Jälleen yksin

 Annikan vierailun jälkeinen päivä meni haahuillessa pihamaalla ja siellä sun täällä... Se on aina sellaista, kun jää yksin vieraiden lähdettyä. Ei oikein osaa tarttua mihinkään. Toisaalta nauttii siitä, että on taas ihan omissa oloissaan ja voi tehdä mitä huvittaa, mutta toisaalta tuntuu haikealtakin jäädä taas yksin hiljaisuuteen.

Vaikka hiljaisuudesta minä eniten nautin. Enkä juuri koskaan tunne itseäni edes yksinäiseksi, vaikka suurimman osan aikaa olen ihan yksin -tai kissa seuranani.
Ja onhan minulla paljon muutakin seuraa. Lintuja on vaikka millä mitalla ja niiden touhua ja lentelyä on mukava seurata pihalla ja kuunnella niiden sirkutusta, joka sekin kyllä on kevätkesästä hiljentynyt aika lailla...

Kuistin ikkunalla Yannis soittelee kitaraansa ja tuo mieleeni ajan kaupungissa, kun lähes ainoa "askareeni" oli nukketalojeni rakentelu ja niiden asukkaiden elämästä tarinointi. Tuo Yannis tuo elävästi mieleen muutamankin tapauksen sekä Helenan talon tiimoilta, että Sofian talosta. Helena on nukkekodista, joka on mittakaavassa 1:12 ja Sofia taas on 1:6, kuten tuo Yanniskin. No, se on mukava että se muistuttaa minua tuossa mennen tullen siitä, että leikkiäkin pitäisi ehtiä, eikä aina vaan pakertaa arkisissa askareissaan, kuten  minulle on tupannut viimeaikoina käymään.

 Anneli ystävältäni saamani kukkien ja muidenkin kasvien siemenet ovat alkaneet tuottamaan myös tulosta ja tässä on salkoruusu nousemassa korkeuksiin. En tosin usko, että se koskaan nousee niin korkealle, kuin antajansa Annelin Salkoruusut Tampereella. Niistä olen nähnty kuvia Facebookissa ja ne ovat kyllä komeimpia, mitä ikinä missään olen nähnyt.
Vaan minulle kelpaa kyllä vähän vaatimattomampikin kasvu. Kukkien väri on hieno näissä, vaikka tuossa kuvassa tämä ei vielä kukikaan.

Illat ovat olleet viimepäivinä varsin kauniita. Pihalta ei raaskis lähtee ollenkaan nukkumaan... Siellä on niin ihana oleskella ja nauttia kesäillan tuoksuista ja tunnelmista.

 Viime kesänä poikani toi jostakin tuollaisen ison muovikuution, joka on ollut liimaa täynnä joskus jossain. Siinä on alhaalla tuollainen hana ja päällä pyöreä reikä, jossa taisi olla jonkinlainen kansikin (en vaan tiedä enää missä se kansi nyt on)
Ajattelimme että tuosta saisi sadevesikerääjän kasvimaiden kastelua varten. Tuotekehittely tosin on vielä kesken ja kaikki versiot mitä tähän asti ollaan kokeiltu, on osoittautuneet "sudeksi". Nyt olen sovitellut sen vain tuohon kuormalavan päälle (jottei tuo hanasysteemi painuisi ihan tuonne nurmikkoon) Koska talon sadevesijärjestelmä on vielä vaiheessa, niin sellanen naru johtaa tuolta ylhäältä rännistä alas tuon muoviloodan reiästä sisään ja sadevesi valu kyllä sitä pitkin tuonne säiliöön silloin, kun sade on maltillista, mutta "kaatosateella" se kyllä lentää ja roiskuu minne sattuu... että vielä on kehittelemistä... Ja sitten vielä täytyy kehittää se letkusysteemikin, millä veden saisi siirrettyä kevyesti tuolta kuutiosta kasvimaalle. Mutta kaikki aikanaan. Poika on nyt lapissa ja kun hän sieltä parin viikon päästä palaa, niin ehkä hän ehtii taas tännekin jossain vaiheessa keksimään ratkaisuja.

Punaiset viinimarjat ovat hyvää vauhtia kypsymässä ja tänään ajattelinkin poimia niitä talteen.
Tämä kuva on vajaan viikon takaa, joten tänään marjat ovat paljon kypsempiä jo, kuin tässä kuvassa.

No, nyt täytyy mennä selvittelemään ja silittämään eilen illalla pestyä pyykkiä...