Vilho Korhonen poikansa Martin kanssa on siis pidätetty ja heitä ollaan kuljettamassa pohjanmaalle. Tarina jatkuu Vilhon päiväkirjasta;
"Hevosia syötettiin Honkakoskella. Siellä tapasin opettaja Mikko Luoman, joka oli lukkarina Mynämäella 1891 ja tulin hänet silloin Pekka Aakulan luona tuntemaan. Nyt oli Laviassa opettajana. Hän kertoi opettaja Matti Laineen saaneen sydänhalvauksen kun punaiset olivat Laviassa ruvenneet ryöstöjä tekemään.
Aamuyöstä syötettiin taas hevosia ja aamulla sanottiin olevan -27 astetta. Espoolainen herraspoika pyyti minulta turkkia, kun hänelle kylmä tuli. Sitä en luvannut, eikä hän väkivaltaa käyttänyt. Noin kello 9 päästiin Kauhajoen asemalle, jossa suojeluskuntalaisia oli harjoituspuuhissa. Siellä pistettiin meidät kylmään härkävaunuun, jossa oli pehkuja lattialla. Mutta kun siinä oli kamiina keskellä ja annettiin klapeja, niin pian oli vaunu kohtalaisen lämmin, ainakin uunin vierellä. Annettiin voita ja leipää ja ämpärillä vettä ja niin meni koko päivä asemalla. Vasta illalla, taisi olla helmik. 16 pv, pantiin meidät vankivaunuun, jolla yöllä vietiin Seinäjoelle, jossa sullottiin 6 miestä poliisiputkaan, jossa oli niin ahdas nukkua, ettei kääntymään päässyt. Alla ei ollut pehkujakaan.
Seuraavana aamuna kuulusteltiin, taisi olla nimismies, olikin karski herra. Kun kuulustelussa tuli ilmi, että olin tullut työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi viime vuosikokouksessa ja kun en päivää muistanut, karjaisi hän; "kuinka ette sellaista muista"! Vastasin: "tapaus ei elämälleni ollut mikään tärkeä tapaus, joten en päivämäärää muistanut". Taskut tutkittiin, josko aseita olisi ollut.
Ensimmäinen yö siellä maattiinkin työväenyhdistyksen talossa. Kun sinne tultiin, oli yö ja lattia oli aivan täynnä miestä makuulla. Perällä löysin akkunan alla sen verran tilaa, että pääsin pitkäkseni. Kun pääni oli vallan akkunan alla ja taisi olla rikkinäinen ruutukin, kävi siitä niin paha viima päähäni, että sain ankaran nuhan. Sitten vietiin joen toiselle puolelle Jouppilan suureen kylmään pirttiin, jonka lattia oli sangen likainen ja multainen. Ryssät olivat käyttäneet sitä tallinansa. Kolmannen päivän iltana saimme lattialle olkia ja puita, että saimme sinne lämmintä. Ja kun miehiä oli pirtti täynnä, oli siellä tavallisen lämmin.
Seinäjoen kuulustelusta voin vielä mainita, että siellä syytettiin salaisten kokousten pidosta kapinan alussa ja siihen kerrottiin olevan luotettavia todistajia. Kun kysyin sellaisten todistajien nimiä, ei niitä sanottu. Arvelin tuon luulon johtuvan siitä, kun senjälkeen, kun minut ensi kerran pidätettiin ja ihmisillä oli val....? puute, kävivät minulle iltaisin muutamat henkilöt kertomassa niistä huhuista joita olivat kuulleet. Minä en saanut nimittäin tietoja, kun puhelinlankani oli katkaistu. Siihen selitykseen tyydyttiin. Varsinainen tutkijatuomari, joka kuului olleen Procope, oli ystävällinen, kohtelias, mutta nimismies, tai mikähän lie ollut, oli perin koppava.
Ruoka näytti käyvän huonommaksi, mitä pohjoisemmaksi tulimme. Ikaalisten putkassa oli ruokaa yllinkyllin. Kankaanpäässäkin saimme vielä voita, mutta Seinäjoella se oli jo lopussa. Korpun kappaleita tuotiin kopalla ja minut vanhimpana pantiin jakajaksi. Leivän lisäksi oli yksi litra hyvin suolaista kalasoppaa, ei siitä juuri kalaa löytynyt.
Jouppilassa sattuui jokin valohäiriö, sähkövirta katkesi ja sitä luultiin vankien syyksi. Ratsumiehiä tuli pihaan eräänä iltana suurella vauhdilla, kiväärimiehiä sisään ja uhattiin ampua mäsäksi jos sellaista vielä sattuu. Talon yläkerrassa oli Fahler Kankaanpäästä, tapasin häntä kerran ja hän kertoi Kankaanpäään tapahtumista. Hänet vietiin sieltä Närpiöön. Sinne oli viety myös Kalle ja Sulo Uusitalo, en ymmärrä mistä syystä, kun he eivät työväen toimintaan osaa ottaneet.
Helmikuun 21 pn iltana huudettiin kaikki miehet ulos riviin ja lähdettiin marssimaan asemalle. Eräs ratsumies ajoi sivu ja sanoi ivallisesti: "Lukekaa nyt viimeisen kerran isämeitänne". Taas ohjattiin härkävaunuun ja yöllä lähdettiin matkalle, ei tiedetty mihin. Vaunu oli täynnä miehiä. Kulkiessa vaunun pikkuikkunoista näimme asemien nimistä, että mennään Ouluun päin, eikä Vaasaan. Yöllä noin kello yhden jälkeen juna seisautettiin ja käskettiin ulos. Oltiin Kokkolassa. Pistinmiehet tekivät kujan ja näiden välitse marssitettiin kaupunkiin. Kuului olevan ruotsalainen yhteiskoulu, jossa ryssät olivat majailleet. 68 miestä meitä pantiin yhteen luokkahuoneeseen. Siinä oli ympäri seiniä tehty 3 makuulaveria päällekkäin ja niillä ryssien jäljiltä olkia ja täitä, joita saimme heti. Makuupaikkani Martin kanssa oli toisessa kerrassa. Ylemmästä karisi aina roskia alempien päälle, kun laudat olivat hataralla. Jonkun ajan kuluttua poistimme sen vuoksi oljet. Paikka tuli kyllä kovemmaksi, mutta turkki alle, niin oli vähän parempi. Ruoka oli seuraavaa; aamulla 150g ryssän ruiskorppuja (ne oli ) ja 3 silakkaa. Päivälliseksi yksi litra keitettyjä kokonaisia perunoita ja 3 silakkaa. Myöhemmin silakat loppuivat ja sitä vastasi 1/2 silliä päivässä ja leipäannos väheni 75 grammaksi, sekä perunoita kaksi kertaa päivässä 1/2 l kerralla.
Aluksi oli vankien päällikkönä Alarik Koskinen ja maaliskuun loppupuolella tuli Arrhenius niminen mies. Kerrottiin ankaraksi, mutta minä sain toisen käsityksen, minuahan hän kohteli hyvin. Tulin tuntemaan häntä siten, että jouduin murjun esimieheksi ja oli usein sen johdosta asiaa kansliaan.
4/5 sattui viereisessä huoneessa sellainen tapaus, että siellä tuli ammutuksi eräs Kokkolan mies. Kun huoneiden akkunat olivat laudoitetut, sen vuoksi ettei niistä päästä karkaamaan, lautojen välissä vaan n. 10-15 cm rako ja niistäkin oli kielletty kadulle kurkistelemasta, oli miehen pään varjo näkynyt kadulle. Vartija oli luullut jonkun kurkistavan ja laukaissut, jolloin kuula meni takaraivosta läpi. Siihen loppui elämä.
Ilma oli murjuissa sangen raskas, kun ei voinut ikkunoita avata. Ylhäällä oli sangen kuuma, alhaalla kylmä. Murjun yläpritsillä olivat Huhmon veljekset Kurusta. Heillä oli aina viidet housut jalassa, eikä kuuma kuulu olleen. He olivat lähteneet talvipakkasessa Kurun rintamalle ja sitä varten hyvin pukeutuneet. Ovi oli myöskin lujasti teljessä, eikä siitä päässyt, kuin 5 miestä kerralla ulkohuoneeseen, vahtimies mukana. Kun yötä varten oli n. 100 l vetoinen kanneton saavi veden laskemista varten, niin oli huoneessa joksikin hyväntuoksuinen ilma. Mutta olo noissa murjuissa ei sentään kovin painostavaksi tullut sen vuoksi, että juttua siellä piisasi, joskus vakavaa keskusteluakin.
6/4 oli Vilhon päivä. Ei nyt herätetty laululla eikä soitolla kuten kotona ollessa. Päästettiin kuitenkin 1/2 tunniksi ulos kävelemään. Oli kirkas aamu, kylmä tuuli puhalsi kuitenkin. Portista huomasimme, että kaupunki oli liputettu. Toiset tiesivät, että se on keisari Vilhelmin kunniaksi. Se oli kuitenkin Tampereen valtauksen johdosta, se oli joutunut valkoisten käsiin. Murjussamme ollut Stenman ei sitä uskonut. Hän oli ollut patteritöissä Pispalan harjulla ja tiesi sen olevan niin hyvin varustettu, ettei sitä voi mitenkään valloittaa. Kun tulimme sisälle, selitti vierustoverini, ratsumestari Antti Toivari Karjalasta leikillisesti, että liputus oli murjumme päällikön Vilho Korhosen kunniaksi. Ei yhtä kuppia kahvia kumminkaan tullut. Viimeinen kahvi oli juotu Ikaalisissa helmikuun 12 pnä.
...jatkuu huomenna... kuvassa Martti Korhonen, Vilhon poika, joka myös joutui leirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti