Jätteenkäsittelyn vaikeus

Kun muutin tänne, minun piti tilata Pirkanmaan jätehuollosta roskapöntön tyhjennys.
Tai ihan ensiksi minun tietenkin piti hommata roskapönttö tonne pihalle. Täällä ei ollut sitä asiaa järjestetty mitenkään tätini ja hänen avomiehensä toimesta. He olivat ehkä vieneet aika ajoin roskapusseja keittiöstä mukanaan jonnekin, kun pääsääntöisesti oleskelivat täällä vain vapaa-ajallaan. Toki eläkeläisellä on sitä vapaa-aikaa niin runsaasti, että toisinaan olivat täällä pitempiäkin aikoja.

Minä muutin tänne talviaikaan, helmikuussa ja silloin sattui olemaan "hanget korkeat nietokset". Kaikki näytti neitseelliseltä ja valkoiselta... paikka oli oikea satumaa. Mutta ansolla, kun päästiin kevääseen, mitä kaikkea paljastuikaan lumien alta! Kaikkialla oli erinäköistä roskaa -toki yritettynä piilottaa näkyvistä, mutta kun aloin siistimään ympäristöä ja kaatamaan esim kuusikkoa, joka oli päässyt kasvamaan tiheikkönä liki mökkiä, niin jokaisen kuusen juurelta löytyi jos jonkinlaista muovihärpäkettä, lähinnä kukkaruukkuja. Tädin mies kun omistaa kukkakaupan ja sen 14 vuoden aikana, jonka on yhdessä tätini kanssa ollut, on kantanut tänne runsain määrin kesäkukkia ym kasveja kukkakaupastaan. Hänellä oli kuulemma tapana kun istutti kukkia maahan, viskata tyhjä muoviruukku lähimmän kuusen tai pensaan alle. Niitä todella oli paljon!
Toinen juttu sitten oli muutamat saavit siellä täällä myös kuusien alaoksiston alle kätkettynä täynnä keittiöjätettä. Kiinni solmittuja roskapusseja. Voi kyllä minä sain ensimmäisenä kesänä rahdata täältä jätettä!
Niin, se "jäteasema", eli kylän jätteiden keräyspiste on puolentoista kilometrin päässä mökistäni ja minä autottomana ihmisenä en oikein keksinyt, miten saan roskat kuskattua. Siispä soitin sinne Pirkanmaan jätehuoltoon ja tiedustelin mahdollisuutta, että jäteauto kävisi säännöllisesti tyhjentämässä roskikseni. Ilmeni kuitenkin, että se olisi tullut minulle melko kalliiksi, koska täällä ei kukaan enää käytä sitä muotoa tämän tien varrella, vaan kaikki ilmeisesti kuskaavat jätteensä tuonne jätepisteelle. Mulle olisi tullut joka käynniltä 10 euron "poikkeamamaksu" normaalin tyhjennysmaksun lisäksi, koska tänne olisi jouduttu tulemaan ihan erikseen reitiltä poiketen. Päädyin sitten siihen vuosimaksuun, joka peritään niiltä, jotka kuskaa tonne yhteiseen jätepisteeseen roskansa. Nyt, kun olen täällä pari talvea ja kesää asunut, olen todennut sen todella huonoksi ratkaisuksi itselleni. Tuolla vanhan saunan eteisessä jätesäkkivuori sen kun kasvaa, kun ei ole ollut voimia, eikä keliä alkaa raahata niitä sinne lähes parin kilsan päähän. Talvet on sellasia, että maantiellä on huono keli mennä millään kulkupelillä, johon saisi jätesäkkejä sopimaan. Polkupyörällä vein kesällä, mutta siihenkin sai vain puolisäkillistä takaritsille, niin että pystyi vielä itse ajamaan. Näin talvella olisi tuo pilkkiahkio, mutta tiet on hiekkaisia ja lunta ei ole nimeksikään, joten pulkka naarmuuntuu puhki alta aikayksikön eikä luista mihinkään kuorman kanssa. Potkukelkasta puhumattakaan. *huoh*
Niin, että nyt sitten tänä aamuna soitin jälleen sinne jätehuoltoon sopiakseni jonkin uuden järjestelmän tähän touhuun -maksoi mitä maksoi. En saanut sieltä ketään asiasta päättävää tai tietävää langan päähän, mutta vaihteen henkilö halusi kuulla asiani ja ehdotti sitten, että hän vie asiaa eteenpäin ja tänään joku soittaa mulle sieltä sitten takaisin ja neuvotellaan asiasta.
Toivon todella, että saisin kohtuullisella hinnalla tuon asian toimimaan.
Siihen saakka, kunnes voin kertoa uutisia aiheesta, laitan tähän muutaman kuvan töllini pihamaalta pari päivää sitten ja ehkä löydän myös jonkin kuvan siitä hetkestä, kun muutin tänne :)

 Tässä liiteri/taatan verstas (tuo puoli missä on ikkunat oli taatan metalliverstas) tänä päivänä.

Liiteri/verstasrakennus helmikuussa 2015. Tuo piiskamainen pajukin on hakattu nyt pois tuosta edestä, kun se oli vain kantoon kasvanutta piiskaa joka haittasi "liikennettä" pihalla :)
Huomattavan paljon enemmän oli kyllä lunta tuolloin, kuin nyt.

Hyvää alkanutta vuotta 2017

Aika vaan kuluu jotenkin kummasti oudossa välitilassa näin talvella, eikä mistään tahdo oikein tulla mitään. Minua ehkä vaivaa jonkinasteinen kaamosmasennus. Olo on vetämätön ja haluton ja "pitkin hampain" joudun tekemään pakolliset askareet, kuten puiden kantamisen ja talon lämmittämisen. Miten sekin on joskus vain ikävä velvollisuus, vaikka se yleensä on ollut mulle mukava tunnelmahetki päivässä, kun laittaa uuneihin tulet ja kuuntelee niiden ropinaa ja tuntee, kuinka lämpö pikkuhiljaa alkaa virrata uunien kyljistä...
Vuosikin siinä ehti vaihtua ja joulunpyhät menivät sairastellessa ja ihan yksin täällä hiljaisuudessa. Ei tullut enää poikakaan jouluaterialle, kuten melkein aina tähän saakka. Niin se elämä vaan muuttuu ja  ihmiset kulkee omia polkujaan.
Uudenvuoden aattona taas paukkui ja rätisi raketit tälläkin kylällä niin, että monta kertaa oikein hätkähdin, että kuka tulee rymisten talooni. Niin sitä on tottunut tähän hiiskumattomaan hiljaisuuteen, että pienikin poikkeus saa hätkähtämään. Sitäkään en ymmärrä, että missä taloissa noita raketteja oikein täällä ammutaan joka vuosi, kun tässä lähistöllä ei oikeastaan asuttuja taloja edes ole. Lähin on yli puolen kilometrin päässä. No, oli miten oli, mutta onneksi sekin on taas vuodeksi ohi. Paljonkohan nuo metsän eläimetkin pelkäävät sitä jatkuvaa rätinää ja välillä isompiakin jysähdyksiä.

Vuosi alkoi melkoisen leppoisassa säässä. Pakkasta oli alkupäivinä vain muutama aste ja väillä jopa nollassa tai lämpimän puolellakin. Mutta loppiaisena tilanne muuttui, heräsin kovaan viluun ja totesin  kammarin puolella olevan vain 15 astetta lämmintä. Kiiruhdin keittiöön katsomaan, mitä siellä on ja mittari näytti +16 astetta. Nopeasti vaatteet päälle, kahvit tippumaan ja sitten tulet molempiin uuneihin. Vilkaisin samalla ulkolämpömittariin ja herranjestas! Siellähän oli pakkasta -24 astetta! Yhdessä yössä lämpötila tipahti tosi alas. Pelkäsin että vesijohdotkin jäätyy ja kokeilin pitkin päivää laskea vettä, että vieläkö tulee. Onneksi tuli. Se tässä uudessa mukavuudessa, eli vesijohdossa onkin nyt sitten negatiivinen puoli, että talvisin saa olla aina huolissaan putkista. Kantoveden aikaan ei mitään tuollaista tarvinnut ajatella. Mutta silti otan mieluummin aamuisin kraanasta veden kahvipannuuni, kuin että hiippailisin kaivolle ämpäreiden kanssa. Tai no, enhän mä oikeestaan koskaan sinne aamulla ensitöikseni hiippaillut. Kyllähän siitä piti pitää huolen, että illalla nukkumaan mennessä ämpäreissä oli  vettä aamuksi. Mutta se aika on nyt siis ohi -ainakin niin kauan, kuin vesijohto pelittää.

Äiti on edelleen hoitolaitoksessa kaatumisensa ja lonkkaleikkauksen jälkeen. Hän oli ensin 6 viikkoa vuodeosastolla ja sen jälkeen siirsivät hänet Markunkotiin toipumaan. Markunkoti on lyhytaikaista nk intervallihoitoa antava laitos, mutta äiti joutuu nyt varmaan olemaan siellä tavallista pitempään, koska hän ei voi mennä enää yksin kotiinsa asumaan, eikä jatkosijoituspaikkaa ole vielä järjestynyt. Huolettaa hieman hänenkin kohtalonsa.

Mutta kaikesta on aina selvitty ja onneksi ollaan kovaa vauhtia menossa taas kevättä kohti ja valokin alkaa lisääntymään ja mieli piristymään kaikin tavoin. Alan nyt ommella nukenvaatteita oikein urakalla, kun tämä keskitalvi on tämmöstä sisällä olemista enimmäkseen, enkä jaksa koko aikaa ajatella tämän talon remontoimistakaan. Odotan huhtikuuta, kuten viime vuonnakin jolloin aloin sisällä tapetoimaan yms ja niin teen  nytkin. Jatkan taas huone kerrallaan sisäremppoja kun valoa on tarpeeksi. Mutta nyt siis nautin nukkeleikeistä välillä, jotta saan tuon kaamosmasennuksen selätettyä.
Tuolla nuo minun tyttöseni ovat odottaneetkin kuka mitäkin; Anna jopa hiuksia päähänsä. Aloin syksyllä jo vaihtamaan sen hiuksia, kun entiset oli loppuun leikityt jossain Englannissa aikoinaan. Sieltä nimittäin sen ostin Ebaylta, kuten nuo muutkin vintagenukkeni.

Joulupäivänä 2016 otettu kuva ikkunan läpi takapihalle päin. Lumesta ei tietoakaan.