Vesijohto

Aika on mennyt kuin siivillä koko syksyn, vaikka mitään en ole oikein saanut aikaan. Verrattuna vaikkapa viime syksyyn, jolloin täällä tapahtui paljon.
 Oli saunan rakentamista lähes viikottain aina pari päivää kerrallaan. Poikani ja lankoni hääräsivät sen kimpussa ja minäkin osaltani, mutta enimmäkseen touhusin puutarhassa ja pihamaalla (sekä tietenkin työmaaruokalan pitäjänä saunan rakentajille :) ) Jaksoin kaiken keskellä kääntää kasvimaatkin lapiolla tulevaa kevättä varten kuntoon ja haravoida koko suuren piha-alueen putipuhtaaksi ja paljon muuta...
Tänä syksynä olen pääsääntöisesti ollut täällä ihan yksin ilman apuja ja kuntoni on ollut huonompi kuin vuosi sitten. En ole jaksanut yhtään lapioida puutarhassa. Jopa osa kasveistakin jäi maahan olemaan... tai ehkä vielä jaksan ne jossain vaiheessa kerätä sieltä. Lanttuja -tosin liian pieniksi jääneitä- siellä ainakin on ja kaikki persiljat ja tillit jäivät sinne, samoin kuin mangoldit.
Ehkä osaltaan asiaan on vaikuttanut elokuun lopulla munuaislääkärin ja ravitsemusterapeutin luona käyntikin. Sairauteni on edennyt niin, että paljon lisää rajoituksia tuli ruokavalioon taas ja se vei mielen aika matalalle ja tuli tunne, että mitä tässä enää kannattaa edes viljelläkään, kun kaikki on sellaista, mitä en saisi enää syödäkään...
Ja tuo voima, kun sitä ei tunnu riittävän enää käsivarsissa, tai muuallakaan kropassa. Toivottavasti tää on väliaikaista ja tästä vielä noustaan...
Mutta siis, yhden asian päätin tuossa loppukesästä ja se on vesijohto taloon. Olkoon vaikka kuinka romanttista kantaa kaivolta vettä, mutta kun sitä ei tahdo enää jaksaa kaiken muun fyysisen ponnistelun lomassa tehdä, niin siltä osin halusin helpotusta elämään edes pikkusen.
Tiistaina menneellä viikolla siis kaivettiin iso musta vesijohtoputki maan sisään kaivolta taloon ja nyt se putken pää törröttää tuossa keittiön lattiasta läpi ja odottaa putkimiestä paikalle laittamaan lisää putkea kiertämään seinältä toiselle, koska tiskipöytä ja viemäri ovat vastakkaisella puolella taloa, mistä vesijohto tulee lattian läpi. En halunnut kaivattaa sitä liian pitkää matkaa kiertäen talon, koska tämä on kalliolla ja niin paljon on tuota kalliota ja isoja kiviä joka puolella, että olisi kyllä ollut aikamoinen urakka (ja kalliskin) tehdä se niin. Mieluummin pintavetoina keittiön seinillä...
Toinen seikka olisi ollut se, että paljon puutarhakasveja ja pari isoa pihapuuta olisi joutunut kaivurin kauhan alle,  En halunnut repiä koko pihamaatani rikki. Nytkin näyttää jo tarpeeksi kauheelta tuo piha, mutta onneksi pian varmaan tulee lumi päälle ja peittää rumuuden. Keväällä sitten siistin ja laitan pihan uuteen kukoistukseen. Nyt on vain tärkeintä, että saisin tuon vesijohtohomman loppuun. Siinä on siis vielä sähkötöitä ja putkitöitä tehtävänä. Tänään pitäisi yhden putkimiehen soittaa minulle että milloin hän ehtisi katsomaan tänne ja arvioimaan kustannukset.
Välillä niin pelottaakin, kun pienellä eläkkeellä yksin yritän tätä taloa kunnostaa ja elellä täällä, että käykö tässä vielä huonosti. Enkä tosiaankaan pysty toteuttamaan kuin murto-osan kaikesta, mitä haluaisin, koska voimia ei ole, eikä koneita ja työkalujakaan kaikkeen. Kyllähän sitä rahalla apua saa, mutta kun sitä rahaa ei ole, niin itse täytyy koittaa tehdä kaikki mihin vaan ikinä pystyy.
Poikani kyllä auttaa aina välillä, mutta ei hänkään ehdi täällä olemaan, kuin päivän tai kaksi noin kahden- kolmen kuukauden välein nyt. Ja hommaa on aina paljon, kun hän tulee. Lähinnä tuo saunarakennus on ollut se hänen kohteensa ja senkin viimeistelyt on vieläkin vaiheessa.
Se mua vähän harmittaa, kun noita polttopuita tuli kevättalvella kaadettua ja pilkottua liian vähän. Ne eivät riitä millään seuraavaan syksyyn saakka. Ostettiin pojan kanssa puoliksi moottorisahakin, mutta minä en sitä osaa käyttää, enkä yksin täällä uskalla edes opetella, jos kävis joku vahinko, niin mitä sitten. Pokasahalla olen koittanut kaataa muutamia puita, mutta sekin on kyllä sairaan kovaa hommaa tällaselle voimattomalle ja selkäkipuiselle  vanhalle mummolle...
No, tätä ruikutusta nyt voisi tietysti tässä jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta se ei hyödytä mitään, joten lopetan sen nyt tähän ja hymyilen tulevalle päivälle ja keitän luvattoman kahvikupposen tässä ennen muihin puuhiin ryhtymistä. (Kahviakaan en nääs saisi juoda enää kuin 2 dl päivässä ja sehän meni jo aamukahvina kuuden jälkeen, kun kissan kanssa noustiin ylös)
Mutta uhmaan siis kohtaloani ja keitän kupillisen lisää :)
Muutama kuva vielä siitä tiistain vesijohtokaivuutyöstä.