla netistä. Ja täytyy sanoa, että koin kyllä muutamia "valaistumisen" hetkiäkin. Siltä se tuntuu, kun yhtäkkiä oivaltaa asioita ja niiden taustoja. 

Olen myös kokenut omituisia oireita tuon raskaan väsymyksen lisäksi. Korvat soivat, tai oikeastaan ne jyrisevät, sellasta outoa kumisevaa jyryä, niinkuin jotain moottorin ääntä. Tinnitusta siis.Silmät eivät enää näe kunnolla oikein mitään. On kuin harso olisi silmien päällä, kun yrittää tarkentaa katsettaan vaikkapa telkkarin tekstitykseen, tai mihin vaan kauempana olevaan. Niveliä särkee, lihakset on kipeät ja kaikenlaista outoa oloa on esiintynyt. 

Mutta olen oivaltantu tämän kaiken olevan osa sitä kollektiivista ihmiskunnan tietoisuuden kasvua ja sitä uutta värähtelyä, joka vaikuttaa myös fyysiseen kehoon.

Elämme todellakin mielenkiintoisia aikoja ja koitan kuitenkin olla mahdollisimman jalat maassa ja tehdä näitä normaaleja arkisia askareitani kuten ennenkin ja nauttia kaikesta ympärilläni olevasta ja olla kiitollinen siitä mitä minulla on täällä. 

Ja nyt pitemmittä puheitta muutama kuva pihamaalta ja kesän aikaansaannoksista, kuten esim, että Juhannusviikolla Sebe maalasi minun rakkaan mökkini ja vaihdoimme yhdessä uudet ikkunat taloon. Näillä mennään nyt sitten minun elinaikani ja toivon mukaan vielä Sebenkin.

Tänä kesänä kukki ensimmäinen Pionini kauniisti. Ostin sen kome vuotta sitten ja nyt vasta teki kukkia. Minulla on myös kaksi muuta Pionia, jotka on 2vuotias ja sitten tänä kesänä istutettu. Katsotaan mitkä kukkii ensi kesänä.

Tässä minun vastamaalattu kotini kesäkuun lopulla, jolloin kukkivat myös Ukonkellot laajoina kasvustoina, sekä Tarha-Alpit.

Kevättalvella tilasin sorakuorman tuohon pihatielle, joka tuo maantieltä pihaan. Kesän aikana se vaan on alkanu kaventua jälleen, kun ruohot ja Saniaiset valtaavat pientareet ja kasvavat sorankin läpii tiellepäin.

tänä kesänä kaivelin tuosta yhdestä varastosta kaksi vanhaa kukkatelinettä joista tässä toinen. Maalasin tasot mustalla spraymaalilla mutta jätin nuo pylväät alkuperäisiksi koska ne olivat niin hyvässä kunnossa, verrattuna taas noihin ala ja ylätasoiihin, jotka olivat aika perstaantuneet. Se toinen kukkateline on metallinen ja laitan siitä kuvan johonkin toiseen postaukseen syksyn mittaan.

Keväällä varhain tilasin "hullunlailla" kukkien taimia kahdeltakin eri puutarhalta. Esim. Pelargonioita kymmenittäin ja nyt niitä sitten kasvaa kuistin molemmilla ikkunoilla, ulkona ja keittiössä ja vieläpä kammarissakin on yksi ;) (mitenkähän saan ne kaikki menemään talven yli)

Elokuun puolella aamut alkavat olla sumuisia ja aurinko matalammalla, kuin heinäkuussa. Aamuaurinko sumuisena aamuna nousemassa saunan takaa... niin kaunista...

Tässä myös aikaisin aamulla, kun aurinko on juuri noussut, elokuun lopulla. Kaste on vahvana ja sumua ilmassa.

Petuniat tulevat olemaan minun lemppareita tulevinakin kesinä, koska ne kukkivat paljon ja pitkään. Nämä on tilattu puutarhalta pikkuruisina muutaman sentin taimina ja aion ensivuonnakin tilata näitä samoja, sieltä samasta paikasta, eli Kodin Kukista.

Jaloritarinkannuksista vain yksi jaksoi kasvaa kukintaan saakka. Toinenkin yksilö oli kyllä hengissä, mutta jäi kitukasvuiseksi eikä kukkinut. Muut olin repinyt rikkaruohoina jo heti pieninä, koska en tunnistanut niitä, enkä ollut tyhmyydessäni merkannut, kun istutin ne pienet taimirääpäleet. Tuli paljon kaikenlaista rikkakasvia ja näiden lehdet muistutti liikaa rönsyleinikkiä, joten olin repinyt monta pois.

Onneksi tuo on monivuotinen ja luultavasti lisääntyy itsekseen.

Viimeisenä vielä Dahlia, jonka juurakko pitää nostaa syksyllä maasta, jos aikoo ensikesänäkin saada näin kauniita kukkia. Mietinkin juuri, että miten talvetan ne juurakot. Minulla on myös toinen Dahlia, erilainen kuin tämä, mutta se ei ole vielä kukassa, joten kuvaan sen myöhemmin.