Koitin niitä kyllä tukea ja sitoakin mutta mikään ei auttanut. Tulevaisuudessa kai tällaiset "hirmukelit" vain lisääntyvät ja hirmuistuvat entisestään *huoh*
Puutarhassa on silti tehtävää ja touhua aina joka sateen välissä -muuten kaikki hukkuu rikkakasvien tulvaan. Ne nimittäin kasvavat ja rehottavat kiitollisina tällaisista sadekausista...
Tässä pari päivää sitten, kun taas menin repimään rikkaruohoja mm kesäkuussa istuttamieni omenapuun taimien juurilta, hokasin yhden omenapuun alla pienen puusta pudonneen raakileen. Voi voi, ajattelin, "Pirja on saanut keskenmenon, enkä edes tiennyt sen odottavan esikoistaan" heh... Luulin, että nuo omenapuut aloittavat hedelmien tuotantonsa aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua... Enkä ollut siinä nähnyt edes yhtään kukkaakaan. Ehkä se oli sitten kukkinut jo siellä puutarhalla, mistä tuli tänne.
Mitä mitä... sillä on sittenkin tulossa toinenkin omppulapsi! Tämä olikin jo aika iso, enkä ollut sitä yhtään huomannut aiemmin.
No, iloitsin suunnattomasti ja kerroin yhdelle ystävälleni, joka sanoi että minun pitäisi nyppiä kaikki tuollaiset pois, koska nämä uudet taimet tarvitsisivat kaiken voiman kasvaakseen ja vahvistuakseen ja nyt sitä voimaa menee hedelmien tuotantoon myöskin, joka ei ole vielä tässä vaiheessa viisasta.
Niin sitten söin tuon omenan. Makea ja hyvä oli.
Eräänä toisena aamuna oli niin kaunista, että hain kameran ja nappasin kuvan puutarhasta aamun valossa... ei tosin tullut täysin sellainen, kuin millaisena itse koin tuon hetken, mutta ...
Pihapiirissäkin on välillä mukava istuskella keinussa ja katsella vain...
Eilen kävin äidin luona ja nappasin kännykällä äidin vanhasta albumista muutamia kuvia. Laatu on aika heikko, mutta laitan tähän nyt yhden kuvan, tyyliin: "muistoja menneiltä ajoilta". Kuvassa olen siskoni kanssa ja minä taidan olla 10-vuotias ja siskoni 9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti