Aamutunnelmia kesän viimeisenä päivänä

Elokuun viimeinen on minulle aina myös kesän viimeinen päivä. Huomenna alkaa sitten syksy.
Aamusumuja on ollut jo muutamana päivänä ja se tunnelma kiehtoo minua aina, kun sumut alkavat hälvetä ja aurinko tulla esiin...
Kiertelin kissan kanssa pihamaata ja puutarhaa kamera kourassa ja yritin tallentaa vähän edes sitä tunnelmaa, minkä näin ja koin, mutta kalpeaksi vihjeeksi nämä kuvat jäivät todellisuudesta. Laitan ne nyt silti tähän. Mukavaa aurinkopäivää kaikille teille.

Sataa sataa yhtenään ...

Pian alkaa kärsivällisyys olla todella koetuksella!
Sataa joka päivä. Jo kuukauden tätä on jatkunut, milloin tulee "kaatamalla" vettä, milloin tihkua, mutta joka päivä suunnilleen sadetta saadaan. Kaikkialla on kummallinen kosteus ilmassa silloinkin, kun ei satu satamaan. Niitä pieniä hetkiä, jolloin aurinko näyttäytyy ona todella osattava hyödyntää ja silloin yleensä ryntään ulos laittamaan vesipadan alle tulet (jos saan syttymään, sekin on vaikeeta) ja koitan vähän pestä pyykkiä. Niinkuin eilenkin, kun sattumalta oli iltapäivällä muutama tunti auringonpaistetta. Jätin sitten houkka pyykit yöksi ulos ja aamulla kuulin hertäessäni jo tutun sateen kohinan... *huoh*
Siellä ne pyykin kastuivat uudelleen ja mieli on mulla vähän maassa. Lauantaina pitäisi pitää pihakirppistä tuossa pihalla, enkä ole tehnyt vielä mitään tavaroiden esille ottamiseksi tai hinnoittelemiseksikaan. Kun viluttaa ja on märkää ja pitäisi mennä tuonne ulkovajoihin pöyhimään...
Peruakaan ei varmaan oikein voi, kun olen ilmoittautunut siihen valtakunnaliseen kirppissuunnistukseen; "siivouspäivä" .

No, mutta tämmöstä tää elämä nyt on ja siihen on vaan sopeuduttava.
Mitäs muuta mää oon viimeaikoina tehnty?

No, en paljonkaan tässä pihamaalla, tai talossa. Olin sairaanakin muutaman päivän viime viikolla. Kävin kaupungissa laboratoriokokeissa viime viikon keskiviikkona ja tullessani kotiin iltapäivällä, olin kovassa kuumeessa.
Kun käyn asioilla kaupungissa, niin joudun menemään aamulla koulubussilla, joka menee vähän yli kahdeksan aikaan tuosta kilometrin päästä. Sitten joudunkin olemaan ainakin kello 13. asti kaupungissa, kun silloin lähtee ensimmäinen koulubussi takaisinpäin. Koska sitä ylimääräistä aikaa on aina, niin sitä joutuu sit keksimään millä aikansa kuluttaa siellä... tällä kertaa menin taas extempore kysymään eräältä kampaajalta, että ehtiskö missään välissä leikata mun hiuksia ja kas kummaa, se onnistuikin. Tässä tämä nyt sitten on lyhyimpänä kuin milloinkaan tämä minun "kuontaloni" heh heh...

Tämän viikon tiistai meni sitten Tayssissa taas, kuten aina puolivuosittain siellä pitää käydä. Sellaisina päivinä ei jaksa tehdä kotiinpalattua enää yhtään mitään.

Niin, meinasin  vallan unohtaa sen, että odottelen tässä syksyn mittaan, ehkä piankin, kaivurimiestä tontille kaivamaan vesijohtoputket maahan. Olen nääs tullut nyt siihen kohtaan elämässäni, että vesien kantamiselle kaivosta täytyy pistää piste. Voimat ovat käyneet sen  verran vähiin tuon sairauden kanssa, että jostain fyysisestä ponnistelusta on päästävä eroon, koska niitä hommia on ihan liikaa vointiini nähden. Ei ole viisasta tappaa itseään työlläkään...
Eli nyt sitten laitetaan taloon vsijohto.
Puulämmityksestä en kuitenkaan luovu, eli puiden kantamista on siis edelleen liiteristä sisään, mutta sitähän on vain talven ajan ja kesällä voi sitten voimat pistää tuonne puutarhan puolelle. vaikka kyllä sitä kesälläkin joskus pitää lämmittää ja ainakin tuota pyykkivettä joutuu kuumentelemaan tuolla muuripadassa pihalla. Samoin saunapuut kantamaan, mutta se nyt on  vaan ihan mukavaakin hyötyliikuntaa. Ja kyllä minä vettäkin tykkään kantaa ja tehdä kaikkea tuollasta, mutta kun nyt kerta kaikkiaan en enää oikein jaksa.

Silloin, kun nämä ikuiset sateet alkoivat ja tuulet myös tuiversivat muutaman kerran oikein kunnolla, niin tämä minun hoikkaakin hoikempi pihakoivuni taipui tuolla tavalla. Odotin reilut kolme viikkoa, että se siitä vielä nostaisi itsensä suoraksi, mutta koska niin ei sitten tapahtunut, niin kaadoin sen pois. Tämä kuva on kaatamishetkeä ennen muistoksi otettu.

Pihan tuunausta

Eilen, lauantaina, mulle tuli yhtäkkiä kova hoppu tuunata mun etupihaa vähän siistimpään kuntoon ja sellaseks, että se toivottais pihaan tulijat vähän paremmin tervetulleiks. Varsinkin, kun saan maanantaina vieraan, joka tulee ensimmäistä (ja toivottavasti ei viimeistä) kertaa kylään. Ja varsinkin, kun hän on vieläpä alan ammattilainen, eli puutarhuri... no, eihän kait minun pihaani tule arvostelemaan, vaan minua tapaamaan, mutta onhan se nyt selvää, että haluaisin omankin pihani olevan siisti ja kaunis. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, mitä pihaltani odotan ja haluan lopputuloksena -jos piha nyt koskaan voi olla valmis...
Sateita on piisannut ihan kyllästymisiin asti ja rikkaruohot vallanneet joka paikan, puhumattakaan siitä, että olis voinut nurmikoita leikata. Tuon etupihan nyt siis ajelin eilen ja riivin kaiken vesiheinän ja muut rikkakasvit ja puolen metrin heinikot pois kukkapenkeistä ja muualtakin.
Tänään sitten on vuorossa tupa ja sen siivous. Olkoonkin vaikka kuinka sunnuntai.

 Salkoruusut ovat sittenkin kasvaneet aika mukavasti pihapenkissä, vaikka melko myöhään ne siemenestä siihen suoraan istutin. Yritin nääs kyllä taimikasvatustakin, mutta minulta se ei onnistu sitten millään... :( Aina menee pieleen ja taimet tulee honteloita ja ohuita, eivätkä ala kasvamaan sitten ulkona... Mutta ei se mitään, kun suoraan avomaalle kylvettynäkin saa tällaisia tuloksia :)

 Purin kokonaan nuo puulaatat pöytäryhmän alta, kun ruoho kasvoi väleistä pitkänä jo. Laitoin sitten paksun kerroksen vanhoja sanomalehtiä nurmikolle ja ladoin laatat uudelleen niiden päälle. Kestää varmaan tämän loppukesän, ennenkuin lehdet maatuvat ja ruoho taas alkaa tunkemaan -jos alkaa enää ollenkaan. Toivon mukaan ei.

 Myös puutarhakeinu sai uuden paikan pihamaalla. Nyt siinä istuja voi katsella taloon ja näkee myös helpommin pihan sivuilla olevat kukkapenkitkin. Keinu pitää vielä tänä kesänä maalata..

Väsynyt, mutta onnellinen pihan tuunaaja elokuussa 2016

Elokuu on alkanut

 Niin se vaan kesä kulkee... nyt ollaan elokuun alkupäivissä ja ukkonen on paukuttanut lähes joka päivä ja rankkasateet ovat "hakanneet" Salkoruusut ja muut korkeammat kukat maahan :(
Koitin niitä kyllä tukea ja sitoakin mutta mikään ei auttanut. Tulevaisuudessa kai tällaiset "hirmukelit" vain lisääntyvät ja hirmuistuvat entisestään *huoh*
Puutarhassa on silti tehtävää ja touhua aina joka sateen välissä -muuten kaikki hukkuu rikkakasvien tulvaan. Ne nimittäin kasvavat ja rehottavat kiitollisina tällaisista sadekausista...
Tässä pari päivää sitten, kun taas menin repimään rikkaruohoja mm kesäkuussa istuttamieni omenapuun taimien juurilta, hokasin yhden omenapuun alla pienen puusta pudonneen raakileen. Voi voi, ajattelin, "Pirja on saanut keskenmenon, enkä edes tiennyt sen odottavan esikoistaan" heh... Luulin, että nuo omenapuut aloittavat hedelmien tuotantonsa aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua... Enkä ollut siinä nähnyt edes yhtään kukkaakaan. Ehkä se oli sitten kukkinut jo siellä puutarhalla, mistä tuli tänne.

Jatkoin puun alustan perkaamista ja yhtäkkiä huomasin alimmalla oksalla omenan!!!
Mitä mitä... sillä on sittenkin tulossa toinenkin omppulapsi! Tämä olikin jo aika iso, enkä ollut sitä yhtään huomannut aiemmin.
No, iloitsin suunnattomasti ja kerroin yhdelle ystävälleni, joka sanoi että minun pitäisi nyppiä kaikki tuollaiset pois, koska nämä uudet taimet tarvitsisivat kaiken voiman kasvaakseen ja vahvistuakseen ja nyt sitä voimaa menee hedelmien tuotantoon myöskin, joka ei ole vielä tässä vaiheessa viisasta.
Niin sitten söin tuon omenan. Makea ja hyvä oli.
Eräänä toisena aamuna oli niin kaunista, että hain kameran ja nappasin kuvan puutarhasta aamun valossa... ei tosin tullut täysin sellainen, kuin millaisena itse koin tuon hetken, mutta ...

 Pihapiirissäkin on välillä mukava istuskella keinussa ja katsella vain... 
 Eilen kävin äidin luona ja nappasin kännykällä äidin vanhasta albumista muutamia kuvia. Laatu on aika heikko, mutta laitan tähän nyt yhden kuvan, tyyliin: "muistoja menneiltä ajoilta". Kuvassa olen siskoni kanssa ja minä taidan olla 10-vuotias ja siskoni 9.