Kurjenmiekka avasi ensimmäisen kukkansa

 Pihassani oli pyöreä kukkapenkki tätini jäljiltä kuistin molemmissa sivuissa. Siirsin syksyllä jo kaikki mullat tuohon pitkään pihapenkkiin, jonka itse rakensin nk kohopenkkinä. Tätini kukkapenkeissä ei oikein näyttänyt kasvavan enää mitään muuta, kuin rikkakasveja, mutta niin vain huomasin siellä yhden pienen vaivaisen Kurjenmiekan lehden syksyllä ja siirsin sen pitkään kukkapenkkiin multien mukana. Itseasiassa se oli oikeastaan työntynyt nurmikolle kukkapenkin viereen...
Nyt sitten tänä keväänä koin iloisen yllätyksen, kun niitä varsia/lehdyköitä työntyikin tuolta mullasta, uudesta paikasta vaikka kuinka monta. Se oli heti lähtenyt lisääntymään ja nyt toissa-aamuna koin iloisen yllätyksen mennessäni ulos, kun ensimmäinen kukka oli auennut. Kuten voi nähdä, tuossa samassa varressa on vielä kolme muutakin kukkaa nupullaan.
Jotenkin odotin tämän olevan sininen, mutta hei, sehän olikin kauniin keltainen.

Juhannusaatto

Aamulla näytti siltä, että tästäkin tulee harmaa ja sadekuurojen sävyttämä päivä, mutta toisin kävi. Jo puolen päivän aikaan kirkas auringonpaiste ja lähes helteinen sää helli maisemaa.
Menin jo heti aamukahvin jälkeen (tuossa vähän jälkeen 7:00) kasvimaalle katselemaan, kuten yleensä joka aamu ja yllättäen jäinkin sinne nyppimään rikkaruohoja yöpaita päällä :) . Edes hyttyset ei vielä vaivanneet minua ja sain neljä pitkää penkkiä kitkettyä.
Sitten tulin sisälle, puin päälleni ja menin tietokoneelle suorittamaan italiantuntini heh heh... olen tähän mennessä oppinut 547 sanaa pysyvästi. Kun olen oppinut 600 sanaa, olen kurssin laatijoiden mielestä "taitava". Aluksi olin aloittelija ja kun olin oppinut 200 sanaa, olin "selviytyjä".

Kun aurinko tosiaan alkoi paistamaan, menin hakemaan juhannuskoivut portaiden viereen ja sitten kanniskelin vähän aikaa kiviä kasvimaan penkkien reunoille tuolta pellosta, jossa niitä on niin paljon, että ihmetellä täytyy miten siinä on milloinkaan voinut viljellä mitään! Kun aina niitä kiviä vaan nousee uusia ja uusia, vaikka tuota peltoa on kynnetty ja kylvetty jo varmaan ylikin sata vuotta.

No mutta juhannuskoivut näyttää kivoilta ja tuoksuukin tosi hyviltä kun siitä ohi kulkee...

Kun tässä hiljattain oli ne valtavat kaatosateet muutaman päivän ajan, niin toin ulkoportailta nuo kukka-astiat kuistille. Totesin sitten, että siinä niiden onkin parempi olla ja kukkia. Ei tarvitse koko ajan kiikuttaa niitä sisään ja ulos sateiden takia, kun nääs noissa ruukuissa ei ole mitään reikiä pohjassa, eikä salaojitustakaan... Lisäksi kuisti näyttää paljon kivemmalta nyt, kun siinä on kukkia.

 Pihassa alkaa päivänliljakin aukoa kukkiaan.

... ja minä olen varautunut kaikkiin säihin: potkukelkka ja polkupyörä ovat tuossa ihan käden ulottuvilla hah hah haa :D

eipä sitten muuta, kuin:
Oikein Ihanaa Juhannusta Kaikille!

Keskikesän juhlaa odotellessa

Sadekuuroja, sadekuuroja. Heräsin aamulla kuuden aikaan ensimmäisen kerran ja silloin aurinko paistoi jo huikaisevan kirkkaasti makuuhuoneeni ikkunasta sisään. Mutta kun sitten kahdeksan maissa heräsin seuraavan kerran ja kömmin keittiöön kahvinkeittoon, ilma olikin muuttunut jo täysin harmaaksi ja märäksi. No, ei hätää... eilen illalla säätiedotus lupailikin juuri tätä, sadekuuroja. Mutta, aurinko ei ole toistaiseksi edes pilkistänyt pilvien raosta, vaikka sade välillä taukoaakin. Nyt ollaan jo iltapäivässä ja luulenpa, että tätä rataa mennään lopun päivää.
Kävimme veljeni kanssa kaupungissa ruokaostoksilla ja siellä huomasi kyllä että Juhannus on lähellä. Onneksi saimme ruokaostokset tehtyä ilman ihan kauheaa tungosta, mutta selvästi huomattiin, kuinka liikenne ja ihmisvirrat lisääntyivät koko ajan.
Ennen kaupassa käyntiä aamupäivällä olin ulkona pienessä tihkusateessa tekemnässä pihan siivousta ja kukkien istutusta, tai paremminkin siirtoa talon kivijalan juurelta takapihan kukkamaahan. Ajattelin, että täytyy tehdä loppusilaus pihan kaunistukseksi ennen Juhannusta. Tänään aion vielä käydä hakemassa juhannuskoivut portaiden pieliin.
Tässä vielä muutama kuva viimepäivien puuhailujen tuloksista ja muuten vaan pihan ympäri kiertelystä ja kesän nautiskelusta.

 Tupani nurkalla (ja vähän muuallakin pihamaalla) kasvaa Tuoksuvatukkaa.
Se on vähän siitä kiusallinen, että leviää mahdottomasti, mutta toisaalta se on myös kaunis ja tuoskuu kivasti ja siitä saa mukavasti näkösuojaa sitä tarvitseviin paikkoihin, joten annan sen olla täällä ihan mielellään.
tässä seinustalla se on tosi maltillinenkin, koska olen leikannut sen alas vuosi sitten.

Kirsikkan raakileita :)

Kasvimaani tällä hetkellä

Perunamaakin on mullattu jo kertaalleen.

Pyykkipäivä

Eilen oli paahtavan helteinen päivä. Aamusta heti kärräsin kaivolta vettä muuripadan täyteen ja laitoin tulet alle. Patahan on minulla nyt tuolla ulkona ja siinä lämmitän vettä aina tarpeiden mukaan. Sillä välin, kun vesi kuumeni padassa, minä kitkin kasvimaalta rikkaruohoja ja kärräsin myös pari kuormaa hiekkaakin puutarhan käytäville. Päivä päivältä puutarha alkaa näyttää paremmalta ja paremmalta ja mitä enemmän se alkaa näyttää kivalta, sitä enemmän mulle tulee voimaa, virtaa ja inspiraatiota jatkaa  vielä enemmän ja enemmän..

Mutta eilen siis pesin pyykkiä ja kun siis sain veden kuumaksi, niin sitten pääsikin saunan pukuhuoneella (joka on eräänlainen monitoimitila, kun siellä hoidetaan pyykki yms) pulsaattorikone hommiin. Pesin nyt vain yhden koneellisen, mutta sitä reilumman. Siinä oli pyyheliinoja, petivaatetta ums. Sillä välin, kun kone pyöritti pyykkiä, minä lueskelin saunan edessä penkillä "Maalla" lehden uusinta numeroa, joka tuli sopivasti pyykkipäivään.






















 kuinka ihanaa olikaan sitten iltapäivällä käydä keräämässä tuoksuvat pyykit narulta pois ja tänään, kun on sadepäivä, niin voinkin sitten silittää ne kaappiin.

Kesäkuun 14. 2016 pihamaalla

Aurinko on paistanut, tuuli on tuullut välillä navakastikin. On ollut viileää, jopa kylmääkin välillä, mutta paljon ei ole satanut. Ja kun ei ole satanut, olen joutunut kantamaan vettä kasveille ja kun en ole jaksanut niin paljon kanniskella, niin ehkä kasvitkaan eivät ole ihan sitä, mitä ne voisivat olla, jos olisivat saaneet tarpeeksi kosteutta. Siitä huolimatta pihamaalla on kukoistanut yhtä ja toista...

Kesäkuussa ...

Kovin hitaasti tämä blogi edistyy ja etenee. Työtä on niin paljon, että iltaisin olen lopen uupunut, eikä kirjoittamisesta tai mistään muustakaan tule oikein mitään. Ei vain jaksa istua koneelle, vaan melkeinpä haluaa vain olla "vaakatasossa" sohvalla ja antaa ajatusten virrata, tai katsoa jotakin hömpää telkusta. Oikeastaan olen vähän jäänyt "koukkuun" noihin rikosdokkareihin. Esimerkiksi iltapäivisin näytettävä "kadonneet" on tullut tavaksi katsoa joka päivä (lähes) Se tulee juuri sopivasti 15-16 välillä, jolloin olen jo aivan poikki työn tekemisestä ulkona (ja missä milloinkin) niin on mukava pitää tauko ja oikaista sohvalle. Usein käy kyllä niin, että nukahdan siihen sitten. Mutta kyllä ne päikkäritkin hyvää tekevät. Aika usein sitten menen vielä ulos hommailemaan, kun siitä herään.

Mutta jospa nyt vähän päivittäisin, mitä täällä on tapahtunut sitten viimenäkymien.
Tänään muuten sataa kaatamalla, joten tästä tuli muutenkin sisälläolopäivä, joten on hyvää aikaa kirjoittaa blogia ja ajattelin myös vähän pitkästä aikaa katsastaa noita nukkekotitouhujakin.

Puutarhassa olen ahkeroinut koko kevään ja alkukesän niin, että siellä alkaa olla kasvit istutettuna, mitä nyt vielä jotain pientä laittelen vapaisiin paikkoihin. Oheinen kuva on toukokuun loppupuolelta, jolloin en vielä ollut istuttanut muuta, kuin sipulit. Aika meni lähinnä noiden maiden muokkaukseen. Tein myös lapsenlapsille oman pikku puutarhan ja siinä on ollut myös paljon työtä, kun he eivät itse ole vielä päässeet yhtään auttamaan. Ihmettelen kyllä heidän vanhempiaan, kun eivät yhtään tue heitä tässä uudessa harrastuksessa, jota kumpikin poika haluaisivat tehdä. Eivätkä nuo 10 ja 12 vuotiaat vielä pääse tänne omin neuvoin, kun ei tuota julkistakaan liikennettä täällä ole ollenkaan. Surullista sinänsä.

Käyn edelleen silloin tällöin vuorollani äidin luona ja sain häneltä jokin aika sitten raparperin alkuja. Tai se oli niin, että kaivoin ne vähäiset kuolemassa olevat laihat raparperintaimet äidin puutarhasta ruusupuskan keskeltä pois ja toin tänne, kun ne äidin ruusut oli vallanneet myös sen vanhan raparperipenkin. Heinikkoa siinä oli myös niin tiiviisti, ettei siellä enää mikään raparperi kasvanut. Mutta sinnikäs pirulainen se on kyllä ollut, kun ei ole suostunut kuitenkaan kokonaan kuolemaankaan. Toivottavasti se saa uuden hyvän alun ja elämän täällä minun puutarhassani.

Saunakin saatiin taas pikkuisen valmiimmaksi muutama viikko sitten, kun Sebe oli täällä laudoittamssa sen ulkovuorauksen ja maalaamassa jo yhteen kertaan seinätkin. Minä maalasin myös osaltani ja olivatpa pojatkin hetken aikaa maalaustalkoissa, kun tulivat äitinsä kanssa hakemaan Seben kotiin. Grillattiin ulkona jne. Se taisi olla muuten äitienpäivä silloin. Tämä kuva on kyllä otettu vähän myöhemmin, kun tuo vanha omenapuu oli kukassa. (kuva on 22.5. otettu)
Omenapuista puheenollen, Sebe toi tänne 17.5. , kun juhlimme Leevin 12. syntymäpäivää tekemälläni kakulla täällä, yhden omenapuun taimen. Se jäi minun istutettavakseni ja koitin katsoa sille oikein hyvän paikan tämän vanhan omenapuun läheltä. Kun ajattelin sitä pölytystä... eikä täällä ole ennestään, kuin tuo yksi lähes satavuotias puuvanhus.
Ostin sitten itse myöhemmin kaksi omenapuuta lisää, sekä luumupuun Leeville syntymäpäivälahjaksi ja yhden päärynäpuun itselleni. Toisen ostamistani omenapuista lahjoitan Henrille heinäkuussa, kun hän täyttää 10v. Toki olen jo istuttanut molempien poikien puut tuonne heidän omaan puutarhaansa. Lisäksi molemmille yksi marjapensas.

Äidiltä viime keväänä saamani esikotkin ovat lisääntyneet ja kukkineet aika mukavasti tänä keväänä olohuoneen ikkunan alla olevassa penkissä. Siitä kuoli talven aikana ikävä kyllä viime kesänä istuttamani Elisabeth ruusu.









Etupihan kukkapenkkiin, jota siis viimesyksynä aloin tuohon rakentelemaan, olen kerännyt kaikenlaista. Siinä on kesäkukkia siemenestä istutettuna, sekä monivuotistakin ja nyt viimeksi sain pikkuserkultani Soilelta Kultapallon alun, sekä myös Kulleroa. Syksyllä siirsin tuohon jo muutaman Iiriksen (Aunetädin tänne joskus istuttamia) sekä Akileijoja. Myös tuossa leveämmässä alkupäässä oli jo ennestään Tarha-alpia.


Siinä se nyt on ensimmäinen tänne istuttamani omenapuu. Toukokuun 18 pv. Melba. Isomman puun varjossa on hyvä viettää kesäpäivää suojassa kovimmalta paahteelta. :)

Kuvassa näkyy myös heikosti pari muuta istuttamaani hedelmäpuuta tuolla alempana.

 

Ja tässä sitten on minun varsinainen kasvimaani alkukesästä 2016. Kyllästyin noihin käytäviin sellaisena, että niissä rehotti ruoho ja juolavehnä, jota täällä on pilvin pimein revittäväksi aina, kun vain intoo piisaa... tein sitten semmosen ratkaisun, että levitin vanhoja sanomalehtiä (joita tätinikin on tänne varastoinut tuonne aittaan paljon ja nyt tuli hyvään käyttöön) nurmikon päälle paksun kerroksen, jotta rikkakasvit ei heti ala kasvamaan läpi ja sen päälle sitten kärräsin hiekkaa.

 Kokeilin nikkaroida tuommosen lavakauluksenkin, tai istutuslaatikon, mikä lie... ja niitä pitäis kyl tehä lisääkin. Tuokin on kyllä vielä vähän vaiheessa, tarttis laittaa noita lautoja vielä toinenkin kerros tuohon. Mut ku sitä hommaa on niin pirusti... ja aikaa vain 24 tuntia vuorokaudessa ja voimiakin on aika vähän tällä hetkellä. Mutta pikku hiljaa eteenpäin...

 Sipulit on jo aika mukavan kokoisia tässäkin vaiheessa, kun kuva on otettu noin viikko sitten.

 Leevin ja Henrin puutarha on tässä. Etualalla tosin minun mansikkamaani.

Siellä on Henrin omenapuu ja Leevin luumupuu sekä molemmille oma marjapensas. Karviainen ja Mustaherukka. Penkeissä kasvaa sipulia, porkkanaa, iisoppia, retiisiä yms

 Kellarin kupeella Puna-ailakki ilahduttaa mua  kun menen puutarhahommiin.

Vas. Henrin syysomena "Pekka" ja oik. minun kesäomena "Pirja"

 Seben omppupuu "Melba"

Vuosi sitten istutimme Seben kanssa tuon kirsikkapuun tuohon ja se on kyllä kasvanut huikeesti vuoden aikana. Siinä oli jo kirsikoita viime kesänäkin ja nytkin näyttäis tulevan aika paljon.

 Minun rakas päärynäpuuni "Tohtorin päärynä". Voi, kuinka toivonkaan, että tämä pysyisi hengissä ja alkaisi aikanaan tuottamaan satoakin. Se näkyy makuuhuoneeni ikkunaan heti ensimmäisenä kun aamuisin katson ikkunasta ulos.  Ja tuo pikkuruinen punainen sauna, voi että kuinka sitä rakastanakaan. Poikani sen minulle rakensi (on kyllä vielä vähän vaiheessa sekin)

Lopuksi talon emäntä ja kissa Viiru toivottelevat ihanaa kesäistä sadepäivää täältä metsän keskeltä kaikille lukijoille. Niitähän täällä ei toistaiseksi juurikaan ole käynyt, mutta viis siitäkään...