Vesi alkaa pikkuhiljaa juoksemaan tupaan

Kun tällainen vähän avuttomampi mummeli alkaa niinkin isoihin asioihin, kuin asuttamaan vanhaa hirsitorppaa, johon vesi tulee sisään vain kantamalla kaivosta, eikä ole sisävessaakaan, vaan huussi metsänlaidassa, niin siinä käy väistämättä mielessä, että kauanko tällaisessa pystyy sellaisenaan asumaan, vai onko kenties tarpeellista, tai jopa välttämätöntä alkaa tekemään jotakin asioiden helpottumiseksi.
Itselläni oli ehkä liian isot luulot itsestäni ja voimavaroistani tänne muuttaessani. Aluksi sainkin paljon nostetta ja voimaa pelkästään ajatuksesta, että tämä rakas mummolani on nyt minun ikioma kotini. Muokkasin maata ja kaadoin ja karsin liikaa kuusikkoakin talon läheltä ihan itse pokasahalla ensimmäisenä keväänä ja voimia tuntui olevan. En edes ajatellut tarvitsevani juoksevaa vettä tai sisävessaa. Kunhan uuden saunan saisin, niin paratiisini olisi valmis. :)
Näin ajattelin silloin. Nyt olen kuitenkin, kaksi kesää ja kaksi talvea täällä asuneena ja erilaisten töiden määrän konkreettisesti todenneena, tullut siihen tulokseen, että joitakin mukavuuksia on saatava. Sairauteni pahentuessa voimat vaan vähenee, joten jostain raskaimmista askareista olisi hyvä päästä eroon. Ensimmäisenä tietenkin tuli mieleeni tuo vesijohto taloon. Siinä jäisi yksi merkittävä fyysistä ponnistelua vaativa homma pois -tai oikeastaan kaksikin, kun talvella ei tarvitse luoda tietä kaivolle. Toinen parannus olisi tuo vessahomma.
Nykyinen huussi on tuolla noin 20 metrin päässä talosta metsän laidassa. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa ja olen sen jopa tapiseerannut ja sisustanut sisältäkin ihan viihtyisäksi, mutta se, että siellä on talvella niin kauhean kylmä käydä ja sen tyhjennys on aika hankalaa. Sitä en nyt ala sen enempää selittämään, miten se menee, mutta työasennot on vaikeat ja alaspäin pitää kurkottaa ja sivusta päin nostaa, joten se on todella vaikee temppu. Nämä kuvat ovat siis tuosta huussista.
Kesällä, tai oikeastaan jo varhain keväällä tilasin Hobby-Hallista Kekkilän kompostoivan kuivikekäymälän, joka tuolla vain odottaa "asentamista" johonkin.... Aluksi ajattelin tuota ulkokuistia, jossa ehkä olisi tilaa sille, (on aika iso laitos kolmine säiliöineen, jotka mahdollistavat harvemmat tyhjennyskerrat) mutta se pitäisi ensin lämpöeristää, koska haluan tulevasta  vessasta lämpimän tilan. Se, missä vessa sijaitsee, on toissijainen seikka. Olen nääs tässä jo välillä harkinnut tuota uuden saunan pukuhuonettakin, joka tulee olemaan lämmin talvellakin, kunhan saadaan tiivistykset tehtyä ja sähköt asennettua sinne.
Hommat vain eivät etene. Ja miksi eivät?
Niin, se on hyvä kysymys, miksi ihmiset eivät nykyään ota vastuuta lupauksistaan ja käy tekemässä lupaamansa asiat edes jossain määrin kohtuullisessa ajassa?
Olen aina ollut hirveen huono pyytämään apua. Viimeiseen saakka yritän itse ja vasta, kun todella näen, että ei onnistu, haen apua jostain. Ensisijaisesti, jos minulla on rahaa, kysyn joltain kyseistä palvelua tarjoavalta. Useimmiten ei ole rahaa, joten koitan keksiä jonkin keinon tehdä itse tai pyytää poikaani apuun. Poika osaa todella paljon rakentamiseen ja nikkarointiin liittyviä juttuja. Sähköihin ja putkihommiin hänestä ei ole... mutta eipä tarvitsekaan olla. Poika on lupautunut tekemään täällä kaikkea sellaista, mitä hän osaa, niissä puitteissa, kuin hänellä on aikaa ja ihan ilmaiseksi siksi, että tämä kaikki jää hänelle minun jälkeeni, koska muita perillisiä ei ole. Hän tykkää tästä paikasta ja kaikki mitä hän täällä tekee, tulee tavallaan myös hänelle itselleen. Sen luulisi olevan hyvä kannustinkin, mutta olen ollut huomaavinani varsinkin tänä kesänä ja syksynä, että jonkinlaista "taisteluväsymystä" on tullut ja mielenkiinto ehkä vähän hiipunut. Ehkä hän kokee, että on liikaa työtä.
En halua syyllistää häntä, enkä kauheesti kiristää tulemaan.

Ja nyt sitten vasta purnaankin. Nääs siitä vesijohtotyön sujumisesta.
Kaikki alkoi siitä, että olin kevään ja kesän tosi huonossa hapessa ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Vesi pirttiin juoksemaan putkea pitkin ja sillä selvä!

pihamaa kaivuuhomman jäljiltä, keväällä sitten fiksataan...

Soitin lähellä asuvalle tosi kivalle maajussille, joka on vuokrannut mun pellon. Hänen serkkunsa on kaivuriyrittäjä ja tää mun naapuri lupasi kysyä kaivurimiehen tänne kaivamaan ja lupasi itsekin tulla sitten apumieheksi, koska pellon vuokraakaan en häneltä ota (hän auraa mulle pihatiet ym talvella ja auttaa joskus muussakin, kuten nyt tässä) Sovittiin, että minä kysyn myös poikaani sitten apuun.

kuvat otettu ikkunan läpi

Odottelin muutaman viikon. Meni siinä sitten lähes kaksi kuukautta, kun maajussi soitti, että alkuviikosta tullaan. Hienoa hienoa, niin he tulivatkin ja myös poikani sattui onneksi pääsemään silloin tänne. Olin riemuissani. Vihdoinkin hommat lähtee etenemään ja minä saan veden sisälle taloon ja siitä onkin sitten jo lyhyt matka siirtää sitä saunalle, joka on talon takana noin 10 metrin päässä. Tässä vaiheessa kun saunalle ei omaa vesijohtoa vielä vedetty, ettei sitten jäädy, jos sitä ei saadakaan talveksi lämpimäksi tilaksi.
No, viime keväänä, kun kyselin veljeltäni, joka asuu parin kilometrin päässä minusta ja on eläkkellä myös, että tietääkö hän hyviä putkimiehiä ja sähkömiehiä ja sitä, missä hinnoissa niiden taksat liikkuvat, hän tarjoutui itse tekemään mulle nuo mainitut hommat.
 Nyt kun kaivuri tuli kaivamaan vesijohtoa maahan, soitin veljelle ja kysyin, että milloin hän nyt sitten ehtisi tulla tekemään putkihommat ja laittamaan ne pistorasiat,
 En saanut selkeää vastausta, että mikä päivä se sitten olisi, mutta oletin, että hän nyt ymmärtäisi tilanteeni ja että jos kerran aletaan vetämään vesijohtoa taloon, niin se pitäisi ikäänkuin tehdä aika lailla "yhteen soittoon" alusta loppuun, eikä esim niin että jätetään vaan se putki siihen ja "katellaan sitte joskus" vaikka ens keväänä jatkoa...
Joo, siis onhan ihmisille tietysti tärkeitä ne omat askareet, en sitä sano. Mutta jos minä lupaan jollekulle hoitaa jonkun homman, niin katson kyllä, että mulla on vastuu myös siitä, että se tulee tehtyä. Ja osaan kyllä asettua vielä toisen ihmisen asemaan ja miettiä mikä asia on kiireellisempi tehdä, kuin joku toinen asia.
No, olin jo soitellut eri putkimiehille ja kysellyt ja sopinutkin yhden kanssa, että hän tulee katsomaan työmaatani ja arvioi kustannukset ja sitten päätän, pystynkö teettämään työn hänellä. Kerroin tämän velipojalle ja sanoin, että luultavasti käytän ammattilaista nyt tässä. Sanoin, että koska en voinut olla varma, että tuleeko hän milloinkaan.

väliaikainen viritelmä, ei kaunis, mutta toimiva :)

Valitettavasti vain nuo hyvät ammattilaisetkin ovat aika "ylösotettuja", joten odottamaan joudun vielä muutaman viikon sitä lopullista "hanaa". Mutta valtavan onnelliseksi minut lopulta teki se, että kun tämä putkimies toissapäivänä tuli tekemään sitä arviota, niin hän oivalsi heti mun tilanteeni ja sanoi, että hän voisi nyt heti samantien kuitenkin asentaa mulle sellasen väliaikaisratkaisun, että saan vettä sisälle tuosta vesiautomaatista suoraan. (Siis mulla oli täällä jo ennestään tuo vesiautomaatti, joka oli tarkoituskin kytkeä sitten siihen vesijohtoon) Hän kävi katsomassa autostaan, että onko sopivia liittimiä mukana ja kun oli ja vielä pätkä putkeakin, niin hän liitti mun automaatin siihen vesijohtoputkeen, joka tulee siis lattian läpi keittiöön ja siihen semmonen hana päähän ja nyt mä siis saan suoraan siitä ottaa vettä ämpäriin, eikä tarvii mennä enää kaivolle ollenkaan.
MÄ oon JO TÄSTÄ NIIN ONNELLINEN.
No, pääasia on nyt se, että minä kuitenkin pärjään ja että asiat aina lopulta jotenkin järjestyvät. Pienin askelin menen eteenpäin täällä metsämökissäni ja saan ne vaatimattomat helpotukset elämääni, joita kaipaan ja sitten onkin mukava jatkaa taas pitkästä aikaa ehkä nukkekotiharrastustakin, kun on lämmin tupa ja vesi tulee ja menee ja ruokaa kaapissa. Muuta en kaipaa. Nyt.