Pyykkipäivä

Aamulla näytti siltä, että päivästä tulee laiska lukupäivä. Aloin lukea kirjakerhosta vahingossa tipahtanutta kirjaa. En ollut muistanut peruuttaa kuukaudenkirjaa ja niin se kopsahti postilaatikkoon. Laila Hirvisaaren "Hiljaisuus". En yleensä välitä noista Laila Hirvisaaren kirjoista juurikaan -pari olen lukenut joskus- mutta kun tämä nyt tuli, niin aattelin sen lukea ja pitää.
Mutta kun olin jonkun aikaa lukenut, niin mieleen hiipi ajatus, että tämä päivä on kyllä sään puolesta liian hyvä lukemiseen. Kun sattuu olemaan vielä alakuu ja sopiva pyykkipäivä muutenkin, pakkasen ollessa melkein nollassa ja auringonkin näyttäytyessä pitkästä aikaa.
Niinpä menin ulos touhuamaan. Vein puita sisään ja saunalle ja sytytin kiukaan alle tulet. Sitten menin ulos muuripatani luo, lakaisin lumet kannen päältä ja sytytin tulen myös padan pesään. Tämän jälkeen kävin saunan puolelta puutarhaletkun, jonka liitin talon takaseinässä olevaan vesipisteeseen ja ensimmäistä kertaa vesijohdon saatuani "letkuttelin" niin muuripadan, kuin saunan kiukaan säiliönkin täyteen vettä ja vielä pari muovisaavia kylmää vettä pyykinpesua varten.
Sitten vain odottelemaan, että vedet lämpiävät, että pääsen pyykille. Tulien syttyminen tosin oli aika ongelmallista jostain syystä. Ei meinannut millään syttyä. Lopulta kuitenkin tuli paloi iloisesti molemmissa pesissä ja minä kävin sisällä talossa juomassa kahvit.
Luin vesien kuumenemista odotellessani taas sitä Hirvisaaren kirjaa ja otin sen myös mukaan saunalle, kun menin pyykille. Minullahan on siis pulsaattorikone, johon joudun aina vaihtamaan vedet kantamalla ämpärillä siitä muuripadasta ulkoa ja kylmät vedet saaveista. En siis viitsi juosta taloon sisälle väliajoiksi, kun kone "myllyttää", vaan otin kirjan siis mukaan ja istuin pukuhuoneen penkillä lukemassa aina ne ajat, kun kone pesi tai linkosi. Näin aika kului mukavasti. Sain pestyä kaksi koneellista ja vielä sinne jäi toiset kaksi, jotka aion urakoida ylihuomenna, mikäli sää sallii. Sitten olenkin päässyt siihen pisteeseen, että se valtava pyykkivuori, joka saunan pukiuhuonetta on täyttänyt jo pian vuoden, on poissa. Siis POISSA!  Ja totisesti toivon, että sitä ei sinne enää pääse kasaantumaankaan. Tästä lähin aion pestä säännöllisin väliajoin niin, että koneellinen, tai korkeinataan kaksi on pyykkiä, eikä yhtään jää "seuraavaan kertaan".
Se, että sitä nyt on ollut niin paljon, on se, että vuosi sitten syksyllä meni kaivon vesi niin alas, ettei sitä ollut, kuin ruokavedeksi ja sitäkin jouduin osin tuomaan muualta. Sitten oli se saunaongelma, kun vanha sauna olikin niin mätä, ettei sitä voinut korjata ja jouduin alkamaan uuden saunan rakentamista talvea vasten kauheella kiireellä. Ei siinä ollut paikkaa, eikä aikaakaan pyykin pesulle. Niinpä sitten lakanoita, pyyhkeitä sun muuta kertyi ja kasvoi vuoreksi asti, samoin kaikki mun toppahousut ja muut talvikamppeet tuli talven aikana niin likaisiksi, että ne sitten vaan ootti tuolla pukuhuoneen pyykkikoreissa pesua. Tänään siis viimein sain kaikki talvivaatteenikin pestyä -onhan nyt talvi sentään jo. Olen niin onnellinen. Toivottavasti ne kuivuu nyt siellä hyvin ja pian, että saan niitä käyttöön.